Enkeleitä ja pikkupiruja

Joku saattaa muistaa otsikon televisiosarjan. Minä en ole nähnyt siitä ainoatakaan jaksoa, mutta siihen liittyy hupaisia muistoja, silti. Arttoriuksen vinkki Awkward Family Photos -sivustolle (ja juuri tuo nimenomainen linkin takaa löytyvä avaruuspukukuva) sai minut muistelemaan joulua 1998, jolloin esikoinen oli juuri syntynyt. Tai ei se joulu niinkään palautunut mieleeni, vaan silloisen laajennetun perheeni joulukorttikuva, johon meitä innoitti juuri tuo Enkeleitä ja pikkupiruja -sarja. Hih ja heh, kaikki onnelliset sukulaisemme saivat kyseisen "kuningasidean" kotiin kannettuna. Huh! Mutta kyllä meillä oli hauskaa... vaikka meinasin kuristua pahvisiin foliolla päällystettyihin siipiin, jotka oli ripustettu kaulaan hopeisella joulukuusen koristenauhalla. Sittemmin joulukorttini ovat olleet paljon tylsempiä.

Etualalla kummikaksoseni, jotka ovat 
jo 18-vuotiaita,
ja tuo onnettoman pieni punainen mytty
oikealla on esikoinen n. 1kk

Vaikka jouluun on onneksi vielä jonkin aikaa, sen verran sanon, että erääseen perheeseen tuli joulu eilen. Meiltä jäi huoneidenvaihdon yhteydessä ylimääräisiksi yksi Cars-lamppu ja säkkituoli. Samoin järisyttävä määrä pikkuautoja sekä tuosta samaisesta sarjasta että muitakin. Sain ne kiertoon, kun tuttavaperheen isä nappasi ne eilen omille lapsilleen. Win-win -tilanne. Kuopus ei enää tarvinut niitä ja kun huoneensakin on enemmän isojen poikien huone, luovuttiin "niistä lapsuuden kamoista" kuten lapsi itse sanoi. Taas oli naurussa piteleminen.

Iltavuoro töissä meni mukavasti (pidin silmät auki, niitä ei pahemmin palellutkaan), ja nythän minä jo elelen kuin se kuuluisa ellun kana. Viikonloppu alkoi siis. Leppoisaa eloa ja oloa luvassa.

***

Arkisen aherruksen lomassa esikoisen kyseenalainen huumorintaju saa minut tyrskähtelemään:

R:ää lukuun ottamatta tuo on minun käsialaani

Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!