Avaimet sopuisaan arkeen

Minä olen miettinyt näitä lapsiani. Miten ihanaa ja helppoa heidän kanssaan nyt jo kuitenkin on, kun ovat isoja, oma-aloitteisia ja hyvin käyttäytyviä. Kotitöiden jako on sujunut jouhevasti jo pitkään, kumpikin tekee protestoimatta oman osuutensa. Rutiinit ovat selkeät ja niistä pidetään kiinni, joten niitä ei varmaan tule edes mieleen kyseenalaistaa. Nukkumaan mennään sovittuna aikana ja ylös noustaan oman kellon soidessa. Äitiä totellaan, vieraita tervehditään ja kaikkia ihmisiä kunnioitetaan. Jutellaan paljon ja syliä ja olkapäätäkin on tarjolla aina tarvittaessa. Olen koittanut pitää yllä sellaista keskustelevaa kasvatusta, vaikka ylin auktoriteetti olenkin. Huomaan, että poikien on silloin paljon helpompi hyväksyä säännöt kun ne on perusteltu ja niistä on puhuttu - ja ehkä kyseenalaistettukin.

Sain tässä vasta positiivista palautetta esikoisesta, ja se lämmitti mieltäni kovasti. Hän kuulemma tervehtii aina iloisesti ja reippaasti kylillä vastaan tullessaan, ja kuvailipa eräs nainen häntä "sellaiseksi avoimeksi ja tasapainoiseksi". Tuntuu hyvältä kuulla tällaista, koska mistä minä tiedän miten teini käyttäytyy kodin ulkopuolella. Saatanhan minä kuvitella kasvattaneeni hänet hyvin mutta totuus voisi aivan hyvin olla ihan toinen. Ajatus pälkähti päähän, kun luin höpölehden artikkelin, jossa listattiin "viisi hyvinkäyttäytyvien lasten vanhempien salaisuutta". Aika itsestäänselviähän nuo olivat, mutta ehkä sitten kuitenkaan eivät kaikille, kun tästä kirjoitetaan ja ainakin opettajien puheiden ja omankin kokemukseni mukaan kurjasti käyttäytyviä lapsia on jostain syystä entistä enemmän. 

Sattuipa sitten silmääni myös Hesarin artikkeli siitä, miten ymmärtää teinejä. Jutussa lueteltiin kolme universaalia riidanaihetta: kotiintuloajat, rahankäyttö ja pukeutuminen. Täytyy sanoa, että meidän kuudettatoista vuottaan käyvän esikoisen kanssa ei ole riidelty kertaakaan yhdestäkään näistä asiasta. Aika outoa!?! Toki meilläkin toramme on ja esikoinen osaa kyllä olla varsinainen jästipää (keneltä lie perinyt?) Kuopus puolestaan on aina ollut varsin sävyisä ja välillä jopa tuntuu, että vähän liiankin kiltti kaveri. Onneksi olen huomannut, että siitä huolimatta osaa pitää puoliaan ja pärjää hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Saan siis todellakin olla tyytyväinen (kopkop) että mitään suurempia huolenaiheita ei tällä saralla ole. 

***

Tähän loppuun on pakko hehkutta kotimaista käsityötä. Mikä ihana keksintö avaimenperäksi - voi merkata värikoodeilla toisiinsa sekottuvat avaimet. Minulla Keltainen on Koti, Tummemmat Työmaalle jne. 

Ja nättikin tuo on kuin mikä. Saatavissa täältä.