Kuopuksen isä käytti poikaa sairaalassa eilen ja tutkimuksia jatketaan. Seuraavana on vuorossa magneettikuvaus.
Tapasin yhtä altistunutta ystävääni ja hän kertoi tutusta, joka reagoi nivelillään homeisiin. Meni vuorokausi ennen kun viesti upposi. (Niille jotka eivät tiedä/muista: esikoinen oli kotiopetuksessa kuudennen luokan kevään, koska ei pystynyt käymään sitä koulua, jossa kuopus juuri nyt on.) Tiesinhän minä sen. Googlasin myös.
Klik.
Esikoinen yhytti minut itkemästä ja heitti syliini Pikku Nälän. "Halaa tota, se auttaa!"
.JPG)
***
Tämä on nyt vähän liikaa minulle.
Toivotaan kovasti, että se olis "vain" sitä tavallista artriittia!!!
VastaaPoistaSun lapsi välittää susta <3 ja niin me kaikki täällä!
Mäkin huomasin tänä aamuna absurdisti toivovani, että magneettikuvauksesta löytyisi jotain "oikeaa" vikaa. Hullu!
PoistaKiitos Sanna, lämmittää. Mä en todellakaan yleensä itke lasten nähden mutta nyt en kyennyt muuhun. Hauska ettei se ihan häkeltynyt vaan osasi "lohduttaa" omalla tavallaan.
Osaan kuvitella sun tunteen, koska itsekin aina kuvittelen ja pelkään sitä pahinta. Uskotaan, ettei se ole sitä, mitä luulet. Mä ainakin uskon niin. Halaus. <3
VastaaPoistaUskotaan, joo, ja toivotaan!
PoistaMä olen jo miettinyt koulunvahdot ja kaikki... ääh. Pää vaan toimii sillä tavalla, että koittaa keksiä ratkaisuja. Mutta liikaa koetellaan nyt. Esikoisen koulupalaveri on keksiviikkona, mun pitäis jaksaa olla topakka ja puhua kauniisti, olla poikani puolella. Joskus tarvis jonkun joka pitäisi mun puoliani!
Usko on vahvempi kuin Toivo. :)
PoistaOlen ollut tilanteessa, jossa multa on kysytty, miten mä jaksan kestää. Samaa ajattelen nyt susta, mutta tiedän, että kyllä sitä jaksaa ja kestää ihan uskomattomia asioita, kun on pakko ja tilanne päällä. Eli sama sulla: sä olet vahva ja jaksat, vaikka tuntuisikin ihan sietämättömältä ajatella koko asiaa. Mä luotan ja uskon suhun, kuten varmasti itsekin luotat ja uskot itseesi,
Toinen juttu, minkä mä tiedän satavarmasti: asiat järjestyvät. Aina. Joskus se on vain vähän hidasta se Kohtalon, Elämän tai Jonkun toiminta, mutta asiat etenevät kohti ratkaisua ja yleensä se on suuremmassa mitassa se paras ratkaisu. Pitää vain olla kärsivällinen (ei mitenkään suinkaan helppoa !!) ja periksiantamaton. Ja sitähän tässä ollaan. Ainakin tota viimeksi mainittua. :)
Harmillisinta tässä elämässä on se, että täällä ei liikaa ole niitä toisten puolen pitäjiä. Omaa puoltaan pitää pitää itse, kukaan muu ei sitä valitettavasti tee. Mutta sä olet fiksu ja topakka, joten sä pärjäät ja sun ja poikiesi elämä järjestyy juuri siksi. Kun sulla on järkeä päässä ja sydän kohdallaan.
Aamulla Pienin tuli syliin, painoi pään mun kaulaan ja selkeästi sillä oli hyvä ja rauhallinen olo. Mä pidin sitä sylissä ja olin 'suojeleva' pienemmälle. Ajatus kävi mielessä: olisi kiva, jos joskus itsekin saisi olla pieni ja suojeltava. Mutta. Parempi näin, että itse kykenemme kantamaan itsemme ja huolemme ja lapsemme ja heidän huolensa kuin että koko ajan muut saisivat kantaa meitä. Näin on kuitenkin lopulta parempi.
Tulipas aimo keko sanoja ! :)
Kiitos Nollis, nyt ne hanat taas aukes ;-) Empatialla on muhun aina se vaikutus. Sä olet ihana. Sun sanat osui just oikeeseen kohtaan!
PoistaOnneksi esikoinen lähtee mummille yökylään ja illalla on tulossa ystävä tänne. Saan vähän purkaa ja toisaalta myös välillä ajatukset pois koko asiasta. Luvassa on hyvää seuraa, leivitettyä brieä, viiniä ja suolasuklaata.
Empatia.. Hmm... Mulle sillä sanalla on huono 'maine'. On monta kertaa niin lähellä paapomista. Lähinnä tuo oli järkeilyä. Luottamista ja uskoa tulevaan. Tieto siitä, että sä olet vahva ja järkevä ja just topakka. Se on vain totuus, ei tunne. :)
PoistaMulle empatia on sitä, että välittää toisesta, osaa asettua sen asemaan ja kertoo sen. Sä teet just sitä - oli sana sitten mikä tahansa ;-) Paapominen on kamalaa! Hyi!
PoistaJa kiitos kehuista, onhan tässä vähän panssaria kasvatettu ja järkeä kans...
Voi rakas Marjaana! Toivon todella, että totuus ois tuo 'lohdullisin'. Paljon virtuaalihaleja <3
VastaaPoistaKiitos Mags, mä en oikeesti käsitä, miksi kaikki tää nyt kasaantuu. Mutta katsotaan mitä tapahtuu. Halit auttaa, sä oot ihana!
PoistaHuh huh. Kovassa prässissä olet ja siksipä toivon että jotain positiivista tapahtuisi ja tapahtuuhan sitä jos ei menetä uskoaan. Iso halaus ja pidän peukut pystyssä helpomman tai..no kyllä sä ymmärrät.. diagnoosin puolesta <3
VastaaPoistaSannaa kompaten, muista ettet ole yksin.
Kiitos, se lohduttaa, etten ole yksin.
PoistaAbsurdia tosiaan, että toivon, että magneettikuvauksessa löytyisi joku "oikea vika". Äh!
Siis mahdollisesti kaksi altistavaa asiaa yhdistyneenä? No se olisi kyllä jo liian huonoa tuuria :( toivottavasti niistä magneettikuvista selviää jotain, joka auttaa eteenpäin. Halauksia sinne Majaan teille kaikille :)
VastaaPoistaAi niin, jätin kommentin myös tuonne keskiviikon tekstiin. (Jos et muuten huomaa... ;)
PoistaTai lähinnnä tässä on kyse siitä, että kuopus on meistä vähiten homeisiin taikka huonoon sisäilmaan reagoinut ja toivon todella, että hän ei koskaan samalla tavalla altistuisi kuin minä ja esikoinen. Mutta aika näyttää... Ja magneettikuva!
PoistaNiin - ja kiitos, Rouva B!
PoistaVoihöh, jopas paiskotaan ja höykyytetään. Jospa magneettikuvista selviäisi joku muu vaiva! Toivotaan.
VastaaPoistaMikä tuollainen pikku nälkä on?
Eiks oo hullua, että tosiaan toivoo magneettikuvasta löytyvän jonkun ihan "oikean" vaivan.
PoistaSä oot kattonut liian vähän telkkaria aikanaan. Danonella oli sellasia inhokkimainoksia, joissa seikkaili Pikku Nälkä. Meidän esikoinen ihastui siihen täysillä ja söi hulluna Danonea saadakseen pehmolelun itselleen.
http://www.youtube.com/watch?v=vMB3H8oOk54
Voimia ja sitä sisua, ystäväiseni! <3
VastaaPoistaKiitos muru!
PoistaTsemppiä ja voimia!
VastaaPoistaKiitos Sirpa, toivotaan parasta!
PoistaMoikka Marjaana pitkästä aikaa!
VastaaPoistaIte olen homealtistunut, josta seurasi reuma. Sitä ennen oli paljon hengitystietulehduksia. Homeseulassa oli rakennushomeet, ja immuunipuolustus häröili reumalla. Nivelet turpos ja kivut oli sen verta kovat, että lähes liikuntakyvytön olin 2000 luvun alkuvuosina.
Minä sain apua paneutumalla immuunipuolustuksen parantamiseen lähinnä suoliston kautta. Reuma ja kivut lähtivät, mutta homekoiran ominaisuus on jäänyt. Jos olen homeisissa tiloissa, niin kurkunpäätä alkaa ensin kutista, sitten yskin kuin kehkotautinen ja lopulta lähtee ääni. Oireet häipyy muutamassa tunnissa kun poistun altistuksesta. En pysty olemaan homeisissa tiloissa muutamaa tuntia pitempään.
Mutta se iloinen juttu tässä on se, että homealtistuksesta voi parantua. Suosittelen vyöhyketerapiaa ja paljon hyviä maitohappobakteereja (esim. DDS+ ja Probiotti plus - niillä apteekin lämpimistä hyllyistä myytävillä voi heittää hevon kuikkaa...) Kaiken paranemisen kulmakivi on olla pois homeisista tiloista. Nykyään nivelet on terveet eikä mitään liikuntarajoitteita. Hengitysteitä rassaa vain vihreä LM - taparikollinen olen.
Voimia ja jaksamista!
Kiva kuulla, että elämäsi rullaa paremmin ja immuunipuolustus toimiii. Minäkin olen saanut sitä hurjasti kohennettua homeopaatin avulla. Nykyään pystyn käymään homerakennuksissa ilman että heti sairastun. Juuri tuon tunnin, pari kestän minäkin. Aikaisemmin saatoin olla viikon kipeänä kun kävin sellaisessa rakennuksessa puolikkaan työpäivän.
PoistaHomerakennuksia on edelleenkin syytä välttää ja teen niin mahdollisuuksien mukaan. Sen verran paha on kuitenkin minun altistukseni, että todella monessa paikassa oireilen. Joissain niistä on vaan pakko käydä.
Siitä minulla on eri käsitys, että homealtistuksesta voisi parantua. Kun se on näin paha kuin meidän perheellä, välttelemisellä pystyy tekemään paljon ja pysymään suht oireettomana, mutta se homenenä, josta sinäkin kirjotit, säilyy eikä' itse altistus koskaan häviä - oireet vaan lievenevät ja kestää pidempiä aikoja epäpuhtaita paikkoja.
Jaksamista sinnekin, Tita!
Voi Marjaana *hal* En osaa sanoa muuta kuin, että hyvä kun tutkivat nyt hyvin. Toivottavasti asiat selviävät molempien poikien kohdalla ja omallasikin. Iloa ja valoa sinulle ja pojille <3
VastaaPoistaKiitos Puskissa! Eikö ole hurjaa, että joka suunnalta nyt kaadetaan... mutta pää systyyn ja tulta päin. Olen onnellinen, että sairaalassa ovat topakoita ja tutkivat kunnolla kuopuksen. Kun koulullakin sitten vielä osaisivat suhtautua esikoisen sairauteen.
Poista*halaus*
VastaaPoistaKiitos Magdaleena!
PoistaTähän ei taida nyt löytyä mitään muuta lohduttavaa, kuin että yritä nyt siellä sinnitellä <3
VastaaPoista<3 itelles, ihana Kiki!
Poista