Sivut


maanantai 25. marraskuuta 2013

Pullaa pullaa enemmän pullaa

Ehkä on ihan hyvä, että tänään vielä on vapaata. Eilen oli nimittäin rauhallisen vapaa-ajan merkitystä pohtivasta kirjoituksestani huolimatta aika hektinen päivä. Esikoinen tuli mummilta kotiin ja aloitimme samantien pullatalkoot. Vaikka teini leipoo ja tekee itsenäisesti, on sitä ihan hyvä olla aikuisena hollilla kuitenkin - varsinkin silloin, kun leivotaan muualle kuin kotiin. Niin nytkin, meinasi hötäkässä käydä katastrofi ja kuivahiiva unhoittua kun leipoo yleensä mieluummin tuorehiivalla. Saatiin kuitenkin tilanne hallintaan ja noin kuusikymmentä pullaa valmistettua ja paistettua. Kuopuksella oli sillä aikaa kaveri kylässä jä käytimme hänen äitiään koekaniinina kun tuli poikaansa hakemaan. Joimme kahvit ja maistoimme pullia. Totesimme ne kelvollisiksi myydä ja tarjota.

Kotitalousopettaja korosti, että nuorta ei pidä opettaa siihen, että hän tekee hauskan osuuden eli valmistaa ruoan ja vanhemmat sitten sen tympeän eli siivoavat jäljet. Olen sortunut tuohon auttamisen nimissä, ja vaikken varsinaisesti siivoaisikaan esikoisen jälkiä, viimeistely jää silti usein minulle. Jos eivät minun standardini siisteyden suhteen ole kovin korkealla, niin esikoisella ei ole senkään vertaa. No, pääasia että leipoo ja laittaa ja vielä nauttii siitä. Ja siivoaa suurimman osan. Mitäs pienistä sotkuista!




Väliaikakahvitus meni mukavasti vaikka aika jännää olikin. Kuopus pelaili käsikonsolilla ja me esikoisen kanssa hääräsimme. Tämän pienen kylän kulttuuritapahtumissa nyt ei järin paljoa väkeä käy, mutta sen verran kuitenkin, että saatiin sutinat aikaiseksi, kun kaikki tulivat väliajalla yhtä aikaa puffettijonoon. Pullat myytiin viimeistä myöten, olin fiksuna ottanut myös pakastepusseja mukaan, ja innokkaimmat ostivat niitä kotiinkin viemisiksi. Halvasta hinnasta huolimatta moporahasto karttui ihan kivasti, vaikka minä vielä nipona kuorin ostamieni tarvikkeiden hinnan päältä pois. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kokemus!

Ja tänään minä aion kyllä lötköillä kotona aina siihen asti kun kuopus pitää hakea iltapäivähoidosta. Aurinkoista keliä tosin visiin luvattu, joten taidan kuitenkin pyörähtää vähän lenkillä saamassa harvinaista valoterapiaa. Silti täytyy sanoa, että ihmeen kivuttomasti tämä marraskuukin on mennyt, vaikka onkin se vaikein kuukausi minulle. Kohta jo joulua kovasti mietitään ja puuhataan. Ihanaa!

12 kommenttia:

  1. Vau miten upeita pullia! Ulkoisestikin täydellisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en käsitä miten se sen tekee. Mun kötöstykset on aina ihan toista maata. Vaikka maku olis kohdillaan, ei niitä kehtaa myyntiin laittaa!

      Poista
  2. Pullaa, ihania korvapuusteja! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on kyllä jauhopeukalo. Mä olin vaan assistenttina ;-)

      Poista
  3. Ihanan näköisiä pullia teillä on leivottu. Kyllä esikoisesi on leipuriainesta! Mukavaa vapaapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sillä jauhopeukalo on - ei onnistu moiset minulta. Kiitos, leppoisaa on vapaapäivänä. Toivottavasti sielläkin!

      Poista
  4. Miks mä eksyin nyt tätä lukemaan? Kakkospäivä ja erityisen vaikea sellainen. Sanoisinko, että on ihan h*tillinen nälkä ja tämän päivän kalorit on melkein kaikki jo tankattu. :(
    Olen kuitenkin palaverissa selkärankainen enkä ottanut baakkelsia, vaikka sellaista olikin tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sä oot päässyt tosi pitkälle tossa 5:2 -jutussa, joten jaksat kyllä odotaa pullaasi huomiseen. Sitten olet sen ansainnut ;-)

      Mä niiiin nostan hattua sulle, kun pystyt. Mä palasin takaisin "syö päivän toinen ateria salaattia ja muutenkin sillai hillitysti" -linjaani. On muuten ihan hemmetin vähän se mitä toimistotyötä tekevä laiska akka saa syödä ilman että kilot lähtee kohoamaan!

      Poista
    2. No joo... Valitettavasti kaikki nämä viikot eivät mienkään erityisen paljon näy kiloissa. Alan olla siinä tuskastumisvaiheessa ja varmaan pitäisi vaan ruveta liikkumaan enemmän.
      Mutta, paremmin tämä pari päivää viikossa panttaamista sopii mulle kuin se ikuinen kieltäytyminen. Ja yritän muinakin päivinä muistaa sen kohtuuden syömisissäni jollain tapaa.
      Pullaa syön oikeasti todella vähän, tai mitään muutakaan makeaa sen puoleen. Mutta vaikkapa ne juustot... Siinä on meikäläisen suuri helmasynti.

      Oikeassa olet sen suhteen, että konttorirotta ei saisi syödä oikeastaan yhtään mitään ja silti paino nousee. :-/

      Poista
    3. Tällainen konttorirotta joka lisäksi liikkuu ihan syntisen vähän, saa pikkasen haistella niitä salaatteja ja jo kastike levittäytyy lanteille ;-)

      Niistä juustoista puhumattakaan - oi ja voi, mulle juustot ja punaviini on ne pahat. Jos makeasta olen oppinut tinkimään, niin noista en. Enkä tiedä opinko ikinä!

      Tsemppiä sulle joka tapauksessa, ja hatunnosto tähänastisesta.

      Poista
  5. Mää olisin tuolla pullajonossa varmaan käyttäytynyt tosi epäasiallisesti ja töninyt kyynärpäätaktiikalla itseni eturiviin. Oooh, ne näyttää niin ihanalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olisit kyllä erottunut joukosta, koska tuolla kaikki oli jotenkin ihan kauhean korrekteja ;-) Kehuivat tosin pullia, joten hyviä olivat niidenkin mielestä. Mä taas olen onnellinen, että menivät kaupaksi eivätkä jääneet mun kiusaksi ja parkkeranneet sitten lanteilleni...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana