Sivut

perjantai 1. marraskuuta 2013

Sanoista tekoihin

Sanosta tekoihin: pidän tämän päivän ylityövapaana ja aloittelen sopeutumista neljän työpäivän viikko -ajatukseen. Tänään tajusin vielä näihin perjataivapaisiini sellaisen ylimääräisen luksuksenkin, että kun kuopus on aina silloin isällään ei minun tarvitse lähteä kylille lainkaan. Esikoinen pääsee sinne omin neuvoin. Nyt ainakin lumen tuloon saakka pyörällä ja lupasipa kuopuksen isä hankkia synttärilahjaksi talvirenkaatkin pyörään, joten ehkä kausi vaan jatkuu? Ja onhan meillä ihana ystävä joka aina kulkee naapurista autolla samalle suunnalle, joten kyytikin löytyy tarvittaessa. Minä voin keskittyä nauttimiseen ja painua vaikka pehkuihin takaisin jahka ovi esikoisen perästä sulkeutuu. Sen verran äitiä minussa sentään on, että aion kyllä herätä hänen kanssaan.

Tänään on tarkoitus ainakin käydä kävelyllä. Kuinkas sattuikaan, eilisten pohdintojeni päätteeksi löytyi artikkeli, jossa todetaan pienenkin määrän liikuntaa tai fyysistä aktiviteettia torjuvan masennusta. Lisäksi aiomme lähteä ystävän kanssa kaupunkiin vähän asioille jahka hän töistään pääsee. Käymme varmaan myös ulkona syömässä. Muutenkin on mukava viikonvaihde luvassa, koska esikoinen lähtee lauantaina äidilleni ja koska on pyhä, on suorastaan velvollisuus ottaa rauhallisesti. Niin, ja käydä pimeällä naapurissamme hautausmaalla ihailemassa pyhäinpäivän kynttilöitä. Ehkä saunoakin yksin ja rauhassa kynttilänvalossa. Hmm, hyvää viiniä? Jep! Hyvä kirja? Hakusessa. Aloittelin Pekka Hiltusen Iso -romaania, josta on kovasti julkisuudessa ollut puhetta. Olen alkumetreillä eikä se vielä ole ihan täysillä tempaissut mukaansa, mutta saattaa hyvinkin sen vielä tehdä. Ainakin teema on kiinnostava. 


Meillä asuu joku outo mato.
Se syö raakaravintoa!

Marraskuu. Tämä on minulle yleensä se vaikein kuukausi. Ehkä siksikin piti käydä läpi tuo aivomyrsky ja etsiä vähän konsteja jaksamiseen. Joulukuu menee kynttilänvalossa joulua odotellen ja tammikuukin jo kääntyy valon puolelle. Mutta marraskuu... Voi yksinäisen naisen(kin) viedä marraskuu.


***

Paitsi ei ehkä sittenkään, kun on tätä piristystä ihan omasta takaa.

Kuopuksen suusta kuultua
(Olin pukeutunut possunpunaiseen onepieceeni ja rupesin vaihtamaan työvaatteita päälle. Kun riisuin possupukua ja se roikkui nilkoissani)
"Sä oot possu jolta on riisuttu nahka. Esinahka."

12 kommenttia:

  1. Ihana lapsi ! :D :D
    Päivä on hyvä, kun alkaa repeilyllä. Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun päivät usein alkaa tuon sankarin kanssa. Tänään oli vähän rauhallisempaa kun on isällään ;-)

      Mutta olepa hyvä, ihana jakaa noita älynväläyksiä.

      Poista
  2. Että sillä tavalla, lasten ja imeväisten suusta, vai miten se nyt meni.....Ihanaa vapaapäivää ja vapaata viikonloppua! Kyllä minäkin olen huomannut, että liikkuminen on tosi tärkeää ja nyt kun koiran kanssa on pakko liikkua paljon ei mieli madallu juuri lainkaan. Ja tuon verran minussakin on äitiä, että lapsen kanssa pitää aamulla herätä. Isää meillä ei tuossa tilanteessa ole, hän nukkuu jos on nukkuakseen ja lapset saavat selvitä yksin. Perustelut: niin hänkin on joutunut selviämään. Pitääkö se kaikki kostaa seuraavaan sukupolveen?? Masentuneenakin kuskasin aina lapset kouluun ja miehen töihin. Sitten menin nukkumaan koulupäivän ajaksi ja iltapäivällä taas hakemaan koulusta. Sillä tavalla ei ihan jämähtänyt kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tainnut pienenä välillä selvitä itseksenikin aamuhommista, mutta juuri noin kuten kirjoitat, pitääkö sitä siirtää seuraavalle sukupolvelle? Pidän näitä yhteisiä aamuhetkiä tärkeinä samoin kuin sitä, että syödään porukalla aina kun ollaan kaikki kotona.

      Ja todellakin. lasten ja imeväisten suusta. Mua naurattaa vieläkin ;-)

      Mietin just, että tassuttelisinko kylille ja juna-asemalle, vaikka ystävä tarjosi kyytiä. Keli on hyvä ja mitään takeita sen säilymisestä ei ole. Kun vihmoo räntää vaakasuorassa en taatusti saa itseäni niskasta kiinni joten nää ehkä täytyy käyttää hyödyksi. Koira on kyllä oiva kannustin liikkumiseen, pupuista ei siihen ole!

      Poista
  3. Kyllä taas sai nauraa tuon kuopuksesi päästölle :-D Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna oli rauhaisampaa kun on isällään ;-) Mutta aina niitä tulee lisää, se on ehtymätön luonnonvara!

      Poista
  4. Kävely on loistava liikuntalají - pidän kovasti. :) Samoin kuin pyöräily. :)

    Kuopuksellasi on ihania oivalluksia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon huono molemmissa mutta koitan ryhdistäytyä. Tänään tassuttelin kylälle reppu selässä vaikka puolta tuntia myöhemmin olisin saanut ystävältä kyydin ;-)

      Poista
  5. Sulla on kyllä ollut sen verran vääntöä ja vastusta että olet leposi ansainnut! Lungisti vaan ja muista kertoa Kuopukselle kiitokset; kahvit lensi nenästä ja saan kuulemma pestä sohvan suojana olevan kankaan. Ei se mitään sillä toinen vaihtoehto olisi ollut läppäri mutta ehdin JUST kääntää päätäni sen verran ettei osunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettei läppäri vaurioitunut, koska sitten saadaan jatkossakin nauttia luostarin mahtavasta meiningistä. Ja te saatte kyllä edelleenkin näitä Kuopuksen kuolemattomia!

      Poista
  6. Teidän raakaravintoa nauttivalla madolla on kyllä mitä mahtavin tilannekomiikan taju :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en kestä sitä tyyppiä. Ja sitten pitää vielä julkisesti retostella näitä. Mato saa nyt kyllä vähän rauhoittua ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana