Sivut


lauantai 30. marraskuuta 2013

Kaksi ruokaa ja yksi Nälkäpeli

Eilinen oli pitkä mutta mukava päivä. Vein aamulla esikoisen kouluun ja jatkoin itse lähikaupunkiin koulutukseen. Yleensä vaihdan bussiin, mutta nyt oli sen verran asioita ja tarvetta mennä paikkoihin joihin ei jalkaisin kaupungissa pääse, että hurautin autolla. Taas muistan pitkän aikaa kristallinkirkkaasti miksi en sitä yleensä tee. Inhoan kaupunkiajoa, inhoan parkkihalleja, inhoan pimeässä ajamista ja kun paluumatkalle iski vielä lumisade ja rekat peittivät vastaantullessa irtolumella kaiken näkyvyyden, oli kattaus sitä myöten selvä. Loppumatkan ajoimme kuuttakymppiä, kun pitkillä ei nähnyt senkään vertaa kuin lyhyillä. Argh! 

Koulutus, jota varten kaupunkiin menin, oli tarpeellinen ja ihan mielenkiintoinen. Sen jälkeen tapasin ystävää lounaan merkeissä. Esikoinen tuli sitten koulun jälkeen perässä ja kävimme ostamassa hänelle työtuolin. Sille oli todella tarvetta, koska poika on istunut palasiksi yli kymmenen vuotta sitten roskalavalta dyykkaamani tsekkoslovakialaisen pinnatuolin. Meillä käytetään kaikki loppuun... Hoidimme muitakin kaupunkiasioita ja käytin esikoisenkin syömässä. Toisella kierroksella minulla ei ollut enää/vielä nälkä, joten otin vain jälkiruoan. Sitten istahdimme leffaan: Nälkäpeli kakkonen. Se oli pitkä, mutta kyllä katsomisen arvoinen, nautimme molemmat, vaikka kirja tietysti oli vielä ihan omaa luokkaansa siihen verrattuna. Ja jatkoa seuraa, on se kolmonenkin pakko aikanaan nähdä. Tämä on kyllä mukava yhteinen harrastus ja todellista laatuaikaa!


***




Joku ehkä muistaa apinan, joka liittyi syysloman jälkeen toisten samanmoisten joukkoon. Kudoin kaverille viitan, mutta se on kuulemma huono, kun tarrakädet tarttuvat siihen kiinni. Niinpä leikkelin roskiin matkalla olleesta - yäk - pinttyneestä ja täplikkäästä astiapyyhkeestä uuden viitan (mitäs mä just sanoin kaiken loppuun käyttämisestä?). Esittelin sen ylpeänä kuopukselle mutta tuli täystyrmäys. "Toi näyttää kokkiapinalta, ei yhtään supersankarilta!" Värkkäys jatkukoon...

16 kommenttia:

  1. Täälläkin käytetään kaikki tuotteet loppuun. ;) Työtuoli vaatisi uusimista - istuinkangas on ihan rikki. (Ehkä) uusin tuolin siinä vaiheessa, kun asunto löytyy. ;)

    Apinalla on hieno viitta! :) Apinalla on hyvä olla monta viittaa niin viittoja voi vaihdella.;)

    Kurjassa kelissä ajaminen on raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehdotankin kuopukselle, että vaihtelisi viittoja ;-)

      Meidän pinnatuoli oli kyllä tosiaan loppuunkäytettyä tsekkiläistä laatua. Lopuksi siitä putoili tuolinjalkojen välissä olevat pinnat ja selkänojasta myös.

      Mukavaa viikonloppua sinne ja onnea asunnonetsintään!

      Poista
    2. Kiitoksia!:-)

      Mulla on tainnut olla edellisen keittiönpöydän tuoleina samantyyppiset tuolit. Niiden pinnat lähtivät pois paikoiltaan, kun vanhat liimaukset irtoilivat.
      Vanha pöytä ja tuolit näkyivät jo 70-luvun kuvissa, joten ne palvelivat kunnioitettavan ajan.;-)

      Nyt on hyvä keittiönpöytä ja tuolit (1960-1970-luvulta) - vielä puuttuu se keittiö, jonne ne kaikki 4 tuolia mahtuisivat.;-)

      Hyvää viikonloppua!:-)

      Poista
    3. Nuo olivat just sellaiset peruskeittiöntuolit, ja alkuperästään huolimatta siis palvelivat todella hyvin. Kuinka kauan lie olleet edellisellä omistajallaan?

      Poista
    4. Noita tuoleja on ollut käytössä pitkään. Ehkä tuolit ovat 70-luvulta.;-)

      Poista
    5. Se on mahdollista. Luulin, että jo heittäisimme tuolin roskiin, mutta esikoinen oli sitä mieltä, että kelpaa vielä kaverille tuoliksi, kun käy meillä kyläilemässä. Vielä sai siis jatkoaikaa ;-)

      Poista
  2. Kokkiapina!! :DDD Jos se on supersankari, niin sehän voi olla sitten MasterChefMonkey...
    Ja tielläajaminen pimeessä ja muutenkin surkeassa näkyvyydessä on vielä ihan ookoo verrattuna parkkihalliin, kun auto EI TAIVU sinne koloseen, mihin sitä yrittää parkkeerata, pylväs on liian lähellä ja takana tyyttäilee jono äkäisiä kanssa-autoilijoita, eikä pääse enää peruuttamaankaan niiden takia. En ole kokenut, mutta se on painajaiseni ja näinollen kieltäydyn menemästäkään parkkihalliin. Ainakaan ajaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi MasterChef voisi toimiakin Kuopukseen - mä koitan ;-)

      Parrkihallit on mun painajaisia ja välttelen niitä viimeiseen asti. Nyt vaan oli niin kylmä ja vielä enemmän inhoan auton esiinkaivamista jossain hitsinkikkurassa kaukana lämpötolpasta kun saa pelätä ettei se edes lähde käyntiin.

      Mulla oli onni tän kertaisten parkkihallien kanssa kun molemmista löytyi heti "ovelta" iso paikka jossa EI ollut pylvästä lähimaillakaan (mä vihaan niitä!) ja olin sellaisiin aikoihin, että sain onneksi rauhassa peruutella ruutuihin. Piti ottaa molemmilla kerroilla pariin kertaan kun olen niin onneton peruuttamaan. Huokaus!

      Poista
  3. Komppaan niin noita kurjan kelin ajoja, on aivan kauheita muistikuvia niistä... Nyt olen suosiolla luopunut autosta, ainakin niin pitkään kuin täällä kaupungissa pärjäilen ilman.

    Ehkä se apina tarvii välillä sitä keittiöviittaakin; kait se äiti jo teki toisen machommankin ;-) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vasta kaivelen kätköjä ja etsin uutta viittakangasta ;-)

      Onneksi päästiin ehjinä perille eilen, se on pääasia. Nälkäpeli kakkosessa oli muuten se Mags, joka oli näppärä käsistään: "On silti taivaan tosi, että hän osaa tehdä ongenkoukun mistä tahansa - pensaan piikistä, linnun luusta, korvakorusta."

      Poista
  4. Eikö Apinalla voi olla monta roolia? Pitäähän supersankarinkin syödä :)

    Tuosta alkoholismista sen verran, että sehän on suomalaisten kansallistauti. Meilläkin on pojilla vahva perimä siihen sekä mun isän että miehen isän ansiosta. Meillä ei juuri alkoholia käytetä, vuodessa taitaa mennä ihan omaan kulutukseen ehkä kolme pulloa punaviiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy keskustella kuopuksen kanssa apinan rooleista, onhan angry Birdseissäkin kokkipossu ;-)

      Teillä lapset saa kyllä tosi terveen mallin, joten ainakaan siltä osin ei perimän lisäksi vaikuttavasta elinpiiristä ja elämänkokemuksista tarvi olla huolissaan. Yllättävän monella meillä on samaa taustaa - se kertoo todellakin siitä, että puhutaan suomalaisesta kansantaudista.

      Piditkä muuten Nälkäpelistä?

      Poista
    2. Pidin kyllä, mutta pidin kirjoistakin tosi paljon :)

      Poista
    3. Mä luin hulluna kaikki kolme kirjaa putkeen, esikoisen suosituksesta Taitaa olla ensimmäinen ja ainoa kerta kun luimme peräjälkeen samat kirjat ja keskustelimme niistä!

      Poista
  5. Tuo kokin asuhan on hyvä, koska kukaan vihollinen ei osaa odottaa siellä viitan alla olevan superapina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt puhutaan asiaa! Mä aion kyllä teidän kommenttien innoittamana puhua kuopuksen ympäri ja ottaa tuon viitan käyttöön!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana