Nyt se loppuu

Joulu on nyt sitten vissiin juhlittu? Nukuin aattona pitkään - ah, on se onnea kun joku ei kömmi viereen kello 6.10 - ja katselin sitten sen pakollisen, kun Suomen Turku julisti joulurauhan. Meillä se säilyi kyllä hyvin koko aaton ja päivänkin. Mitä nyt esikoinen vähän hääräsi, mutta muuten oli oikeinkin rentoa. Se teki naapuriin jouluhalon ja joulupäivän päivälliselle kotiin tyrnijäädykkeen, joka on aina aivan sairaan hyvää. Miten mikään, missä on viisi desiä kermaa, kananmunan keltuaista ja valkuaista erikseen sokerin kanssa vatkattuna ja sitten sitä terveellistä tyrnimehua (!) voisi olla pahaa? Niin, ja innostuinhan minäkin leipomaan muumijuustopipareita. Oli mukavaa mättää vuoroin suolaista ja vuoroin makeaa... Ruoaksi meillä oli perinteinen paikallinen joulucurry. Heh!

Esikoinen ei oikein ottanut innostuakseen rantasaunan löylyistä, mutta mukaan ilmoittautuikin sitten ystäväni, joka rakastaa myös avannossa pulahtamista. Hrrr. Minä katsoin kauhuissani kauempaa, mutta muuten meillä kyllä oli oikein rattoisaa tunnelmallisessa saunassa. Hautausmaakin oli aivan suunnattoman kaunis, kun ajoimme sen kautta takaisin kotiin.

Joulupäivänä meillä ruukaa käydä äitini miehensä kanssa aterialla. Niin nytkin. Söimme sitä kuuluisaa suonet tukkivaa kylmäsavulohipastaa. Esikoinen veivasi pastan taas rakkaalla uudella koneellaan. Jälkkäriksi sitä "kevyttä" tyrnijäädykettä. Röyh. Kovin jouluisia eivät siis ruoat olleet, mutta joulupuuron sentään söimme silloin, kun meidän aattoamme juhlittiin. Esikoinen lähti äitini ja hänen miehensä matkaan, joten minä sain olla pitkästa aikaa ihan rauhassa itsekseni. Illalla pistäytyi vielä ystävä lasillisella. 

Nyt minusta tuntuu, että päätän raporttini tältä joululta tähän ja vaihdamme muihin aiheisiin. Jotenkin aika päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä muutama uudenvuoden lupaus. Niistä lisää piakkoin.