Hyvä viikonloppu

Nyt on jo vähän parempi...

Sitten viime kuuleman olen ehtinyt monenlaista.

Kärsinyt homeoireista ja nukkunut väsymystä pois. Perjantaina otin kahdet päiväunet, yhdet ennen kun hain kuopuksen ja toiset, kun hän oli tullut kotiin ja pelasi käsikonsolillaan. 

Olen myös nukkunut pitkiä yöunia vaikka joutunutkin heräämään kovin aikaisin. Silti heräämiset ovat olleet ihania, kuopus kömpii viereeni ja köllitään hetki kainalokkain. Minä jatkan vielä torkkumista sohvalla lasten ohjelmien aikana. 

Hain perjantaina kuopuksen koulusta kun hän oli tekemässä opettajan kanssa magneettikuvauksen vuoksi väliin jääneitä tehtäviä. Kuulin, että hän oli pitänyt luokan edessä tuntia lepakoista ja opettanut myös lepakkomatematiikkaa. Opettaja oli antanut demonstroida miten lepakot nukkuvat, ja kuopus oli roikkunut pää alaspäin pulpetista. Nostan opettajalle hattua ja sanoinkin sen.

Esikoinen sai välitodistuksen ja oli nostanut keskiarvoaan 8.2:sta 8.9:ään lukuisista poissaoloista huolimatta. "Ja mä en ees panostanut." Totesin, että jos panostaisi kevään, olisi se aika hyvä juttu. Me olemme ruukanneet äitini kanssa vähän palkita rahallisesti häntä hyvästä koulumenestyksestä. Jossain vaiheessa sopimus oli, että kymppi kympistä, mutta se purettiin, kun ketku esikoinen oli tehnyt saman diilin kummankin kanssa ja vetäisi seitsemän kymppiä todistukseen ja koitti netota 140€. Tuo poika on ysin oppilas ja ylikin, mutta homeoireet, poissaolot ja murrosikä ovat jonkin verran vaikuttaneet koulunkäyntiin. Olen tästä korjausliikkeestä kovin onnellinen - ja pojastani ylpeä, tietty!

Olen leikkuuttanut entistä lyhyemmän tukan.

Olen katsonut kainalokkain kuopuksen kanssa Voice of Finlandin ja se hihkaisi: tuossa on taas se Hintelä!

Bongannut vessastamme Batmanin

Kuvagooglasimme lepakkoja ja aika hulvattomia otuksia ne ovat. Varsinkin Pteropus giganteus johon en haluaisi törmätä pimeässä. Siipiväli voi olla 150cm, on siis osapuilleen tuollainen kuopuksen kokoinen liitäjä. Hrrr. Myös Batmanin hikipediasivu aiheutti tyrskettä. Niin lapsellinen minä olen.

Olen lukenut yhden kirjan loppuun ja aloittanut toista. Dekkareista pitäville voin lämpimästi suositella Harlan Cobenin uusinta, Lupaa ja vaikene. Aivan yhtä koukuttava kuin kaikki edeltäjänsäkin. Piti väsymyksestä huolimatta ahmia päivässä, parissa. Sen jälkeen aloitin Delacourtin Katseenvangitsijat, joka oli viihdyttävä, mutta ei kyllä yltänyt edeltäjänsä, Onnen koukkuja -kirjan, tasolle. Se oli oikea makupala!

Käyttänyt kuopusta ystävällään ja tehnyt sillä aikaa esikoisen kanssa hakemusta vakuutusyhtiölle. Leivänpaahdin iski kipinää esikoisen huoneessa, nostatti virtapiikin ja tuhosi tietokoneen ja tv:n. Gnjäääääh, arvatkaa olisiko minulla varaa  tällaiseen.

Syönyt pizzaa.

Käynyt saunassa.

Katsonut Avaran luonnon.

Istunut ystävän kanssa iltaa. Miten se piristääkään!

Käynyt Luonto ry:n kokouksessa ja vienyt sinne kasakaupalla esikoisen leipomia pullia.

Kaiken kaikkiaan olen - kuitenkin - viettänyt hyvän viikonlopun.

Nyt voi aloittaa taas uuden viikon!