Lepakko, talvi-isku ja hammaslankain

Kuten kuvasta ehkä näkyy, Batman tuli kotiin ja arki alkoi taas. Varsin mukavissa merkeissä siitä huolimatta, että esikoisen kanssa saimme järkyttävät oireet koulussa ja töissä tauon jälkeen. Teini simahti sohvalle iltapäivällä ja minä tankkasin c-vitamiinia ja sinkkiä. Josko se taas tästä! Kyllä minä olen niin arki-ihminen kuin olla voi. On ihanaa tarjota ystävälle päiväkahvit, syödä poikien kanssa perusruokaa, paistaa muusinjämistä rieskoja ja tuunata edellispäivän kummallisesta jälkkäristä rahkaa. Pelailla, lukea lämpöpeiton alla ja väijyä MasterChef Australiaa. Kuunnella kuopuksen kummallisia juttuja. 

"Miksei lepakoilla oo käsiä? Kädet on tärkeä ruumiinosa."

Se roikkuu pää alaspäin kuin lepakko
- ja on tärähtänyt ;-)

Aamulla pohdittiin, että "Ei me varmaan päästä enää hiihtämään, jossei nyt tule jotain yllättävää talvi-iskua" .Taidettiin tavoitella sanaa takatalvi, ja sellainenhan saatiinkin sitten heti. Koko eilisen päivän satoi lunta, tai sellaisia isoja märkiä rättejä, mitä lie.

***

Sen lisäksi, että minulle mainostetaan "kuumia jalkapallotyttöjä" olen ruvennut saamaan roskapostia myös hammasasioista. Milloin valkaisua, milloin proteesia ja milloin mitäkin. Mitenkähän saisin ne ymmärtämään, että menen hammaslääkäriin vain pakon edessä jos silloinkaan? Sitä paitsi hampaat voi jo paikata itse virkkuukoukulla... Mutta se ikävä vihlonta kyllä loppui, kun uskaltauduin hammaslääkäriin ja fluorilakkaa laitettiin kahteen kertaan.

Niin, ja ei sitä itse paikkaamista niin hyvällä katsota!

Sitä paitsi äitini tutustutti minut ihan mahtavaan keksintöön. Unohdetaan nyt hetkeksi, että tuo on äärettömän epäekologinen ja keskitytään vaan sen hyviin ominaisuuksiin. En tiedä teistä, mutta minulle hammaslangan käyttö meinaa olla ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Etenkin takahampaiden välit ovat hankalat: en pysty edes aloittamaan, kun suu täynnä sormia saa oksennusrefleksin aikaan. Vaan ei enää. Saanko esitellä:

hammaslankain, juhuu!