Voi pojat

No olihan se tietysti aika lailla odotettavissa. Nimittäin se, että kun vietämme tiiviisti kahdestaan aikaa kuopuksen kanssa, siitä tulee todella hulvatonta. Märät tiput eivät aiheuttaneet säälinsekaisia tunteita vaan totaalisen repeämisen. "Noi on rutimärkiä!" Mietimme sitten vielä saunassa, onko sen vastakohta litikuiva? Saunassa juttelimme myös katsomastamme Superman -elokuvasta, jossa Clark Kentin kasvatti-isä Jonathan kuoli sydänkohtaukseen. Jouduin (mutkat suoriksi vetämällä) selittämään mikä se on. Kerroin myös, että iltapalan pitää olla syötynä hyvissä ajoin ennen VoF:n loppua, jonka poika siis sai poikkeuksellisesti katsoa. "Mä ehdotan, että pestään hampaat kolmannella tai neljännellä mainostauolla niin mä ehdin vähän hyppiä ja pomppiakin. Eikun en mä pompikaan kun viimeks rupes vihlomaan kikkeleihin. Mä leikinkin legoukkeleilla niin ei tuu kikkelikohtausta." Tyrsk. "Kikkelikohtaus on vähän niin kuin sydänkohtaus, mutta se ei oo vaarallinen. Se on masentava."

Saunasta ulos tullessa kuopus katsoi peiliin ja totesi: "Mä näytän ihan joltain hikiseltä Tuukka Raskilta."

Silmät rupesivat lurppasemaan kesken Voice Of Finlandin, jolloin ehdotin, että pestään nyt ne hampaat siltä varalta, jos uni tulee yllättäen. "Se ajatus on hiipinyt minunkin mieleeni."

***

Pääsiäismunat piilotettiin heti torstaina ennen kun esikoinen lähti. Kysyin, haluaako hän vielä tänä vuonna etsiä omansa. Ei kuulemma. "Nykyään se menee niin, että mä piilotan ne sulta, ettet sä syö niitä." Bingo! Niin ne perinteet uudistuvat.