Sivut


maanantai 16. syyskuuta 2013

Räkäkurlu ja 39 kukkasipulia

No niin, aika palata arkeen ja normaaliin elämään. Tulihan tuota tyrskittyäkin, osittain ahdistuksesta, osittain flunssan ansiosta. Ihan täydessä terässä en ole vieläkään, mutta vapaa ja viikonlopun mahtava keli kyllä kummasti kohottivat mielialaa. Ystävä piti minulle seuraa sekä torstai- että perjantai-illan ja oli suureksi avuksi. Tuttua rätkätystäkin alkoi jo perjantaina kuulua. Inhimillinen tekijä, jossa käsiteltiin vanhoillislestadiolaisuutta, naisen roolia ja vaiettua uupumusta, ei naurattanut, mutta herätti paljon ajatuksia. Saimme hyvän keskustelun aikaan mekin. Paikkakunnallamme on tuplasti enemmän suurperheitä koko maan keskiarvoon verrattuna, joten aihe liippaa aika läheltä.


Ensi kevään piristykseksi


Lauantaina keli oli mitä mahtavin, mutta minun nokkani oli niin tukossa ja olo hutera, etten jaksanut lähteä kävelylle vaikka mieli teki. Istuskelin sen sijaan terassilla ja nautin auringosta ja lämmöstä. Ja rauhasta ja hiljaisuudesta. Saunoin itsekseni, lurpin viiniä ja tein selviytymislaskelmia. On näilläkin tuloilla mahdollista selvitä jos oikein säästeliäästi elää. Mutta mihinkään luksukseen ei toden totta ole varaa. Onneksi minulla on ollut ajatus, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, ja vaatekaappini pullistelee avioliittoni aikana paremmissa varoissa ostamistani vaatteista, joilla pärjään varmasti seuraavat 5-10 vuotta. Kirpputorit ovat olemassa, ja pojille nyt silloin tällöin joutuu jotain ostamaan, mutta ei sekään kaiken kaikkiaan ihan hirveä kuluerä ole. Eivät onneksi ole merkkivaatteiden perään.

Ruoasta en ole valmis tinkimään, mutta ei meillä hirveitä summia siihen kuussa mene, vaikka luomua suosinkin. Peruspöperöitä ja paljon itse laitettua. Juomapuoli on se, mistä voin ja olen jo alkanutkin tinkiä. Ei tuottane ongemia ja se on sitä luksusta jos mikä. Laskut nyt lankeavat maksuun tein mitä tahansa, netistä, puhelimista ja sähköstä on vaikea luopua. Autokin on oltava, kun matkaa kylälle kuitenkin on sen verran. Vähän törsäsin tilipäivän kunniaksi ja ostin kukkasipuleita. Sunnuntaina jo jaksoin kaivaa ne maahan. Lisäksi kävin metsässä ja löysin kuin löysinkin suppilovahveroita piirakallisen verran. Ei kyllä vielä ollut ollenkaan niin runsasta esiintymää kuin vakipaikassani yleensä. Ja nekin vähät rontit koittivat piilotella, mutta onneksi minä olin ovelampi. Myös kantarellipaikan ratsasin ja sieltäkin, kellastuneiden koivunlehtien seasta onnistuin muutaman vielä löytämään. Minä 1, luonto 0.

Tosin hirvikärpäset (yääääk) sitten meinasivat tasoittaa pelin, mutta keksin sitoa kauppakassina aina auton takapenkillä kulkevan kangaskassin päähäni jälkimmäisessä paikassa. Maailman tyylikkäin ilmestys! Minä väitän, että voitin tämänkin erän tai vähintään tuli tasapeli. Pojatkin kotiutuivat ja leppoisaa oli heidänkin kanssaan. Tänään on lähikaupungissa ensimmäinen koulutus, joka siis liittyy töissä tapahtuvaan järjestelmän vaihtoon. Sen on määrä kestää seitsemän tuntia. Saas nähdä miten akan käy!

4 kommenttia:

  1. Hyvä jos olet kuntoutumassa mutta silti ei kannata ylenmäärin riehua ettei tauti uusiudu kun se kuuleman mukaan on perin sitkeää lajia.

    Aika pienellä sitä loppujen lopuksi tulee toimeen sillä juomisen loputtuakin - jolloin kaikki raha meni temppuveteen - olen elänyt/olemme eläneet siihen spartalaiseen tapaan mikä sen juomishulluuden takia oli vallitseva tapa. No on tietysti huikeasti enemmän ruokaa ynnä muuta mutta törsäämään sinänsä ei ole ryhdytty missään vaiheessa vaan ostetaan se mitä pakosta tarvitaan. Tosin ei se raha siltikään pesää tee vaan "katoaa" pikkuostoksiin jotka muuten ovat salakavalia rahareikiä (mulla esim. paha tapa ostaa Syyrialaisen ovitaskuun karkkipussi jota sitten tyhjentelen ajomatkojen aikana. Typerä tapa josta pitäisi päästä eroon mutta se kompensoi nälän tunnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan ottaa rauhallisesti, tälle päivälle vaan osui koko muutosjaksomme pisin koulutus. (Niin, ja paikassa, jossa oireilen, mutta ihan ok se meni.) Huomenna teen lyhyen päivän kun siihen on mahdollisuus ja perjantaina kevennän myös.

      Olen samaa mieltä, että ei sitä ihmeitä tarvitse. Pojilla nyt pitää olla aina ruokaa pöydässä, itse pärjäisi vähemmälläkin. Ja välillä pitää vähän herkutellakin - vaikka nyt tuo sinun karkkipussitapasi. Ei elämästä saa liian askeettista tulla, eihän sellaista kukaan kestä pitkään sekoamatta!

      Poista
  2. Ihania Marjaanan värisiä tulppaaneja :) Jos yhtään hirvikärpästä ei ole hiuksista löytynyt niin todellakin voitit erän! Mainio innovaatio :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi tulppaanit suorastaan huusi mun nimeä!

      Löysin pari hirvikärpästä ekan ja tokan sienipaikan välisellä ajomatkalla ja meinasin ajaa ojaan (silloin voisi kyllä laskea hirvikärpästen voittaneen sata nolla). Mutta tuon kassi-innovaation jälkeen ei löytynyt ainoatakaan. Olin mä kyllä tyylikäs...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana