Arjen odotusta ja myyräntyötä

Rajansa kaikella. Myös kotona vötkistelyllä. Vaikka olemme ulkoilleet ja tehneet pieniä retkiä, tavanneet ystäviäkin, aloin olla kurkkuani myöten täynnä pyhiä. Niin ihana kun kuopus onkin, välillä se loputon höpötys vaan ottaa johonkin hermoon ja tekisi mieli kiljua. Näin on minulla usein keskiviikkona, kun hän on edellisen kerran tullut isältään perjantaina ja on pian lähdössä taas. Nyt lyhyt viikoittainen käynti oli isänsä reissun takia keskiviikosta torstaihin, joten varsin tiiviisti olemme porukassa nyt olleetkin. Ensi viikonlopun vapaa tulee taas tarpeeseen. Niin kuin ne aina.

Juttelimme kuopuksen isän kanssa muista asioista ja keskustelussa tuli ilmi heidän "krooninen vajeensa". Kumpaisellakin. Sanoin, että voivat minun puolestani kernaasti tavata useamminkin, joskin ymmärrän, että uuden työn kanssa ylimääräisen ajan järjestäminen voi olla vaikeaa. Mutta että minä en pane hanttiin, päin vastoin. Kerroin myös, että vaikka arki sujuu mallikkaasti, painaa vastuu ja huoli pojista ja omastakin terveydestä välillä raskaasti, joten kaikki ylimääräiset vapaat otan tyytyväisenä vastaan.

Ei mennyt pitkään, kun sain viestin ja pari ehdotusta pidennetyistä tapaamisista heti toukokuulle, kun on muutama arkivapaa. Mainioita! Vaikka tämänkertainen keskustelumme tuottikin tulosta heti, aloitin jo myyräntyön seuraavaa aihettamme silmälläpitäen. Tämä ei ole minulle ominainen tapa toimia, mutta tuntui, että on helpompi aloittaa neuvottelu ensi vuodesta jos realiteetit ovat tiedossa. Niinpä kirjoitin omasta mielestäni kauniin sähköpostin kuopuksen koulun rehtorille ja kysyin, olisiko heidän puolestaan ok, jos pitäisimme tämänhetkisen tapaamisrytmimme vielä kakkosluokan ajan. Siinähän kuopus on joka toisen perjantain isällään "kotiopetuksessa".

Olen varsin tietoinen, että emme voi enää kolmosluokalla, kun tulee enemmän lukuaineita, jatkaa näin, mutta toivoisin, että vuoden verran vielä kävisi. Tiedän, että kuopuksen isä vaihtaisi mielellään rytmin heti, mutta koitan pitää puoleni tässä asiassa. Minun muutoinkin vähissä oleva oma aikani vähenisi entisestään ja itse asiassa heidän yhteinen aikansa myöskin. Lisäksi nykyinen rytmi mahdollistaa sen, että teen joka torstai iltavuoron. Toinen vaihtoehto, pitkä viikonloppu perjantaista maanantaihin veisi tämän mahdollisuuden minulta. Tai joutuisin enemmän säätämään jotta se onnistuisi.

Vaikka välillä meinaa mennä hermo höpötykseen, niin on se söpö ja höpö ja nöpö ja höntti. Kuopus. Se saattaa ilmestyä eteeni kädet korvillaan ja kailottaa: "Mun korvat on kadonnu, apua! Mä meen ettimään niitä vessasta ja omasta huoneesta." Toinen korva löytyi kuulemma vessanpöntöstä.