Sivut

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Jakamaton vastuu

Välillä tulee mietittyä tätä yksinhuoltajuutta. Vaikka arki ja rutiinit sujuvat noiden ihanien helppojen poikien kanssa aika lailla omalla painollaan, niin kyllä siihen jakamattomaan vastuuseen kuormitustakin kuuluu. Ja nimen omaan sillä tavalla, että yhtään ylimääräistä ei sitten yht äkkiä jaksaisikaan, kun normiarjessa, kuitenkin, on omat kommervenkkinsä. Tätä kuopuksen isä ei näe eikä pysty ymmärtämään. Onneksi hänen työkuvionsa näyttäisivät tosiaan järjestyvän niin, että voimme pääosin pysytellä nykyisessä tapaamisrytmissä. 

Minä elän koko ajan sen tosiasian kanssa, että sekä esikoinen että minä olemme pahasti altistuneet. Esikoinen joutuu olemaan paljon koulusta pois, minä hoidan asioita sinne päin, kannattelen poikaa ja tietysti huolehdin, miten pärjää elämässä ylipäätään tämän sairauden kanssa. Läsnä on myös se pelko ja ajatus, että entäpä jos kuopuskin altistuu. Hänellä on samat lähtökohdat kun esikoisella ja hän käy kuitenkin samaa koulua, jonka esikoinen joutui kutosluokalla jättämään kesken. 

Kuopus on sen verran pieni vielä, että tarvitsee paljon syliä, kannattelua, huomiota - ja miksei esikoinen myös. Jos on kahnausta kavereiden kanssa, isää ikävä, polveen sattuu tai muuten vaan kurja olo, minähän se olen joka nämä asiat saa kuulla ja lohduttaa. Minä autan läksyissä. Herätän aamulla kouluun ja huolehdin illalla, että mennään riittävän varhain nukkumaan. Lisäksi tietysti vastailen niihin lukuisiin mielenkiintoisiin kysymyksiin, joita tuo pieni pää alati tuottaa... Kuopuksen isä näkee vain pienen pienen osan pojan arjesta ja sen mukanaan tuomista haasteista.


On meillä hauskaakin.
Värkättiin poikien kanssa halloweenkurpitsa.
Esikoisella on varsin omalaatuinen huumorintaju...
...no okei okei, meillä molemmilla!



Totta kai minulla on huoli myös omasta tulevaisuudestani, työkyvystäni, terveydestäni ja toimeentulosta. Nytkin asunnonetsintä tai lähinnä se, ettei sitä meinaa löytyä, vie energiaa ja ahdistaa. Rahatilanne myös, koska päävastuu poikien ruokkimisesta ja vaatettamisesta on minulla. Juuri kuluneella viikolla kävin viime sunnuntaina isosti ja suunnitelmallisesti kaupassa ja ostin alkuviikon ruoat. Pieniin täydentäviin ostoksiin jäi lompakon pohjalle maanantaista perjantaihin 24,50€. Ei tuolla summalla kauheaa luksuselämää vietetä, kyllä se maitoon ja leipään menee. Perjantaina tuli sitten lapsilisä, jolla taas mennään hetki. Tämän kaiken kun kantaa ihan yksin, on välillä vähän kuormittunut olo. 


***

Kitukasvuinen. Ei me silti kitukasvuisia olla, aina on ruokaa pöydässä. Kokosimme ja lähtimme juuri joulupaketin kaikkein köyhimmille. Tuli hyvä mieli.

Loppuun vielä tutkimus, jossa todetaan, että naiset ovat miehiä lahjakkaampia mitä tulee monen tehtävän yhtäaikaiseen suorittamiseen. Oh really?!? "Tutkijoiden mukaan yllättävin tulos oli, että miehillä ei näyttänyt olevan logiikkaa avaimen etsinnässä." Toivottavasti tähän tutkimukseen ei tärvätty ihan hirveästi rahaa. Minä olisin voinut kertoa nuo samat asiat liki ilmaiseksi.

8 kommenttia:

  1. Hyvä idea tuo joulupaketin tekeminen.
    Tuollainen tutkimus on helppo tehdä kun lopputulos on jo selvillä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen totisesti ihan samaa mieltä tuosta tutkimuksesta: nollatutkimus ;-)

      Joulupaketin kokoamisesta tuli itselle niin hyvä mieli. Vaikka kaiken piti olla uutta, mulla ei mennyt rahaa siihen lainkaan, kun kaapeissa pyörii aina yhtä ja toista varalla.

      Poista
  2. Joskus kyllä miettii, että miksi ja millä rahalla noita tutkimuksia tehdään!!
    Tsemppiä vaan arkeen, 'kylä viksup pärijää' !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä pärjätään, on onneksi ihanan leppoisa ja rentouttava viikonloppu meneillään.

      Tutkimuksista: olisin tosiaan osannut sanoa tuon saman ilman sen kummempaa evidenssiäkin ;-)

      Poista
  3. *Pussaa heti tullessaan*
    Tuohon rahattomuuteen osaan samaistua tällä hetkellä varsin hyvin kun mistään ei tule yhtään kopeekkaa ja kyllä se alkaa ahdistamaan. Kurja juttu ja toivon totisesti että tilanne tästä muuttuu niin siellä päässä kuin täälläkin.

    Älkääs nyt hyvät naiset niin ankarasti miehiä mollatko, nyt on sentään sunnuntai ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muisk!

      Kyllä sitä rahattomanakin pärjää, ei siinä, mutta välillä vähän ahistaa. Just nyt onneksi ei, kun on sienipiiras uunissa paistumassa - kävin hakemassa suppiksia aikani kuluksi.

      Poista
  4. Kyllä elatusmaksu, varsinkin jos se tulee Kelasta, on tosi kaukana siitä, että kattaisi puolet lapsen menoista. Ja sitten kun niitä menoja oikein on niin otetaan lapsilisä pois. Nauran täällä ihan kippurassa tuota kurpitsaa. Ensin on otettu ja sitten on tullut heikohko olo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Esikoisesta saan Kelan (tai nykyään kunnan) maksamaa elatustukea ja eipä sillä paljoa teinin menoja kateta. Mutta en todellakaan valita, tässä tapauksessa. Ite tein kummallisella tavalla tuon lapsen ja kaikki tuki on kotiinpäin. Toinen juttu onkin sitten kahden vanhemman välillä tämä elatushommeli. Mutta uskon ja toivon, että tämä kierros menisi jouhevasti kuopuksen isän kanssa.

      Mustakin toi kurpitsa on ihan hillitön. Tosin pelkään että joku päivä on lastensuojelu oven takana M.)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana