Sivut

torstai 27. maaliskuuta 2014

Marjaanan nuoruusvuodet

Harry Potter on edelleen työn alla. Aletaan toki olla jo ihan lopussa ja kovin jännissä paikoissa, mutta loppuratkaisu jää luettavaksi vasta kun kuopus tulee isältään. Toistaiseksi ei ole vielä pelottanut, ja onneksi huumoriakin löytyy. Eniten kuopusta on naurattanut Ronin "käytetty", isoveljen vanha rotta Kutka, joka nukkuu koko ajan ja se, kun minä kommentoin Dudley Dursleytä "kiittämättömäksi kakaraksi". Sitä se jaksaa hokea ja hihitellä. Saa varmasti opettajakin kuulla, ja luulee minun puhuneen omista lapsistani. Kirjateema jatkukoon, koska kommenteissa ruvettiin muistelemaan niitä kirjoja joita sitten ahmimisiässä on kilokaupalla kannettu kotiin. Sitä tein kyllä minäkin. Muistan vieläkin sen upean tunteen, kun löysin uuden sarjan josta innostuin, ja niitä oli kirjaston hyllyssä pitkä rivi. Lukemista riitti taas hetkeksi. Kaikki Tiinat, Lotat, Neiti Etsivät, Viisikot, Sos- ja Salaisuus -sarjat on luettu. Samoin kuin Seljan tytöt, Pikku Naisia ja Anna-sarja. Salaisuuksien puutarha, Anni Swanin kirjat, Mary Marckin kirjat, jotka olin autuaasti unohtanut ja jotka yksi teistä palautti mieleeni.



Tykkäsikö kukaan muu Nikke-kirjoista?
Minä rakastin niitä!



Oli pakko tehdä toivioretki kirjastomme varastoon. Mitä kaikkea sieltä vielä löytyikään: Ursula-kirjat, Sisar Helena -sarja, Agathon Sax -dekkarit, Pieni Tuittupää -kirjat ja tietysti kaikki Maria Gripen teokset, mm. Pörriäinen lentää hämärissä ja Hissillä neljänteen kerrokseen... Tuntuu, että luin melkein kaiken, mitä tarjolla oli, jopa Jules Vernet. Paitsi, että jostain syystä en muista lukeneeni hevoskirjoja, joita nykytytöt ahmivat. Joko niitä ei silloin vielä ollut tai sitten en vaan innostunu niistä, tiedä häntä. (No pitihän tämä tarkistaa: Merja Jalo aloitti Nummela ponitalli -sarjan vuonna 1977, joten olisin minä mukaan ehtinyt. Nyt sarjassa on jo yli 80 osaa ja Merja Jalo on kirjoittanut lukuisia muitakin hevos- ja eläinaiheisia sarjoja kuin tuon.)

Olisi siellä ollut vielä muitakin, mutta muistan tehneeni raivausta rankalla kädellä tuonne töihin tultuani. En vaan voinut jättää kaikkia kirjoja pelkästään sillä verukkeella, että ne herättävät minussa muistoja. Nykylapset kun eivät olleet tarttuneet niihin vuosikausiin, eikä varastoonkaan mahdottomia mahdu. Mutta nostalginen olo tuli jo näistäkin!

20 kommenttia:

  1. Tiinat, Neiti Etsivät, Nummelan ponitallit (joita mun tyttö nyt lukee) ja Viisikot kyllä meni, mutta Lotta oli mun mielestä vähän epäaito kouhottaja. Vaikka niin oli Tiinakin, mutta jotenkin niissä kirjoissa oli niin lämmin tunnelma. Kotona kun ei ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vaan ei jostain syystä ole muistikuvaa noista heppakirjoista, kuten sanoinkin. Musta tuntuu, että mä olin melkein ihastunut Juhaan kans, vähän niin kuin Tiina ;-)

      Poista
  2. Ursula -sarja !! Voi jessus, luurangot vain kolisevat kaapissa. :D

    Nikke -kirjat olivat kans ahmimislistalla ja omistan ne kaikki. Olen lukenut niitä lapsillekin ja hyvin uppoaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten melkoinen nostalgiatrippi kesken päivää kun pääsin pitelemään käsissäni noita vanhoja kirjoja sen sijaan, että olisin vain muistellut niitä. Luurangot kolisivat täälläkin päässä!

      Jostain syystä Nikkejen huumori iski muhun täysillä ja samoin, hankin kirjat sittemmin omaankin hyllyyn.

      Poista
  3. Hevoskirjoista oli minun ikäiselleni tarjolla Laura-sarja... muuten luin melkein samoja kirjoja, tosin myös aikuisten kirjoja. Kirjastosta ei lasten kortilla saanut laina aikuisten osastolta, joten ensin luin kotona olevat koti- ja ulkomaiset klassikot (ne, jotka jaksoin ymmärtää...). Sitten Faija alkoi "salakuljettaa" omalla kortillaan minulle kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sitä aikaa, kun tosiaan ei saanut lasten kortilla aikuisten aineistoa... olen kuullut siitä mutten ihan elänyt. Nykyäänhän me ei kontrolloida mitenkään, ja ei ole kauaa kun yksi toisen luokan opettaja tuli kertomaan, että oli takavarikoinut jonkun oppilaansa lainaamaan sarjakuvan sen sopimattoman sisällön vuoksi. Me kun ei niitä lainattaessa auota ;-)

      Poista
  4. Sisar Helenat luin uudelleen muutama vuosi sitten. Olivathan ne vieläkin aika hauskat :) Maria Gripestä pidin myös, mutta heppakirjoja en lukenut minäkään. En pidä hevosista, ehkä se lienee syynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mäkään ei pidä hevosista!

      Mä en oikein uskalla tarttua noihin kirjoihin uudestaan, pelkään, että menee se hohto, joka niitä ympäröi ;-)

      Poista
    2. Mä kaipasin silloin just jotain paluuta jonkinlaiseen naiiviin rakkauteen, kun luin Helenat uudestaan :D

      Niket oli ihania kans.

      Poista
  5. Oijoi, Ursula-kirjat mäkin olin unohtanut! Ja Tiinat oli mun ykkössuosikki ensin, sitten vähän myöhemmin tuli Seljat. Liki kaikki noi mainitsemasi on luettu.
    Heppakirjat jäi kirjastoon, ihan niinkuin hepat talleille, niistä mä en koskaan ollut kiinnostunut (ja siksi muiden tyttöjen mielestä kummallinen, kaikkihan tykkää hevosista, nehän on niin iiiihania. Paitsi mun mielestä.)
    Jostain syystä mun mieleen on jäänyt Viisikoista(?) yksityiskohta, jossa äidin tai isin piti aina keittiön pöydälle kirjoittamaansa lappuun kirjoittaa alle "appelsiini", jotta muut tietää, että kaikki on hyvin. Jos sanaa ei ollut, joku oli pielessä.... muistaako muut? Hassuja asioita jää mieleen...
    Ja kyllä mä vielä Maalta ne omat kirjani katson.... *jupisee*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota yksityiskohtaa mä en muista, mutta tunnelmia ja kuvia on selkeänä päässä kyllä! Oli aika nostalgista lymytä siellä varastossa ja käpälöidä noita kirjoja pelkän muistelemisen sijaan. Mutta uudelleen en uskalla niitä lukea, haihtuu pian se lumous!

      Poista
  6. Mä olen lukenut lähes kaikki nuo samat kirjat kuin sinunkin listallasi oli. Mary Marck on jäänyt vieraaksi ja Vernet hyllyyn. Lisäksi mä luin ne heppa-kirjat ja sitten arvoitus-sarjaa, jossa kaksospojat ratkoivat juttuja "hölmön" serkkunsa Hubertin sotkeutuessa joka juttuun. Ja Gunilla-sarja oli ihana. Orpotyttö, joka pääsi hyvään taloon ja elämässä eteenpäin. Säälittää, etteivät nykynuoret enää lue. Onneksi omista pojistani ainakin yhdelle on tarttunut lukuinnostus. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoitus-sarja on mulle tuttu kanssa!

      Olen töissä huomannut, että nuoret eivät todellakaan lue enää entiseen malliin. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että liki ainoat nuoret jotka ahmivat kirjoja siihen malliin kuin me aikanaan, tulevat sellaisista vakaumuksellisista perheistä, joilla ei ole televisiota. Jotain hyvääkin sitten näemmä siinä suutauksessa ;-)

      Mukavaa viikonloppua sinnekin, mullahan se tosiaan alkaa jo tänään kun pääsen iltavuorosta. Huominen on vapaapäivä!

      Poista
  7. Nikke-sarja - kyllä, sen olin unohtanut, ja sisar Helenan! Uudestaan en nyt koko näitä ketjuja lukenut, mutta olen tällä viikolla käynyt jo kaksi kertaa kirjastossa hakemassa varaamiani kirjoaja ja kävin siellä lasten/nuorten osastolla - ollaanko me unohdettu 3 etsivää -sarja kokonaan?
    Ja sain meidän kirjaston kirjastonhoitajilta luvan lainata kirjoja lastenosastolta :), mutta nyt on niin paljon muuta luettavaa, että täytyy vähän siirtää...
    Meidän kirjastosta muuten saa kirjoja lainaksi vaikka järjestyksenvalvojakortilla, testattu on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me lainataan ihan pelkällä pärstäkertoimella ts. nimi riittää, kun tunnemme suurimman osan asiakkaistamme.

      Kolme etsivää - niinpä niin! Luinhan mä nekin. Ja hyvä, ettei lainaamista rajoiteta ;-)

      Poista
    2. Mullakin taitaa olla naama jo tuttu - ainakin mun varaamat kirjat otetaan esille jo siinä vaiheessa kun astun ovesta sisään :)

      Poista
    3. Samoin meillä toimitaan ja se hämmentää joitain, kun ne rupeaa kertomaan, että sitten mulla oli se yksi varaus, ja mä osoitan sitä kun se lepää tiskillä ;-)

      Poista
  8. Mä luin (yllätys yllätys) hevoskirjoja muiden ohella. Kaikki Merja ja Marvi Jalot on luettu, sekä jopa Polgan mainitsema Laura-sarjakin. Sekä muutama muu.... Sitten toki Neiti Etsivät ja Tiinat ja muut perushutut. Paitsi yhtään Viisikko-kirjaa en ole koskaan lukenut, olen varmaan ainut ihminen tässä maassa, jolta se on jäänyt välistä. Selailin jotain sen sarjan kirjaa joskus kirjastossa, kun kaverit oli niitä lukenut, mutta ei sytyttänyt sen vertaa, että olisin lainannut. Ehkä oon outo..?

    Olin jokunen vuosi sitten kirjakaupassa töissä ja sinne tuli muuten uusintapainokset aika monesta Nummelan Ponitalli -kirjasta ja mulle iski niin suuri nostalgia, että luin ne kaikki ja ostin ne itselle kotiin. Nyt ne on mulla tuolla varastossa laatikossa :) Ei niiden nostalgia ollut pahemmin himmentynyt, edelleen toivoin vain, että Kikasta ja Repestä olis tullut pari :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, vähän niin kuin Tiina ja Juha?

      Sun kohdalla tuo hevoskirjailmiö on ilmeinen, mutta muhun ne ei vedonnut. Ehkä vähän sama kun sit Viisikot sulle - se maailma vaan ei iskenyt. Tässäkin me ollaan jokainen omanlaisia. Onneksi on valinnan varaa. Meitä vähän vanhemmilla ei juuri ollut, oli lasten kirjat ja sitten aikuisten. Nuortenkirja on suht nuori ilmiö itsekin. Nykyään niitä tulee pilvin pimein, fantasiaa, vampyyrisaagoja ja sen sellaista etenkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana