Sivut


perjantai 8. marraskuuta 2013

Paljastus - vai viuhahdus?

Tänään on vapaapäivä. Ah! Tein vähän pidempää työpäivää tällä viikolla ja nyt nautin sen hedelmistä. Tuntuu sopivan minulle tämä oikein hyvin. Sain nimittäin kai suhteessa enemmän aikaiseksi, kun työpäivät olivat pidempiä, vaikka niitä sitten vastaavasti on yksi vähemmän. Tai siltä se ainakin tuntui. Taannoinen järjestelmänvaihdoksemme aiheuttaa edelleen kohtuuttomasti päänvaivaa sekä meille että varsinkin "pääkäyttäjille". Pääkäyttäjät ovat toisten kuntien kollegoita, jotka ratkovat ongelmia ja viestivät niistä tarvittaessa järjestelmäntoimittajalle. Ei käy kateeksi heidän hommaansa, koska paljon keskeneräisyyksiä on. Ja vaikkei olisikaan, pääkäyttäjäraukkoja ei ole riittävästi vihitty uuden järjestelmän saloihin. Sen siitä saa kun alalla ei ole oikeaa tervettä kilpailua vaan on otettava se, mitä tarjolla on. Huokaus. Tuntuu nimittäin, että ihan liikaa työajasta kuluu näiden kummallisuuksien selvittämiseen. Itse työlle ei jää aikaa muuta kun iltavuoroissa, joita minulla onneksi se yksi aina torstaisin on.


Kuopuksen lempihahmo...


Niin oli eilenkin, ja se on kyllä tämän työn suola. Istua tiskissä ja kohdata asiakkaita. Jutella leppoisia, välillä vähän vakavampiakin. Neuvoa ja opastaa. Nauraa ja joskus melkein itkeäkin. Rakastan työtäni. Onneksi tämä normaalioloissa on hyvin stressitöntäkin. Sillä minne muualle ihmiset tulevat melkein aina hyvällä mielellä, vapaaehtoisesti, toiveikkaina, innokkaina ja tyytyväisinä? Raha ei vaihda omistajaa muuta kuin poikkeustapauksissa ja niissäkin hyvin pienet summat. Euron tai parin luokkaa. On myös tutkittu, että työpaikkani on yksi harvoista paikoista, joissa lapset voivat olla tasavertaisia asiakkaita, hoitaa itse omia asioitaan. Se on kehityksen kannalta tärkeää. Sisään voi tulla myös huonommissakin vermeissä, taskut ja lompakko tyhjänä. Ei tarvitse ostaa sitä pakollista kahvikupillistakaan päästäkseen sisälle lämpimään.


...joka inspiroi meitä taiteellisiin suorituksiin.
"Äiti piirrä mulle pyllyn heiluntaa!"
Eikä se tietenkään jäänyt siihen.


Vaikka lukemaan lehteä, etsimään tietoa, viihdykettä, luettavaa, katseltavaa. Niin, minä olen kirjastontäti. Joku teistä sen jo tietääkin, mutta en ole tainnut aiemmin sitä täällä suuremmin huudella. Minusta on ihanaa keskustella asiakkaidemme kanssa kirjoista, suositella heille lukemista, kysellä, mistä he ovat pitäneet ja saada siinä vinkkejä itsekin. Harvoihin työpaikkaetuihin kuuluu myös uutuuskirjojen hipelöinti. Minä tiedän, mitä milloinkin on tullut ja tulossa. Aika mahtavaa tällaiselle kirjojen suurkuluttajalle. Seuraavan minun lukupinossani vuoroaan odottaa Maeve Binchyn uusin Seitsemän talvista päivää. Sopivan kevyttä luettavaa tähän vuodenaikaan, mutta ei kuitenkaan ihan pahinta mahdollista höpöhömpää. 

Mkä kirja sinulla on kesken?

14 kommenttia:

  1. Noissa pakaroissahan on LIIKETTÄ !!! Vau ! :D

    Agatha Christie: Helmeilevä kuolema
    (pimeänä vuodenaikana luetaan dekkareita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä otin mallia meidän tanssituokioista. Se, mitä siellä sisällä on, on lisätty jälkeen päin. "Mä piirrän tänne luut!"

      Mulle kelpaa dekkarit mihin vuodenaikaan tahansa, ja Christiet nyt vaan om omaa luokkaansa. Jos olet myös koukuttavien nykydekkarien ystävä, suosittelen Lars Kepleriä, jollet jo häntä lueskellut. Ja tietysti oikeassa järjestyksessä. Silloin tutustuu parhaiten suomalaissyntyiseen päähenkiloon Joona Linnaan.

      Poista
    2. Mä luin siellä Thaimaassa viime syksynä Keplerin 'Hypnotisoijan'. Aika karsea, mutten voinut jättää keskenkään. Christiet ovat enemmän mun makuun. Ovat 'siistimpiä'. :)

      Poista
    3. Oi oi, Thaimaan lämpö tekis muuten terää just nyt!

      Poista
  2. Sullahan on ihan mielettömän ihana ammatti! Itsekin sitä joskus ajattelin, mutta oikeustiede veti enemmän puoleensa. Vaikka en juristi olekaan....Ei ole muuten kirjaa kesken tällä hetkellä. Sain juuri päätökseen Ken Folletin Paikka nimeltä vapaus. Ihana kirja! Nyt on luvun alla vanhoja ja vähän uudempiakin lehtiä. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua sinnekin. Joo, rakastan kyllä työtäni, ihmisiä ja kirjoja. Omat haasteensa asiaan tuovat vielä kunnan koukerot. Minä tosiaan olen johtajana meidän pikku kirjastossamme.

      Poista
  3. Dekkareita on aina pari oltava varalla odottamassa. Viimeksi luin Peter Jamesia (uusin: Kuoleman koura on kylmä), ne ovat tosi hyviä. Nyt on kesken muista kirjoista Pekka Hiltusen 'ISO' ja Mari Pyyn 'Kadonnut'. Keplerit on luettu, uutta odotellessa. Christiet luin alkukielellä Briteissä asuessani, joten niitä ei enää tee mieli lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on (edelleen) keksen se Hiltunen... mutta aion kyllä lukea sen loppuun.

      Tuo kadonnut vaikuttaa kiinnostavalta, vaikken sitä meille ole näemmä hankkinutkaan. Kaikkeen ei pienellä kirjastolla ole varaa!

      Niin, ja mä odottelen vielä uusinta Kepleriä, olen kolmantena varausjonossa ;-)

      Poista
  4. Minulla on kesken Jarkko Tontin Lento, seuraavana pöydällä odottaa Kari Hotakaisen Luonnon laki. T'änä vuonna olen lukenut jo 60 kirjaa... (Tarkat listat ne olla pitää!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Meillä oli aikanaan isäni kanssa kisa luetuista kirjoista, mutta koska hän on eläkeläinen ja minulla kuitenkin lapset ja työ, emme painineet samassa sarjassa. Silloin luin kirjan/kolme päivää eli reilut sata vuodessa. Nyt varmaan vähemmän, mutta taidanpa ryhtyä laskemaan vuoden vaihteessa ;-)

      Tontti lienee miedän antimia. Jatketaan samoilla linjoilla!

      Poista
  5. Pum pum kuva on ihana . Mukava viikonloppua .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me välillä lauletaan sitä ja tanssitaan kans! Arjen hauskanpitoa

      Poista
  6. Sulla on kyllä taiteellista lahjakkuutta :) Kesken on Anatomia. Monotonia. Se tarttui mukaan kirpparin ota tästä - laatikosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli meidän yhteisprojekti, joten en voi ottaa koko kunniaa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana