Esikoinen lähtikin ystävälleen yökylään, joten saimme kuopuksen kanssa laatuaikaa kahdestaan. Ja varsin pitkään, koska voi olla, että teini viettää toisenkin yön poissa kun kerran raahattiin tietokonekin kyläpaikkaan. Kuopus puolestaan tuli kotiin jo aamupäivällä, koska kurkkukipu jatkui, eikä päässyt kouluun. Pötköttelimme rauhassa kotosalla ja rupesimme lukemaan Harry Potteria. Aivan kuten arvasinkin, kuopus on täpinöissään. Ja niin olen minäkin. Siitä on liki kymmenen vuotta aikaa, kun aloitin niiden lukemisen esikoiselle ja on jo korkea aika minunkin verestää muistoja. Ihan liian vähän tulee muutenkin luettua ääneen, koska kuopuskin lukee jo itse. Iltasadut on korvattu jo jonkin aikaa äänikirjoilla (laiska minä), mutta tämä on aivan ihanaa, maata sohvalla pitkiä aikoja ja nauttia hyvästä tarinasta. On upeaa huomata, miten kuopus ensin seilaa, ei meinaa päästä kirjaan kiinni, mutta jähmettyy sitten, kuuntelee herpaantumatta ja vaatii lisää jos meinaan lopettaa.
.JPG) |
| Meillä asuu kaksi murmelia |
Ainoa huono puoli asiassa on, että kurkkuni kuivuu ja ääni meinaa mennä. Liekö se tämä tulollaan oleva tauti vai sittenkin vanha kirja, joka on seurannut mukana kodista toiseen? Kyllä, myöskin sieltä homeisesta. Ohjehan on, että kaikki sellainen irtain, jota ei pysty puhdistamaan, olisi hyvä hävitää. Tätä emme noudattaneet pilkuntarkasti, koska onneksi en sentään kokenut saavani tavaroistamme oireita. Vaatteet ja muut tekstiilit pestiin kuudessakymmenessä etikan kanssa. Uusin konsti on lisätä mukaan vähän myös ruokasoodaa. Sängyt ja vuodevaatteet uusittiin kokonaan ja huonekasveista luovuttiin. Ne kirjat, joita en hennonut heittää pois, piilotettiin lasiovien taakse. Harry Potterit ovat juuri näitä. Mutta on se hurjaa, jos ääni katoa niitä lukiessa edelleen, vaikka muutimme hometalosta pois jo vuonna 2009. Huh huh!
Esikoinen ei ole innostunut kirjoista kuin aika ajoin. Tällä hetkellä hän lukee äidinkielen esitelmää varten Kauko Röyhkää. Juha Vuorisen hän hylkäsi, "koska siinä ei oo selkeetä juonta". Nyt on kesken Tien laidalla Waterloo, josta minä teininä kyllä tykkäsin. Saa nähdä miten käy esikoisella. Toinen valinta samalta kirjailijalta oli helppo: Miss Farkku-Suomi. Vaikka aika on eri, niin nuorten maailma on jollain lailla kuitenkin aina sama. Illalla kuopus kaivoi vielä Parvelan Ella ja seitsemän törppöä -kirjan ja halusi lukea sen itse loppuun sängyssä nukkumaan mennessä. Olen aivan pakahtua, kun hyvä kirja vie mukanaan myös lapsen. Sen parempaa perintöä en voi näille antaa.
Esikoinen ei ole innostunut kirjoista kuin aika ajoin. Tällä hetkellä hän lukee äidinkielen esitelmää varten Kauko Röyhkää. Juha Vuorisen hän hylkäsi, "koska siinä ei oo selkeetä juonta". Nyt on kesken Tien laidalla Waterloo, josta minä teininä kyllä tykkäsin. Saa nähdä miten käy esikoisella. Toinen valinta samalta kirjailijalta oli helppo: Miss Farkku-Suomi. Vaikka aika on eri, niin nuorten maailma on jollain lailla kuitenkin aina sama. Illalla kuopus kaivoi vielä Parvelan Ella ja seitsemän törppöä -kirjan ja halusi lukea sen itse loppuun sängyssä nukkumaan mennessä. Olen aivan pakahtua, kun hyvä kirja vie mukanaan myös lapsen. Sen parempaa perintöä en voi näille antaa.
Kirjat ovat suuri rikkaus lasten ja aikuisten elämässä! :)
VastaaPoistaMä sain ensimmäisen kirjastokorttini 2-vuotiaana (kirjastokortti on edelleen tallella). Äitini oli innokas lukemaan, mulle luettiin paljon, sain joululahjoiksi kirjoja ja lukemaan opittuani luin itse. :)
Sä olet saanut hienon perinnön sun vanhemmiltasi, tuota juuri tarkoitin. Mulle lukeminen on niin tärkeä harrastus ja itsestäänselvä juttu, että mieluusti siirtäisi sen palon myös poikiin.
PoistaMukavaa viikonloppua Sirpa!
Kirjat ovat niin tärkeitä, että olen paljolti säilyttänyt lapsena/nuorena saamiani kirjoja ja mulla on äitinikin nuoruuden aikaisia kirjoja - ihania muistoja. ♥ Aurinkoista viikonloppua! :)
PoistaKiitos! Mullakin on tallessa lapsuuden kirjat, ne on juuri niitä, joita en vaan voinut hävittää hometalosta pois muutettaessa. Intouduin muistelemaan omia lapsuuden kirjoja. Ajastin sen huomiseksi ;-)
PoistaAinoa muistikuva, että mulle olis pienenä luettu on se, kun sisko luki Lucky Lukea. Jäi mieleen kai siksi, kun se lausui Jolly Jumperin "tsoli tsamppö". Niin ja äiti luki joskus ääneen hyviä kohtia Sinuhe Egyptiläisestä. Opin kai lukemaan ite niin aikaisin, ettei ketään enää kiinnostanu mulle lukea. Silti minusta tuli intohimoinen lukija - tosin hyvin nirso sellainen. Ihmettelin, kun äiti luki oikeastaan ihan kaikkea. Paitsi Mark Haddonin "Yöllisen koiran merkillinen tapaus", joka taas minusta oli ihan luettava kirja.
VastaaPoistaEsikoinen lukee nyt maantiedon kokeeseen, ja ehdotin, että mie vielä illalla luen sille "iltasaduksi" sitä kirjaa, jos vaikka aivot sitten prosessois niitä asioita pitkäkestoiseen muistiin yön aikana. Luin toissailtana, ja eilen tyttö sanoi, että tuli helpommaksi käsittää niitä asioita, kun olin lukenut ääneen edellisiltana, joten eilenillalla sitten luin lisää. Ja kyllä mullakin aika äkkiä meinas ääni lähteä.
Tosin nyt tiedän Kreikan vientiartikkeleita ja Venäjän aikavyöhykkeiden määrän ja sen, milloin Santorinin saari räjähti tulivuorenpurkauksessa tuhoten minolaisen kulttuurin.
Muistatko, kun kerroin, että mejän tyär joutuu lukeen toisen maailmansodan ajasta kertovan kirjan, ja tekemään siitä jonkinlaisen yhteenvedon? Ei jaksanut lukea kokonaan tylsää kirjaa, mutta sai väsättyä silti niin hyvän esitelmän, että tuli 9-:)
Ihanat nuo murmelitossut!
Hahaa, just noin pitää koulua käydäkin - ei se ole pelkkää pänttäämistä vaan soveltamista ja fiksu tekee sen juuri tuolla tavalla. Joskus voi mennä sieltä missä aita on matalin. Mun esikoinen kertoi kans saaneensa jostain elokuva-analyysistä yli ysin "vaikka mä vaan sävelsin sinne jotain".
PoistaMä jäin miettimään kanssa noita omia lapsuuden kirjojani, ja väsäsin jo huomisen postauksenkin aiheesta ;-)
Tuo muuten kuulostaa siltä, että sun lapsi on auditiivinen oppija, jos se, että sä luet sille, auttaa. Tätä kannattaa käyttää hyödyksi opiskeluissa. Meillä esikoinen kans oppii parhaiten kuulemalla ja siks oliskin niin tärkeää, että pystyisi mahdollisimman paljon olemaan tunneilla mukana. Jää paremmin asiat muistiin kun ite pänttäämällä.
Murmelimaista viikonloppua!
Mä olen ihan samalla tavalla ollut Huisin Iloinen ja tyytyväinen siitä, että olen saanut juurrutettua lapsiin lukemisen ilon. Aika hyvä prosentti, jos ajattelee, että äiti(minä) on kova lukija ollut pienestä asti ja isä taas ei lukenut lainkaan -> kaksi lapsista on himolukijoita ja yksi ei kirjoihin koske. Hyvä näin!
VastaaPoistaMä muistan, miten mä nuorena, ala-asteikäisenä kannoin ihan kauheita kasoja kirjoja kotiin ja luin salaa peiton alla taskulampun valossa, kun olisi pitänyt jo nukkua ;) Ei riittänyt pelkkä päiväaika. Toisaalta, sekö on tehnyt musta tällaisen sohvaperunan? Maailman epäliikunnallisimman ihmisen? No, kaikkea ei kai voi saada..
Potterit on ihan huippuja! Mä näen niin silmissäni filosofin, joka suurinpiirtein hengittämättä kuuntelee "satua" ja sen jännittäviä käänteitä...
Ihanaa viikonloppua!!!!
Me jatketaan tänään taas Potteria, mutta sitä ennen mä, sohvaperunoiden kruunaamaton kunigatar koitan saada tuon pienen murmelinpoikasen ulos mun kanssa. Aurinko paistaa niin ihanasti!
PoistaMullakin on samanlaisia muistoja lapsuudesta, oikein ahmin kirjoja. Mä olinkin aika onnellisessa asemassa, kun mun äitikin oli kirjastossa töissä. Tuli aikalailla asuttua sen työmaalla yhdessä vaiheessa ;-)
Mukavaa muuton suunnittelua ja itsenäistä viikonloppua sinnekin!
Meilläkin luetaan paljon, lapselle siis. Ihanaa että neiti jaksaa keskittyä kuuntelemaan ja tykkää lukemisesta!
VastaaPoistaMutta hei, lohdullista kuulla että ihan kaikkia tavaroita ei välttämättä automaattisesti tarvitse hävittää vaikka homeongelma olisikin. =)
Siihen on tosiaan olemassa ihan virallisia ohjeistuksiakin, kysy vaan multa JOS asia tulee ajankohtaiseksi. Toivotaan kuitenkin, ettei tule!
PoistaMä jotenkin hätkähdin kun tajusin, että olen melkein lopettanut lapselle lukemisen. Piti äkkiä temmata tuo Potter, jota luettiin esikoiselle saman ikäisenä. Tässä taitaa riittääkin sitten aika pitkäksi aikaa yhteistä puuhaa. Lapsi nauttii siitäkin lukemisessa, kun on rauhaisaa ja saa olla liki.
Aurinkoista viikonloppua sinne, Magdaleena, kaikesta huolimatta!
Muistatko, kun veit kouluun jonkun lahjaksi saamasi kirjan ja joku luokkakaverisi ihmetteli: "ostetaanko teillä lahjaksi KIRJOJA?".
VastaaPoistaVoi ei, en mä muista tuollaista mutta kuulostaa kyllä ihanalta! Ja meillä tosiaan ostettiin kirjoja lahjaksi. Ihan viime aikoihin saakka olen koittanut pitää huolen, että pojat sai joulu- ja syntymäpäivälahjaksi aina myös yhden kirjan. Nyt tiedän mistä sekin on peräisin ;-)
PoistaJuurikin tänään muka-hämmästyin, kun esikoisen kanssa juteltiin (puhelimessa) hänen kummitytön synttärilahjasta. Minä ehdotin erästä tiettyä keräilysarja-figuuria kun tiedän että tyttö niistä tykkäilee. Mitäs sanoi poikani! "Minä olin kyllä ajatellut jo kirja-lahjaa." No hyvä, meillähän ne oli aivan oikeasti rakkaimpia lahjoja jo ihan pienestä. Ovat edelleenkin toivottuja.
VastaaPoistaMusta kirja on aina ihan mainio lahja. Niitä löytyy sitä paitsi kaikille oikeanlainen kun vaan vähän miettii ja penkoo. Sun esikoinen on fiksu nuori - pisteet äitille ;-)
PoistaMä olen lukenut ekaluokkalaisesta asti - kun lukemaan opin. Muistan itse kun äiti yritti opettaa lukemaan sinä kesänä kun syksyllä alkoi koulu ja mulla ei ollut mitään hajuakaan koko hommasta:
VastaaPoistaÄiti: Jos E-I on EI, niin mitä on U-I
Minä: Öö - Kissa?
Mutta kun koulu alkoi, ei mennyt kuin kolme päivää (siihen aikaan ei ollut mitään "pehmeitä laskuja" tms, vaan työt aloitettiin heti), niin mä osasin lukea! Ja kun kävin pientä maalaiskoulua, niin kuuden vuoden aikana ehdin lukea koko koulun kirjaston. Lisäksi kävin mummon kanssa kirjastoautolla.
Mulla on myös jonkinlainen..hmm....perversio?... Mä voin kävellä kirjakaupassa (ja kirjastossakin) vaikka kuinka kauan hyllyltä toiselle ja juoksuttaa sormiani pitkin kirjojen selkämyksiä.
Nyt mä katselen hämmästyneenä telkasta mainosta, jossa on pieni tyttö mainostaa jollain tabletilla luettavia satukirjoja?? Lukeminen on hyvä asia, mutta että lapset opetetaan pienestä pitäen lukemaan tabletilla!! Ei mene mulla jakeluun eikä sovi mun pirtaan. Kyllä lapset pitää opettaa lukemaan OIKEITA kirjoja. Ja sisareni Englannissa on ainakin oikein iloinen kun, lähetän täältä 1 v 5 kk sisarentyttäterelleni suomenkielisiä satukirjoja heille luettavaksi (mutta sisareni onkin opiskellut täällä Suomessa "kirjastontätiksi") - heillä oli melkein matkalaukullinen pelkkiä kirjoja kun syksyllä käydessään lähtivät takaisin kotiin ;)
Hahaa, lisää sivistyneitä ihmisiä!!! Mä olen tippunut kelkasta, koska en voi minäkään ymmärtää, miksi kirjoja pitää lukea jossain muussa muodossa kuin vanhanaikaisesti paperisina. Se on paras käyttöliittymä, sen voi ottaa mukaan melkein minne vaan, toisin kuin vaikka sen tabletin.
PoistaMä olen ollut samanlainen kirja-ahmatti kun sä. Muistan kun olin lukenut koko lasten osaston lähikirjastosta ja meinasin aloitella aikuisten osastoa a:sta alkaen. Asimov vielä meni, mutta aika nopeasti into laantui. Siihen aikaan ei ollut varsinaisesti paljoa nuorten kirjoja - nuoret oli väliinputoajia. Siksi otankin ilahtuneena meidän kirjastoon kattavan kokoelman niistä lukuisista nykyään julkaistavista nuorille tarkoitetuista kirjoista. Vaikka nuoret lukevat vähemmän kuin ennen, tää homma on ainakin nykyään paremmin: on täsmäkirjoja juuri heille.
Mä taas en voi liu'uttaa käsiä kirjahyllyllä suoristelematta ja järjestelemättä niitä. Ammattitauti!
Mä muuten vieläkin, vaikka olen kohta 50, käyn lainaamassa kirjoja lähikirjaston lasten-/nuortenosastolta..... Kai se on sallittua?
PoistaSe on sallittua - ja jopa toivottavaa ;-)
PoistaMinun perheessäni annettiin myös aina kirjoja lahjaksi ja luettiin jatkuvasti. Saatoin antaa hieman friikihkön vaikutelman, kun kuudennella luokalla pidin kirjaesitelmän joululahjaksi saamastani Monte-Criston kreivistä. :P
VastaaPoistaSe on ihana perintö lapsuudenperheestä!
PoistaMinä muistan, kun kävin kahdesti katsomassa teatterissa Fedja-setä, kissa ja koira, ja halusin ehdottomasti kantaa kirjaa mukana. Sekin saattoin antaa hieman friikin vaikutelman ;-)
Meillä esikoinen oli onnesta litteä, kun sai nyt uudestaan kirjastosta syksyllä kesken jääneen (varausten takia) 'Hyviä enteitä'-kirjan. Yritin tarjota omaa enkunkielistä, muttei se kelvannut :)
VastaaPoistaJa taas unohdin jatkaa.. eli meidän perheessä minä taisin olla se kovin Potter-fani, tosin nyt alamme juuri lukea niitä pienimmän kanssa. Neljä viimeistä on omasssa hyllyssä enkunkielisinä, koska ne olivat sattumalta juuri silloislla kesälomamatkoilla saatavilla heti julkaisupäivän aamuna ;)
Poista