Sivut

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Onnen murusia

Kuten eräs täällä Blogistaniassa vast ikään kirjoitti, pienistä asioista voi ihminen tulla onnelliseksi. Niitä oli eilen roppakaupalla, niitä Kukkutimurusia.

Yksi paikallinen kehveli (näin kuopuksen isän kotiseudulla ruukattiin kutsua kehitysvammaisia) toivotti minulle "hyvää kesää ja rakkautta". <3





Kävimme siis eilen myös lähikaupungissa. Kävelykadulle oli maalattu matto ja tuotu kierrätyskeskuksesta sohvia. Hieno kesäinstallaatio.

Esikoisen kanssa on niin helppoa shoppailla. Hän tietää täsmälleen mitä haluaa. Kravaatti löytyi ja näyttää oikein hyvältä. Itse teki mummilla solmunkin. Puolessa tunnissa... hih!


Värit ei toistu ihan oikein...


Saimme Soneralta hyvää ja nopeaa palvelua. Esikoinen osti uuden puhelimen, jonka kustannuksiin osallistuin peruskoulun päättäjäisten kunniaksi. Tarvitsimme uuden sim-kortin ja liittymäkin piti päivittää.

Ystävä on ihana, auttoi pukuasiossa ja oli eilen seurana. Kävimme nelisin hänen aikuisen tyttärensä ja esikoisen kanssa kahveilla. Kun olin vienyt oman jälkikasvuni bussiin kohti mummilaa, menimme  vielä kolmisin  kuohuviinille, ekokauppaan ja Sokokselle. Yllättäen jälkimmäisestä löytyi ekoaurinkorasvaa. Olin jo aiemmin tilannut naamarasvan netistä ja nyt ostin koko perheelle yhteisen koko vartalon suojan. Olen onnellinen.




Caesarsalaatti maistui helteessä mahtavalta roselasin siivittämänä. Hyvässä seurassa.

Konduktööri jäi jutustelemaan ylimääräisiä. En ehkä olekaan niin vanha ja väsähtänyt kuin miksi tunsin itseni edellispäivänä, kun kuolasin kuvankaunista myyjää Dressmanissa. Olisin voinut olla hänen äitinsä.

Jääkylmä olut reissun jälkeen omalla terassilla. Siellä on ihanaa nyt, kun on kukkiakin.




Pääskysestä ei päivääkään. Lämpötila oli 29-30 astetta.
Tiellä lekotteli kyy (yyyäääk).

Ja, no, se illan peli ystävän kanssa. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!


***

Minulla on vahva epäily syyllisestä. Nimittäin kuopuksen silmien kutinaan, joka on kuulemma viikonloppuna isällä ollessa ollut hyvin vähäistä. Minä luulen, että se johtui tuomesta. Kollega, jonka luota haimme orvokkeja, heti oli epäillyt pihallaan kukkivaa tuomea. Ystävä kertoi saavansa tuomesta voimakkaita oireita, paitsi voimakkaan tuoksun vuoksi hengitysteihin, myös silmiin. Täytyy välttä piknikkejä tuomen alla!

18 kommenttia:

  1. Ihana tuo matto!!
    -Eräs kehitysvammainen kutsui itseään kehariksi, se vaikutti hyvältä ja positiiviselta :-)
    Mäkin toivotan sulle hyvää kesää ja rakkautta :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jo kaksi ihmistä on toivottanut mulle sitä ;-)

      Matto on kyllä hauska, mutta vielä hienompi on lamppu, jota ei ikävä kyllä tuosta kuvasta näy.

      Kehveli on musta vielä symppiksempi kuin kehari.

      Poista
  2. Oihh, mikä kävelykatu! Täällä tupataan kävelykatu täyteen kaljaterasseja*murinaa*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä niitä terassejakin - viereisellä kadulla ;-) Mutta tuo oli virkistävä idea!

      Poista
  3. Oi! Tuo mattoidea on ihan loistava. Hyväntuulinen ja lämmin!!
    Kehareista meilläkin puhutaan, hyviä tyyppejä. Ainakin ne hyvät tyypit ;)
    Hirveästi kukkutimurusia. Ihanaa että sä osaat nauttia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aika kiva kävellä mattoa pitkin kaupunkiin!

      Mä jotenkin tykkään tuosta kehvelistä enemmän, kehari on vähän ankeampi.

      Nautitaan molemmat, kesästä ja kaikesta!

      Poista
  4. Tuo matto on mahtava. Olen käynyt kahtena päivänä sitä ihailemassa ja
    katselemassa sen maalaamista.Ensin oli pelkkää keltaista ja sitten vähitellen raitoja tuli lisää.
    Maton on suunnitellut taiteilija Juhani Petäjäniemi ja opiskelijaporukka hoiti maalaamisen.

    Kehveli on hyvä!
    Arvatkaas, ketkä ovat näkkäreitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, kehvelit tosiaan tunnen, mutta näkkäreistä en ole kuullutkaan. Näkövammaiset?

      Matto oli ihan loistotidea,piristi kummasti noita tienoita. Ihmisiä istuskeli sohvilla ja näytti kesäisiltä ja iloisilta!

      Poista
  5. Mitenkähän noiden sohvien käy vesisateella? Matto on hauska. Voisin tehdä tuommoisen olohuoneen lattialle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näin jossain Tanskan kaunein koti tms ohjelmassa lattiaan maalatun maton ;-)

      Nuo roudataan kai huomenna pois, mutta yöllä jo ehkä satoi? Menevät kaatopaikalle, jollei kelpaa ihmisille ennen sitä. Senkin saa tehdä, siis ottaa mukaansa. Esikoinen tosin esitti osuvan kysymyksen: Miten ne saa täältä pois kun tää on kävelykatu eikä saa käyttää autoa?

      Poista
    2. Kantamalla sitten vain :) Veisköhän joku pois mejänki kaks ylimääräistä sohvaa, jos veisin ne tuonne kylälle?

      Poista
    3. Sun täytyy ideoida sinnekin tuollainen "taideteos" niin pääset eroon ylimääräisistä sohvista ;-)

      Poista
  6. Kuule Marjaana, tuosta parin päivän takaisesta päivityksestä ajattelin, että ollaankohan me nähty näillä "markkinoilla" http://www.suomimeloo.fi/galleria/suomimeloo-2012/ :D
    Satuitko pistäytymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut tuolla, harmi! Maailma on niin pieni, ettei sitä tiedä vaikka miten törmäilisi. Tuo lähtöpaikka on kyllä tuttu ja sitä pitää tuttu nainen ;-)

      Poista
    2. No voi harmi - olisin voinut sanoa, että olisit kyllä minut tunnistanut tai paremminkin kuullut :D Mä olen yleensä aina se kovaäänisin... Tai olin, nyt mä olen jo vähän rauhoittunut ja hiljentynyt :) Muut tarvii tota kovaäänistä, mun ääni kuuluu kauas ilmankin...

      Poista
    3. Hihii!

      Jos tuut uudelleen, niin varoita etukäteen ;-)

      Poista
  7. Maalattu matto kadulla ... soma idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin! Eikä todellakaan vaikea taikka kauhean kallis toteuttaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana