Vivahteikas viikonloppu

Saavuttuamme perjantaina sairaalasta rauhoituimme kotiin. Nakkasimme esikoisen ystävän luo yökylään ja vietimme rauhaisaa aikaa kahden. Tai, no, rauhaisaa ja rauhaisaa, tuon moottoriturvan kanssa ei tylsää ainakaan ole. Lisäksi meillä oli vielä huoneidenvaihtoruljanssi vaiheessa, eli puuhaa riitti ihan koko viikonlopuksi. Mutta perjantain oleskelimme sohvalla peiton alla ja sattuneesta syystä annoin kuopuksen valvoa poikkeuksellisen pitkään. Se köllötteli kainalossani ja katsottiin yhdessä Voice Of Finlandia. Nyt harkitsen, että antaisin sen valvoa myös Linnan juhlien aikaan, koska saataisiinpa sitten edes jonkinmoista kilpailua Blogistanian parhaasta kommentaattorista aikaiseksi. Tässä pari maistiaista perjantailta:

Katsoi erästä mieskilpailijaa ja totesi: "Toi varmaan laulaa ihan hirveetä rokkia. Mut musta sillon rokkiin vähän liian iso pää."

Tuomarit olivat sitä mieltä, että naiskilpailija oli kova. "Miten niin kova? Musta se oli pehmeä. Koska miehillä on kova pää." * koputtaa omaansa* "Kato vaikka!" *koputtaa minun päätäni* "Ja sulla on pehmeä."

Kun kirjasin näitä poskia pureskellen paperille ylös se huomasi heti ja kommentoi: "Sä oot kun Mike Monroe. Sä teet muistiinpanoja." Mistä vetoa, niin minun muistiinpanot vaan ovat aika paljon kiinnostavampia yllättävämpiä. Ja olen vähän nuorempi ja paksumpi brunette.

Lauantaina meillä vierailivat paitsi ystäväni aamupäiväkahvilla ja sitten vielä illalla katsomassa kanssamme Avaraa Luontoa, mm. (Batmanista tuttu) Robin ja Wolverine. Tämä raisu sankari ilmiintyi kuusi kahvinsekoitustikkua kynsinään. Saunassa istuin Killer Croc'n kanssa, ja sekä minä että saunatonttu ihmettelimme kuka on tuo vihreä, punasilmäinen tyyppi, ja ennen kaikkea: mitä se tekee saunassamme. Jo perjantai-iltana oli nähtävillä, että saamamme lääke tehoaa vastin vikkelästi. Sen laatuisia iltavillejä harrastettiin kumpanakin iltana. Sunnuntaina haimme esikoisen takaisin kotiin. Hän oli tunnollisesti osallistunut kaverin kanssa lauantai-koulupäivään. Sinne olisi ollut muukin kotiväki tervetullutta, mutta kuopuksen puolikuntoisuuden vuoksi pysyttelimme kotosalla. Esikoinen oli siitä kuulemma hyvinkin mielissään. Jatkoimme muuttoprojektin viimiestelyä, paistoin meille pannukakun ja orientoiduimme itse kukin alkavaan viikkoon. Kotikin alkaa jo näyttää ihan kohtuullisen siistiltä. Vähän vielä kaappien raivaamista jäljellä alkavalle viikolle.

Mukavaa alkavaa viikkoa!