Sivut


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Eilinen teema jatkuu

Lukiessani Harry Potteria kuopukselle pälkähti päähän, että onkohan tämä niitä kirjoja, joita minun poikani aikuisina muistavat. Minulla nimittäin on lukuisia kirjoja joita vanhempani minulle lukivat ja jotka edelleen ovat hyvin rakkaita. Ne muun muassa olivat niitä, joista en voinut luopua, kun muutimme hometalosta.

Kaikista rakkain on Tiitiäisen satupuu, jonka tietyt runot osaan edelleenkin aivan ulkoa. Marjan pikku sammakko, hiivapalan söi, paisui niin kuin taikina ja päänsä kattoon löi...

Paljon luettiin myös Hanhiemon iloisen lippaan runoja, joista muistan katkelmia myös. Pölhö Pekka Pöllölästä tortun näki kerran. Kysyi silloin leipurilta "Saiskos palan verran"...

Yksi kirja, joka minulle on jostain syystä jäänyt mieleen, on Leena Erkkilän Kukkutimurusia. En ole varma luettiinko tätä minulle pienenä vai löysinkö se itse ja sitten luin esikoiselle. Tämä on sinänsä varsin kummallinen valinta, koska tarinat ovat väliin aika uskonnollisia.

Sitten ovat tietysti Onneli ja Anneli -kirjat. Ne ihanasti kutkuttivat pienen tytön mielikuvitusta. Asua aivan kahdestaan parhaan kaverin kanssa suloisessa talossa, jossa kaikki on pientä, mittatilaustyönä tehtyä ja naapuritkin ovat hurmaavia. Oih!






Onnelia ja Annelia lukuunottamatta olen lukenut näitä kaikkia paljon myös omille pojilleni. Tuo Merkillinen lipas, jossa on norjalaisia kansansatuja, tuo mieleeni yhden kuopuksen kuolemattomista. Olimme naapurikaupungin uimahallissa, joka oli vasta remontoitu ja siellä tuoksui todella "uudelta". Esikoinen meni kuopuksen isän kanssa miesten puolelle ja kuopus tuli minun kanssani naisten osastolle. Kun avasimme saunan oven, pieni poika totesi "Täällä tuoksuu kristityn veri!" Se oli suora lainaus sadusta Pojat ja jättiläiset tunturimetsässä, ja olin varsin tyytyväinen kaikista niitä silloin vielä puuttuvista kirjaimista, joiden johdosta ihan kaikki eivät varmasti täysin ymmärtäneet mitä pieni poika lausahti. 

Toinen kohta, jossa olen ollut puhevioista onnellinen, on, kun esikoinen taannoin avasi televisiolupatarkastajalle oven ilkialastomana huulipunani naamallaan. Hän vastasi miehen sinäänsä viattomaan kysymykseen "Onko äiti tai isä kotona?" kertomalla koko hengästyttävän tarinan siitä, että hänellä ei ole isää vaan siemenisä, joka tarkoittaa sitä, että äiti halusi häntä niin kovasti että pyysi siemenen yhdeltä mieheltä joka oli joko Matti tai Pekka (nimet muutettu). Sama lupatarkastaja kävi pian tänne maalle muutettuamme ovellamme ja jostain syystä muisti meidät, vaikka paikkakuntakin oli välissä vaihtunut...

Olisi mukava kuulla mitä kirjoja sinä muistat lapsuudestasi?

52 kommenttia:

  1. Samat kirjat tuota Kukkutimurusia lukuunottamatta löytyy meidänkin hyllystä ja olen niitä lapsille lukenut niin, että muistavat monia satuja ja loruja ulkoa. Hanhiemon saduista yksi suosikkejani on Pikku pikku eukko, joka asui pikku pikku talossa jne. TM syystä tai toisesta inhoaa sitä. Oletan, että tyylini lukea sitä ääneen, ei miellytä TM:ää... ;)

    Annelin ja Onnelin talon ihaniin ruusu-unelmiin oli kyllä helppo iltaisin nukahtaa. Kun vielä itsellä oli silloin vaalea tukka ja kaverilla tumma polkka. :)

    Itse luin lisäksi hulluna Viisikkoja, SOS-kirjoja, Salaisuus -sarjaa ja Neiti Etsiviä, josta syystä joululahjoja meikäläiselle oli äärettömän helppo ostaa. Muistan varmasti vielä vanhainkodissakin sen tunteen, kun sai jouluaattoiltana muiden mentyä nukkumaan käpertyä sohvalle uudessa yöpuvussa joulukuusen loisteeseen lukemaan uutta Viisikkoa. Piparikeko vieressä, luonnollisestikin. Oi niitä onnellisia lapsuusaikoja... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana joulumuisto! Meilläkin annettiin kirjoja joululahjaksi, ja äitini juuri muisteli, että kaverit olivat kummeksuneet sitä. No, näin hyviä meistä tuli!!!

      Mulla oli Onnelin ja Annelin kanssa ihan sama, mutta toisin päin, mulla on tumma ja parhaalla ystävälläni vaalea tukka, joten eläytyminen olli helppoa. Mua harmittaa kun en kehdannut mennä yksin katsomaan leffana Onnelia ja Annelia. Pojat ei syystä tai toisesta syttyneet seuraksi. No, katson sitten dvd:nä...

      Meidän lapsista noi pitkulaiset satukirjat oli ihania. Etusivulta saattoi kuvista valita mitä haluaa kuulla luettavan. Esikoinen pisti just käsiä korvilleen kun rupesin muistelemaan "pikku possu, pikku possu, päästä minut sisään. Enkä päästä, enkkä päästä, en kautta leukapartani..." Sekin inhosi sitä miten luin sen kuopukselle ;-)

      Poista
  2. Mä olen niiiiiiiiin vanha :) Ihaninta olivat Mestaritontun seikkailut *suosittelen edelleen!*, tietysti kaikki Peppi Pitkätossut, vanha kirja (en tod. muista nimeä) suomalaisista kansantarinoista sekä naapurin mummon tod. vanha Maamme-kirja, jota luin aika innolla. Sitten vähän myöhemmin Viisikot ja Seikkailu-sarja, siinä alkoi mennä sitten aikuisten hyllyä jo hyvän matkaa eli Tuntematon, Pohjantähti, McLeanit sekä kotimaiset klassikot *ei sinänsä paha*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä esikoinen tykkäsi mestritontusta ja sen saa nykyään äänikirjanakin. Klassikko mikä klassikko, ja nykylapsetkin tykkää siitä!

      Mä luin myös kaikki seikkaulusarjat, viisikot sun muut, mutta Tiinatkin kelpas. Ja Peppi nyt vaan on Peppi. Jostain syystä kumpikaan mun pojista ei Pepistä ihan kauheasti innostunut, vaikka se meillä kotona omana onkin - on mulle sen verran tärkeä!

      Poista
  3. Löysin mummolan kirjahyllystä Marjatta Kurenniemen "Oli ennen Onnimanni", ja se kyllä jätti lähtemättömän vaikutuksen. Ostin sen myöhemmin itselleni, ja olen kertaalleen lapsille lukenut.
    Sitten Astrid Lindgrenin Kultasiskoni, jonka luin Saarenkylän kirjastossa lastenosastolla ja itkin vuolaasti lopussa. Sitä en ostanut :) se oli liian surullinen.

    Tosiaan, filosofihan tietysti laukoo ajatuksiaan muuallakin kuin kotona... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin laukoo... välillä saa purra poskeen ja koittaa olla kuin ei oliskaan ;-)

      Meillä on Onnimanni kans omana, se on mulle tärkeä. Esikoiselle olen sitä lukenut mutta kuopukselle jostain syystä en. Ihania muistoja!

      Poista
  4. Mullakin on Tiitiäisen satupuu ja Hanhiemon iloinen lipas. :)

    Mulle on luettuja Mikko ja Minna -kirjoja. :) Ja Pekka Töpöhäntää.

    Pidin kaikesta kissa-aiheisesta. :)

    Sain lahjaksi Uppo-Nalle -kirjoja ja pidin niistä kovasti, samoin Astrid Lindgrenin lastenkirjallisuudesta.

    Mä olen lukenut noita samoja kirjoja, jotka Nollavaimo mainitsi. Oli ihanaa asettua lukemaan ja antaa tarinan viedä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luin hirveesti lapsena ja noi Viisikot ja Neiti Etsivät oli siitä hyviä, ettei lukeminen ihan heti loppunut. Pekka Töpöhäntää on luettu meilläkin, lapsuuden perheessäni ja molemmille pojille, samoin Uppo-Nallea. Mä tykkäsin siitä pienenä valtavasti - jotenkin muistan sen tunnelman vieläkin.

      Poista
    2. Mä löysin teini-iän kynnyksellä Jalna-sarjan - äitini suositteli sitä mulle. :)

      Anni Swanin kirjoja löytyy kotoa 3 kpl (1950-luvulta).

      Montgomeryn kirjat olivat suosikkeja.

      Lämpimät kesäpäivät mökillä ja hyvät kirjat - ihania muistoja! :)

      Poista
    3. Samoja kirjoja ollaan luettu!

      Ja mulla on kanssa mökkimuistoja, aikaa loputtomasti, aurinkoa, hyvää lukemista...ihanaa!

      Poista
  5. Tarkistin kirjahyllystämme mitä lapsuuden kirjojani (siis ikivanoja...) löytyy vielä:

    Hanhiemon iloinen lipas

    Lagerlöf, Selma
    Peukaloisen retket villihanhien seurassa

    Lindgren, Astrid
    Peppi Pitkätossu

    Topelius, Z.
    Lukemisia lapsille 1-8

    Tuhat ja yksi yötä

    Verne, Jules
    Sukelluslaivalla maapallon ympäri
    Matka maapallon ympäri 80 päivässä
    Tsaarin kuriiri

    Minäkin siirryin jo varhain kirjaston lasten osatolta aikuisten puolelle. Lukeminen on sitten jatkunut ja jatkunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen aikaan ei ollut juurikaan varsinaisia nuorten kirjoja, joten katson, että nykynuoret on onnekkaita. Silti ne ei lue...

      Tuttuja teoksia, Peukaloinen jotenkin kutkutti mielikuvistusta kans, ja tv-sarja kiehtoo tätä uudempaa sukupolvea vieläkin. Mä muistan lukeneeni Vernetkin, vaikka ne oli muka poikien kirjoja ;-)

      Ahmittu on ja se jatkuu edelleen! Maailman paras harrastus

      Poista
  6. Oi! Tiikerimatka, Kuka asuu seitsemännessä talossa?, Grimmin sadut, noita isi luki mulle ääneen. Koiramäet ja muutkin Mauri Kunnakset ja tottakai Viirut ja Pesoset! Sitten Veljeni Leijonamieli ja Mestarietsivä Kalle Blomqvist, Ronja Ryövärintytär.. Vähän myöhemmin Hercule Poirotit ja sitten, oliko se Canterburyn kummitus sellainen iso paksu keltainen kirja jossa on lyhyitä kauhutarinoita...? Ooo, ja noidan käsikirja!
    Ja Neiti Etsivät, Seikkailu-sarja, Nummelan ponitallit... Olin se lapsi joka aina kantoi kirjastosta metrisen pinon luettavaa! =D Tossa nyt on vain ihan muutama mitä ekana tuli mieleen...
    Kummallista muuten, että muistan ihan selvästi että se oli isi joka luki mulle aina, mutta äiti kuulemma luki yhtä paljon, sitä vaan en muista. Äiti arveli että se johtuu siitä että se lukeminen oli oikeastaan ainoa lapsenhoidollinen juttu mitä isi koskaan teki.
    Tai itse asiassa sen muistan että äidin kanssa luettiin Aino-kirjoja. Ja kerran nähtiin "Ainon" perhe livenä Helsingissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot vähän nuorempi kun mä, koska noi Viiru ja Pesoset esim on sellaisia, että mä olen lukenut niitä vasta omille lapsilleni (no en mä nyt niiiin paljon vanhempi sua ole kun miltä tää sen saa kuulostamaan ;-)

      Kunnaksia luettiin meilläkin kotona, tosin jo enemmän pikkuveljelleni. Kaikki ne on kulkeutuneet nykyiseen kirjahyllyynkin - ihanaa. Pojat on tykänneet. On mahtavaa, miten kirjallisuus luo muistoja. Ja siitä yhdessäolosta myös, niin kuin selvästi sun isän tapauksessa. Joskus oli sellainen "Vartti päivässä -kampanja" jossa korostettiin sitä, että lukiessa ollaan lapselle läsnä, lähekkäin.

      Poista
  7. Satupuu, onneli ja anneli, mio min mio, soittaako lehmus..., saariston lapset+muut lindgrenit, muumit, tiina-kirjat, pikku prinssi, salaperäinen saari, jäät lähtevät. Mut siis tsirbuille suunnattu kirjallisuus oli poikasena kiinnostavampaa kuin kummalliset epärealistiset selviämisseikkailut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä ihmemies ;-) Kuten sanottu, olet eka, johon olen törmännyt, miespuolinen siis, joka on lukenut Onnelit ja Annelit. Ja Tiinat! Sama lista on mullakin, muumeja myöten. Niitä ei muuten kukaan ollutkaan vielä maininnut. Kaikki omana hyllyssä, samoin kuin Pikku Prinssi, se on ihana ja tärkeä kirja kans.

      Täällä on muuten paljon niitä tyttöjä jotka on lukeneet selviämisseikkailuja - ihanasti rikkoutuu stereotypiat!

      Poista
    2. Pertsa ja Kilu!!! Miten voin unohtaa sen! Meidän hyllyssä oli vinot pinot veikan vanhoja "poikakirjoja" 70-luvulta, sellaisia ihania haalistuneita missä on paperipäällysteiset kannet ja kankainen selkä. <3
      Onnelit ja Annelit ja Seljan tytöt sun muut ei sitten kiinnostanut yhtään... =D

      Poista
    3. Teissä on Arttoriuksen kanssa jotain yhteistä - tai sitten ei. Joka tapauksessa olette lukeneet ristiin, sä poikakirjoja ja Arttorius tyttökirjoja!

      Poista
  8. Tuttuja kirjoja paljon: Viisikot, Neiti Etsivät, SOS - ja Tiina -kirjat, Peppi Pitkätossut jne ja uusimmista Harry Potterit jotka meillä luki koko perhe - ja kolme niistä poika luki lisäksi englanniksi! Englannin kieliset laitoin juuri kiertoon ystäväperheelle, josko niistä olisi siellä apua vaikkapa ensi kevään abiturientille.

    Onneli ja Anneli oli kanssa oli ihana :)

    Yksi listoilta kuitenkin puuttui, yksi josta sarjasta minä sain joka joulu uuden osan. Vielä viimeisenä jouluna ennen kuin vanhempani erosivat, oli isä ostanut sarjan toiseksi viimeisen osan - sekä äidille myös kirjan - ja paketit oli menneet sekaisin: äiti sai Laura Ingalls Wilderin Onnen kultaiset vuodet ja minä jonkun Pirjo Tuomisen kirjan :)

    Eli Pieni talo preerialla --sarja; se oli minusta IHANA! Aina uutta joulua odottaessa luin edellisen kirjan moneen kertaan.

    Lukeeko muut samoja hyviä kirjoja useaan kirjaan? Itsellä esim. on melkein kaikki (2 puuttuu) Laila Hietamiehen kirjat hyllyssä ja olen lukenut ne kaikki ainakin kolmeen kertaan.

    Nuorempana on tietysti luettu kaikki Anni Polvan ja Aino Räsäsen kirjat sekä Jalna -sarja; onko kukaan lukenut/muistaako sellaista? Mä löysin sen kerran kirppikseltä ja ostin mökille luettavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt aikuisena olen lukenut puolison suosituksesta Usko Moilasen Kalliotunturin kotkapesän ja muut Moilasen nuorten kirjat - on muuten hyviä kirjoja!

      Poista
    2. Hitsi, ihan vieraita mulle, siis noi Moilaset. Pitääpä ihan ammatin puolesta tutustua!!

      Poista
    3. Meillä ainakin osa asiakkaista lukee samat kirjat useampaan kertaan, Päätalot, Hietamiehet, Tuomiset, Utriot... kestävät useammankin lukukerran. Kuten tuntuvat Potteritkin kestävä.

      Jalna-sarjaakin joku vielä lukee meidän kirjastossa, mutta mulle itelleni se ei ole tuttu. Uskon kyllä, ett on mainiota möklkiluettavaa! Tuota Wilderiäkaan mä en lukenut, mulle jäi trauma Pieni Talo Preerilla -sarjasta, kun kaikki kaverit halus sunnuntaina mennä sisälle sitä katsomaan ja mä olisin mieluummin leikkinyt ulkona ;-)

      Muuten on samat tutut nuorten kirjat. Oi näitä muistoja!

      Poista
    4. Tietysti luin kaikki Pieni Talo Preerialla -sarjan kirjat - moneen kertaan - ja osan niistä omistankin ! Samoin luin Jalna -sarjan, joka löytyi kotoa aikuisten kirjahyllystä. Muuta en siitä muista kuin, että tarina eteni huimaa vauhtia, ei mitään tukustelua tai turhaa hieromista. :D

      Entäs Pikku Naisia ja sen jatko-osat ? Tytöistä parhain ? Anna -sarja ? Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa ? Runotyttö -sarja ? Taidan osata kaikki ulkoa, kun olen niitä aikuisenakin lukenut ja niiden kanssa huokaillut. Sopivaa talvipäivälukemistoa. :) Sekä Anni Swan'in kootut. Ja Selja -sarja.

      Mary Marck eli Kersti Bergroth kirjoitti hauskoja tyttökirjoja, joissa kaikki oli niin "intresanttia". :D

      Näitähän näkyy riittävän !

      Poista
    5. Ai niin, tiettu Anni Swanin kirjat! Oi oi... ja mä kun luulin, että kukaan muu ei muistaisi Lottaa ;-)

      Ja Mary Marck, mä en muistanut niitäkään, vaikka kaikki luin. Huomenna menen kyllä mylläämään kirjaston varastoon ja katon mitä ihanuuksia sieltä löytyy.

      Poista
    6. Lotta -sarja! Mä voin melkein samaistua Lottaan nyt tässä iässä, tai siis tossa muutama vuosi sitten, mulle aina sattui ja tapahtui - tein ensin ja ajattelin vasta sitten!
      Ja tietenkin Anna -sarja, Pikku Naisia ja muut, Anni Swanit - miten ne kaikki on voineet unohtua! Ihanaa kun muistutatte :) Menen kyllä varmasti ihan ilman nolouden häivää huomenna tosiaan lainaamaan kirjoja sieltä lasten osastolta :)
      Tuo Mary Marck/Kirsti Bergroth on kyllä ihan vieras nimi, se täytyy etsiä ja siihen tutustua.

      Poista
    7. Meiltä kirjastosta löytyi ihan hyllystä (ei varaston puolelta) Lotta-kirjat. Täytyy vilkaista onko niitä kukaan koskaan lainannut. Ts viime aikoina ;-)

      Poista
    8. Mulal on omana täydellinen Jalna-sarja :) Ja Anna-kirjat sekä Kahdeksan serkusta-sarja. Lotta-kirjat oli ihanoita :)

      Poista
    9. Mulla ei jostain syytä ole näitä sarjoja ollenkaan. Liekö syynä se, että äitinikin oli kirjastontätä ja lainasimme suurimman osan kirjastosta. Joitain harvoja ja valittuja hankittiiin omaan hyllyyn.

      Poista
  9. Voi itku, ihania muistoja tulvii taas meileen tämän postauksen myötä! Mä näen mun lapsuuskirjat silmissäni (ovat maalla), mutten muista nimiä!

    Nuoruusaikana mä luin aivan himona; Tiinat, Lotat, Jalnat... Yksi ylitse muiden oli Rauha Virtasen Seljan perhe. Ne mä olen lukenut kaikki, jokaikisen Ainakin viiteen kertaan. Ihailin yli kaiken Virva Seljaa, eteerinen ja herkkä tyttö, joka kirjoitti salaa... Muutama niistäkin on jäljellä. Myös kirja nimeltä Sinisen kamarin tytöt oli mun kestosuosikki, sekin luettu Moneen kertaan.

    Jossain kohtaa mulla oli annipolvakausi, nekin luettu. Ääh, tästähän tulee kilometrin pituinen, jos jatkan...

    Mä olen edelleen iloinen, että sunkin lapset lukee!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin kans Seljan tytöt ja ne teki muhun lähtemättömän vaikutuksen! Ja Lotat ja Tiinat luettu kaikki kans. Äitini oli myös töissä kirjastossa joten tuntuu, että yhdessä vaiheessa melkein asuin siellä. Ja kolusin kaikki hyllyt läpi!

      Mun pojilla ei ole sellaista ahmimiskautta ollut (tosin kuopus nyt ei vielä ole edes siinä iässä) mutta onneksi lukevat edes vähän. Ja kuopus tosiaan kuuntelee äänikirjoja joka ilta. Se on kyllä melkein sama asia ;-)

      Ja sun lapsilla se lukemisprosentti oli kans aika hyvä!

      Poista
    2. Oi, Lotat ja Seljan perha... onneksi huomenna ei ole mitään tekemistä ja Marjaana antoi luvan mennä lasten osastolle.... tarvii varmaan tänään lukea tuo "aikuisten" kirja loppuun ja mennä huomenna kirjaston lasten osastolle :D
      Meillä on onneksi ihanat ja 27 vuoden aikana tutuksi tulleet kirjaston tädit, ne ei enää ihmettele mitään....

      Poista
    3. Munkin täytyy ehkä huomenna töissä hiplata näitä nuorten kirjoja pelkkien lastenkirjojen lisäksi, ja käväistä varastossakin. Saattaapa tää keskustelu innoittaa vielä yhteen uuteen saman aiheen postaukseenkin!

      Poista
  10. Oijoi, ja Salainen Puutarha <3 <3 Ja Sateenkaarinotko!!! (heh, huomaatko, tää jäi päälle....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mullakin, mä jo hahmottelen seuraavaa osaa sarjassamma kirjamuistopostaukset ;-)

      Poista
  11. Opin lukemaan nelivuotiaana ja sen jälkeen olen lukenut koko ajan jotakin... Lapsuuden kirjoista on tallessa Tiitiäisen satupuu (äidiltä jouluna 1964), Anna-sarja ja joitakin muita. Jouluksi tuli aina kirjoja lahjaksi - muistan yhdenkin joulun, kun sain neljätoista kirjaa... Itse ostin itselleni aikuisena Anni Swanin kootut, Runotytöt ynnä muut. Meillä kaikki lukevat tosi paljon - ja uudet perheenjäsenet näkyvät olevan samatapaisia! Eläköön kirjat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun äitini juuri eilen muisteli, että päiväkodissa oli ihmetelty (lapset siis) kun olin ylpeänä vienyt sinne lahjaksi saamani kirjan: "Ostetaanko teill KIRJOJA lahjaksi..." Ostettiin, todellakin, ja samaa olen koittanut jatkaa omienikin kanssa.

      Samoja kirjoja "me tytöt" näemmä ollaan luettu, oli ikä mikä hyvänsä ;-)

      Poista
  12. Onneli ja Anneli, sen olin melkein jo unohtanut. Mitäs muuta minä luinkaan... Anni Swan, L.M. Montgomery, L.M. Alcott, Väinö Riikkilä (ja jotain muita vanhoja poikakirjoja), Enid Blytonin sarjat, Neiti etsiviä iso kasa, Maamme-kirja ja sieltä nimenomaan ne tarinat Suomen historiasta. Näiden jälkeen taisin siirtyä Agatha Christieen ja maailmankirjallisuuden klassikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan samankaltaisia on muistot kaikilla, vähän niin kuin ikäänkin katsomatta! Kirjat todellakin yhdistää - ja klassikko on klassikko, noita samoja luetaan edelleen. Minäkin löysin Agatha Christien aika nuorena, ja nyttemmin luen paljon muitakin dekkareita.

      Poista
  13. Kalevalasta olen lukenut ensimmäisen ja viimeisen sivun ja silti saanut koulussa esitelmästä kahdeksikon :D
    Tuntemattoman sotilaan luin vasta nyt tässä noin vuosi sitten, kun on ollut aikaa - ja ehkä se oli hyväkin, että jätin sen lukemisen näin aikuisiälle - ymmärsin sen paljon paremmin. Elokuvan olen katsonut toki joka vuosi kun se on tullut, mutta vasta kirja avasi silmät lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän veljestä puuttuu vielä :D

      Poista
    2. Mä olen joutunut kotimaisen kirjallisuuden approon lukemaan aika paljon klassikoita, mutta jos et kerro kenellekään, niin voin tunnustaa, että Tuntematon sotilas on lukematta. Kääks!

      Poista
    3. Seitsemän koiraveljestä on luettu monta kertaa ja aito Kivikin kerran ;-)

      Poista
  14. Onnelin ja Annelin talo on parhaiten lapsuudesta mieleen jäänyt kirja. Se oli ihana :-)
    Pojilleni luin runoja ja loruja PAKSUSTA opuksesta jonka nimeä en nyt muista - hyvä kokoelma, sieltä löytyi juttuja joka tilanteeseen. Vanhemmasta pojasta ei silti kirjan ystävää tullut, nuorempi lukee kyllä (samoja kuin minä).
    Itse en ilman lukemista voisi olla - tosin mun lukemiset on enemmän teiniosastoa kuten paras lukemani ikinä: Nälkäpeli trilogia! Piin Elämä oli myös erikoinen. Eli kun luen niin haluan mahdollisimman kauas todellisuudesta, koska se on mulle kirjallisuuden tarkoitus.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa joka rakasti Onnelia ja Annelia!

      Mä jäin Nälkäpeliin ihan koukkuun kans, ja luettiin esikoisen kanssa kilpaa. Leffatkin on nähty, siis ne kaksi... Ja sama juttu mulla, lukemisen täytyy olla pakoa todellisuudesta (mutta ei scifiä eikä fantasiaa mulle) siksi luenkin useammin muita kuin realistisen ankeita kotimaisia kirjoja.

      Poista
    2. Voi ei.... Nälkäpeli on varmaan ihan hyvä, mulla vaan ei ole aavistustakaan mikä siinä on juoni, ei kirjana eikä leffoina. Valitettavasti sen "pilasi" uutinen elokuvan naispääosan (?) esittäjän Jennifer mikä-lie sairaalareissu-uutisesta, jossa kerrottiin, kuinka hän meni sairaalaan ja pelkäsi sairastavansa jo vaikka mitä kamalaa sairautta ja sitten se olikin vaan valtava.... PIERU!

      En siis voi kuulla/lukea sanaa "nälkäpeli" muistamatta ja hymyilemättä. Se uutinen ehkä pilasi koko homman.

      Poista
    3. Mä en kestä, ihan mahtava juttu ;-)

      Poista
  15. Hauska lukea kommentteja, monet on omassa hyllyssä tai moneen kertaan lainattu. Onnelia ja Annelia sekä Blytoneita en voinut sietää :D Sen sijaan jostain syystä meillä on Kukkutimurusia peräti kaksin kappalein ja tässä nykyisessä työpaikassa itse kirjailijatar oli aiemmin kanta-asiakkaamme. Oikein ihana rouva :)

    Minulle on luettu ääneen Pekka Töpöhäntää ja sittemmin luin sen pojille, samoin Lindgrenejä on luettu. Veljelläni on melkein täydellinen sarja Nuorten toivekirjastoa, joka nyt on sijoitettu mökille ja siellä pojat lukevat niitä paljonkin. Minä rakastin niitä kirjoja, ehkä sieltä johtuu myös lukkarinrakkauteni intiaaneja kohtaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin sanoa, että veljelläni oli 'Olipa kerran', se on edelleen minusta aivan ihana. Jo pelkästään Björn Landströmin kuvat ovat upeat.

      Poista
    2. Kukkutimurusista tulee mieleen entinen työpaikkani jossa kuulemaa kissojen ja koirien kanssa metsästettiin kirjaa nimeltä Kuukutinmunia eikä vaan löytynyt...

      Poista
    3. Oi, mökkikirjasto kuulostaa muuten ihanalta! Me käytiin lapsuuden kesinä yhdellä saarella ja muistan vaan, miten siellä oli ihanaa, kun oli aikaa, uitiin, luettiin, uitiin. luettiin ;-)

      Poista
  16. Hansi, tyttö, joka rakasti hakaristiä tulee ensimmäisenä mieleen. Se on sitten tainnut olla vähän turhan tuhtia luettavaa. Tiina-kirjat oli ihania ja Neiti Etsivät. Veljeni Leijonamieli oli niin surullinen etten varmaan antaisi tuon teinin lukea sitä vieläkään :D Sellaiset kirjat oli aina mahtavia, mitä oli sarja. Sitten tiesi, että kun saa sen yhden loppuun niin siellä oli vielä monta kirjastossa odottamassa :) Viisikkoja en lukenut kun taisin olla vähän kateellinen niiden porukkahengelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan ton "ihanaa, että näitä on koko sarja" -tunteen just Lottakirjojen kohdalla. Ahminkin ne sitten kerralla kaikki. Tiinat on luettu mutta Hansi on ihan uusi mulle ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana