Kaksi juhlaa yhdessä paketissa

Me juhlistamme tänään tosiaan paitsi äitienpäivää myös kuopuksen kahdeksanvuotissynttäreitä. Olen varannut paketit valmiiksi odottamaan, kun sankari saapuu kotiin. Äitini on ostanut kuopuksen kauan haluaman konsolipelin, veljeni yhden legoBatman -paketin ja minä varasin sitten vielä pari pientä juttua. Ystäväni käy iltapäivällä rääppiäisissä ja tuo kuopuksen toivoman seinäkellon hänen huoneensa seinälle, joten uskon, että syntymäpäivät ovat varsin onnistuneet ja lahjat sankarille mieluisia.

Ja kun kyytimiehinä tosiaan ovat äitini sekä hänen miehensä, pääsemme juhlimaan porukalla myös äitiyttä. Paatoksellista tai ei, mutta minulle on jo aivan teini-ikäisestä saakka ollut selvää, että haluan lapsia. Kun soveliasta isäkandidaattia ei 27:n ikävuoden tietämillä vieläkään ollut löytynyt, päätin hankkia lapsen itsekseni. Onneksi se onnistui ja esikoinen sai alkunsa. Myöhemmin kuopuksen isä halusi kuopusta niin kovin, että pitkällisten keskustelujen jälkeen ja reunaehdot hyväksyt(et)tyäni minä myönnyin. Ja hyvä niin. Vaikka äitiyteni ja valintani joiltain osin ovatkin epäsovinnaisia, on tämä päivä perinteineen minusta silti mahtava ja tärkeä. Nauttikaamme siis siitä!

Lupasin laittaa ruoan ja esikoinen on toivottavasti leiponut juhliimme kakun. Ainakin minä laitoin hänet matkaan reseptivihkonsa ja tyhjän kakkukuvun kera. Kakku on hänen lahjansa meille. Kuopus lienee askarrellut koulussa jotain. Tämän kummempia lahjuksia taikka juhlallisuuksia meillä ei harrasteta, mutta tässä tapauksessa on parasta yhdessäolo. Vaikka on se yksinolokin ihanaa. Nautin siitä eilen, ja nautin myös ystävän seurasta. Kävimme yhdessä kaupan parkkipaikalla järjestetyllä kirpputorilla samalla kun teimme viikonlopun ostoksia. Iltapäivällä vielä pystytimme kisakatsomon ja jännäsimme Suomen pelin porukassa. Illan illustelin ihan itsekseni. Ja - yhden teistä sanoin - pidin itsestäni huolta.


***

Ritarin alku?

Vuoden mutsi -blogissa on julkistettu (äitienpäivän kunniaksi?) mutsinimigeneraattori. Olisihan se ollut vappunakin kätevää, ettei olisi ystävien kanssa kuorossa huutaa "Mitä?" kun yksi karheaääninen teini koitti saada kontaktia omaansa. Tämä tapahtui useamman kerran.

Jos tuo generaattori ei iske, voit toki "tehdä itsestäsi leijonan" ja tuunata itsellesi lätkänimen. 

Toinen ihana lukijani totesi äitienpäiväkirjoituksensa kommenteissa, että minäkin ansaitsisin valkoisen ristin ritarimerkin. Tai jos se ei nappaa, pelkän ritarin, mikäli se lämmittää enemmän. Bingo! Mä ottaisin nyt sen ritarin, kiitos!