Vielä kolmas sunnuntai

Päivät ovat suloisesti sekaisin. Jo lauantaina oli sunnuntaifiilis, eilisestä puhumattakaan. Ja tänään on taatusti myös. Siitäkin tietää, että on pääsiäinen mennyt juuri niin kuin pitikin, rauhallisesti ja rennosti. Esikoinen ruinasi vielä yhden lisäyön kaverillaan sillä verukkeella, että tuli kuitenkin lauantaiksi kotiin ja lähti sitten illalla takaisin. Koska keli oli mitä mainioin eikä keittiöhommat houkuttaneet, ajelimme grillille ja söimme ulkona. Kirjaimellisesti. Jälkiruoaksi otimme kevään ensimmäiset jäätelöt. Mainiota! Kotiterassillakin tarkesi jo istuskella ja vähän heiluttelin haravaa.

Sunnuntaina saimme sitten esikoisen kotiin ja hänen oli tarkoitus leipoa vierasvaraksi banoffee-torttua. Veljeni oli kuitenkin sairastunut emmekä saaneetkaan kahvivieraita. Minun rupesi silti tekemään makeaa mieli ja väänsin leivoin tortun itse. Ulkona viihdyimme edelleen, ilmassa on jo häivähdys siitä ajasta, kun asustelemme terassilla ja nautimme ateriatkin siellä. Tuulettomalla terassilla tarkeni aika pienissä vaatteissa. Järvelläkin piti käydä katsomassa ja niinhän jäät olivat lähteneet ja selkä aivan avoin, ainakin meidän kohdallamme. Tänään pitää katsastaa kauppamatkalla mikä on tilanne kylillä. Paluumatkalla poimimme kimpun leskenlehtiä ja bongasimme sitruunaperhosen. Illalla käväisi vielä ystävä auttamassa tortun kanssa ja naapurikin pistäytyi  ex tempore terassilla. Sillekin syötin banoffeeta ja kaikille kelpasi. Vaikka ei ollut leipurimestarin tekemää.

Muuten olisi ollut oikeinkin mainiot vapaat, mutta olkapää vaivaa yhä. Ei se onneksi enää ole lainkaan niin paha kuin aluksi ja saan sentään nukuttua, vaikkakin katkonaisesti. Särky on sellaista hermosärkytyypistä, joka ei taltu makuuasennossa oikein millään. Joku hermo siellä on pinteessä ja toivoin, että saan fysioterapeutilta jumppaohjeita sen vapauttamiseksi. Aika on jo varattuna. Lauantaiaamuna heräsin silmä kipeänä - se oli tulehtunut ja turvonnut - ja voi hitsi miten noin pieni vaiva voi saada olon kurjaksi. Sunnuntaina ei tehnyt mieli katsoa ketään silmiin. Onneksi nämä ruukaavat parantua nopeasti.

Ja onneksi oli hyvää luettavaa. Synkistä teemoista huolimatta olen tykännyt molemmista Victoria Hislopin kirjoista tosi paljon, sekä esikoisteoksesta, Saaresta, että tästä toisesta, joka on siis juuri nyt luettavana, Elämänlangasta myös. Kreikkakaipuu iskee, ei voi mitään!