Sivut

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Välillä muutakin kuin joulua

Kun punaisten lyhtyjen alueeni pimeni, eli jouluvalotkin (kuvassa) jo sanoivat itsensä irti, nappasin vaihteeksi haasteen. Kikiltä. Ettei tule ihan jouluähkyä.

1. Mikä halusit/haluaisit olla isona?

Minä olen vissiin toivonut pienenäkin pääseväni kirjastontädiksi. Olen aina rakastanut kirjoja ja ollut kiinnostunut monista eri asioista. Tuo työ sopii kuin nenä minun päähäni.

2. Jos olisit vaate, mikä vaate olisit? Miksi?

Ehdottomasti OnePiece. Ei kiristä eikä purista mistään. Vähän hassu eikä missään nimessä tyylikäs tai jäykkä. Ihan niin kuin minä!

3. Mikä on seuraava käsityö/sisustus/harrasteprojektisi?

En vaihtele sisustusta kovinkaan hanakasti enkä harrasta projekteja, mutta ehkä joku kutimustyö? Neuloosi on ollut aivan hukassa jo pitkään. Mitenkähän sen herättelisi?

4. Montako joululahjaa toivoit saavasi tänä jouluna?

Minulla ei oikeastaan ollut muita toiveita kun että olisi leppoisaa ja mukavaa poikien kanssa, ja se toteutui.

5. Millaisessa kodissa asut?

Asun neljän huoneen ja keittiön rivitaloasunnossa, neliöitä on 85. Pärjäisimme pienemmälläkin.


Tällainen löytyi yllättäen kamerasta.
Sen sijaan, että olisin laittanut vekottimen
kiinni kuten kuvittelin, olinkin kuvannut
seinää ja oman pääni.
Wow mikä ammattilainen!

6. Kuvaile sisustustyyliäsi kolmella sanalla.

Hmm, kotoisa? Värikäs (ei kyllä varsinaisesti pidä paikkansa, mutta käytän paljon tehostevärejä, tällä hetkellä oranssia ja punaista). Käytännöllinen. En ole kikkailun tai tilpehöörin ystävä. Melkein kaikella on selkeä tarkoituksensa.

7. Mieleenpainuvin hetki elämässäsi?

Kyllä ne on olleet poikien syntymät.

8. Mistä unelmoit?

Unelmoin Omasta Majasta. Pienemmästä. Lähempänä keskustaa. Sellaisesta, jonka ehtisin maksaa ennen eläköitymistäni ja sitten pärjäisin pienellä eläkkeellä kun ei olisi kuin vastike maksettavana.

9. Missä näet itsesi kolmen vuoden kuluttua?

Olen toivottavasti edelleen kunnossa niin, että voin tehdä rakastamaani työtä. Esikoinen on ehkä muuttamassa kotoa pois (hui!). Asumme toivon mukaan tuollaisessa yllä kuvailemassani asunnosta vielä hetken aikaa vähän ahtaasti. Saisi se mieskin olla jo kuvioissa. Sellainen, jota tapaisin viikonloppuisin, väliin viikollakin, mutta molemmilla olisi oma elämä ja omat kodit.

10. Miten vietät itsenäisyyspäivää?

En varsinaisesti vietä itsenäisyyspäivää mutta nautin siitä, että on vapaata. Ja tulee niitä linnan juhlia nykyään väijyttyä televisiostakin.

11. Mitäs huomenna?

Huomenna nautin rauhasta, niin kuin tänäänkin. Äiti ja hänen miehensä tulevat tänään meille joulupäivän aterialle ja nappaavat esikoisen matkaan Tulee huomenna kotiin mutta sitä ennen minä elelen kuin ellun kana piiiiitkästä aikaa ihan yksin kotona. Ah!
.

12 kommenttia:

  1. Ihan mukava lista mutta tuo kohta yhdeksän osoittaa melkoista julmuutta.
    Vai että sopimuksen mukaan..hmm...niin...no joo ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon julma nainen... Ei vais, mutta miehenronttia en saman katon alle ota ennen kun esikoinen on kotoa muuttanut. Se sai oman osuutensa "isäpuolia" kun asuimme kuopuksen isän kanssa yhdessä eikä mennyt ihan putkeen.

      Niin, ja kotikin on oletettavasti niin pieni, että tilaa ei löydy kun mun sängystä ;-)

      Poista
  2. Kohtaan 9 = toimii
    Elin 6 vuotta suhteessa, jossa asutettiin omaa kotia, vaikka olikin periaatteessa koko ajan niin että toisen kotona kylässä jne. Jossain vaiheessa asuttiin muistaakseni virallisestikin yhdessä, mutta puolisolla oli se oma kotinsa jossa kävi välillä pyörähtämässä. Ei ollut myöskään meininkiä jos tuli riita, toinen läks omaan himaansa. Ja olihan se vähän kuin kesämökki minullekin :D Kuulostaakin kirjoitettuna oudommalta kuin olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo oli tavattoman sekavasti kirjoitettu. :D

      Poista
    2. Hmmmm, en oikein osaa tulkita (kuitenkaan) että oliko hyvä vai huono sitten loppupeleissä...

      Luulen kuitenkin, että mulla toimisi, ainakin siihen saakka, kun esikoinen muuttaa kotoa pois!

      Niin, ja olisin kommentoinut sun joulupostaukseen, että ihanalta kuulosti, mutta joku ano vissiin oli onnistunut saamaan linjat kiinni ;-(

      Jessus!

      Poista
    3. Siitä ehkä tulkintaongelma?!?

      Mua muuten kiinnostaisi ammattimainen mielipide siihen mun joululahjaan jonka esikoiselta sain.

      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2013/12/auto-vaihtoi-sukupuolta.html

      Eihän ole laiton?

      Poista
    4. Jooh laitoin toviksi kommenttimahdollisuuden säppiin kun tutkin saako anonyymimahdollisuuden järkevästi mutta ei saa. Joten anodillet pääsee mekastamaan jatkossakin.

      Niin tuo sun ajatus asumisasiasta kuulostaa järkevältä. Jos, siis kun on jotain huonoa kokemusta hölmöistä aikuisista lasten/lapsen elämässä niin on vain lapsen kannalta paras että mahdollinen uusi sussu asuu muualla.

      Mun elämä oli tuolloin eri kodit-aikaan tyystin toisenlaista, tein hirmusti töitä ja liidin pitkin maakuntaa, samoin kuin se ihminen jonka kanssa seurustelin. Silloin se homma toimi kohdallamme, vaikka en asiaa ymmärrettävästi osaakaan ilmaista. Vietimme kuitenkin poikkeuksetta aina vapaa-ajat yhdessä kuten yhdessä asuvatkin pariskunnat ja muutoinkin oli "tavallinen suhde" lukuunottamatta asuasiaa.

      Poista
    5. Hmm, kuulostaa kiireiseltä.

      Mulla on sellainen ajatus poikain suhteen, että saavat kasvaa ilman vaihtuvia isäpuolia. Se ei mulle ole kovinkaan suuri uhraus. Jos se joku joskus vastaan tulee, sitten mietitään asiat erikseen.

      Kuulostaa mun (puolueellisiin) korviin siltä, että sä olet priorisoinut elämäsi just niin kuin munkin mielestäni kuuluu ;-) Pusut ja kaikki muutkin lisät siitä hyvästä!

      Poista
  3. Itse olen parisuhteesa ja kukin asuu omillaan. Alussa vähän kirpaisi ja siitä tuli kiihkeätäkin keskustelua, mutta totuus on se, että olemme olleet yhdessä jo suht pitkään, En tiedä, johtuuko juuri osaksi siitä, että kummallakin on oma paikka. Olen aina ollut yhteis-asumisen puolesta puhuja, mutta pikkuhiljaa tämä erillään asuminen alkaa tuntua hyvälle. Ei tule turhia kinoja siivousksesta yms. ja kun tapaamme, on aiheita, mistä jutella. Toisaalta, luulisin nykyisen parini kanssa yhteisasumisen pelittävän myös: olemme kummatkin semmoisia, ettei ole tarvetta kyhnätä koko ajan yhdessä. Voisin kuvitella asuvani hänen kanssaan niin, että kummallakin olisi se 'oma reviiri', eikä joka yö tarvitsisi nukkua yhdessä. Joskus kun kuitenkin rassaa tämä 'milloin nähdään'-homma. Katsotaan, kaikki ajallaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että juuri siitä toisesta ihmisestä, sen luonteesta riippuu, kumpi asumismuoto on parempi. Minä olen myös yhteisasumisen puolestapuhuja, mutta tässä kohtaa kun molemmat pojat ovat vielä kotona, en haluaisi rakentaa mitään uusperhekuviota. Mutta aika ja tilanteet näyttää...

      Esikoinen sai aikanaan tarpeeksi sitä lajia ja olen hänelle luvannut, että uutta isäpuolta ei saman katon alle tule ennen kun hän on muuttanut. Kuopuksen kanssa katsotaan sitten asia erikseen.

      Poista
  4. Sää olet kyllä niin kiltti, suvaitsevainen ja annat kaikkien kukkien kukkien kukkia, että olet aivan ilmiselvästi OnePiissi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki! Mä olen ihan selvästi sellainen vaaleanpunainen maailmojasyleilevä OnePiece ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana