Sivut


maanantai 9. syyskuuta 2013

Herkkua on siinä monenlaista

Oi voi, nyt loppui ruikutus ja ahdistavien asioiden ajattelu - ainakin päiväksi. Taas löytyi se vanha hyvä lääke kurjaan oloon. Hyvä ruoka, hyvä juoma ja hyvä seura. Lauantai-iltana pitkän viikon päätteeksi istahdimme ystävän kanssa vaihtamaan kuulumisia, napostelemaan ja tissuttelemaan. Intouduin värkkäämään makeaksi palaksi itse tehtyä seesaminsiemennougatia ja siitä tuli kyllä herkullista. Terveellisempääkin varmasti, kuin moni muu herkku. Tarjolla oli myös pähkinöitä, oliiveja ja - yllätys yllätys - juustoa. Se oli syvästi rakastamaani kypsymisen aikana punaviinillä valeltua Viinitarhurin juustoa, ah ja voih. Edellisestä kerrasta olikin jo aivan liian pitkä aika, olen niin huolellisesti vältellyt lisäaineita. Katauksen kruunasi pieni tujaus syksyn ehdotonta hittiä, luomuportviiniä.





Huomasin, että testaamani 5:2 -hittidieetti ei sovi minulle. Paastoaminen itsessään ei tuottanut ongelmia. Kaikkein parhaiten se sujui, kun jakoi paastopäivän ikään kuin kahtia ja aloitti paaston varhaisen lounaan jälkeen ja lopetti sitten seuraavan päivän lounaaseen, joka nautittiin normaaliin aikaan. Iltapäivän ja aamun syömättömyys tai kaloreiden laskeminen oli ihan helppoa, kun lurpin riittävästi vettä. Mutta se, mikä minulle tuotti vaikeuksia, oli se muu aika. Tällä ameeban itsekurilla varustettuna tuli totta totisesti sitten naposteltua senkin edestä ennen ja jälkeen. Kiloja ei lähtenyt, päin vastoin, yksi kesäkilo taisi tulla takaisin. Siirryinkin siis takaisin hyväksi havaitsemaani systeemiin: syön viikolla aina päivän toisen aterian pelkkää salaattia, toinen on normaali lämmin ateria. Olen myös opetellut kuuntelemaan itseäni, että milloin on oikeasti nälkä ja koitan välttää syömistä muulloin. Viikonloput ovat sitten vapaampia, ja tällä konstin olen onnistunut pitämään ne erossa laihtumani kilot poissa. 





Minä olen todella perso makealle ja se luo tietysti omat haasteensa tähän hommaan. Olen tyytynyt pitämään kaapit aika tyhjillään herkuista, koska ne kyllä katoavat kitusiini alta aikayksikön. Itsekuria tässä asiassa ei ole senkään vertaa kuin muussa syömisessä. Silti usein ruokailun jälkeen kaipaan jotain pientä makeaa. Tätä varten kaapistani löytyy kuivattuja banaanilastuja - saa niilläkin vedettyä kivat överit, röyh, testattu on - ja sellaisiä täysjyväspelttikeksejä joihin ei tule himo. Tuohon paahdettuun seesamin-siemennougatiin tuli, mutta nyt olikin viikonloppu... Joskus ostan ihan karkkiakin, mutta todella vähiin on käynyt herkuttelu siitä, mitä se on joskus ollut. Viikonloppuna on aikaa leipoa, ja nyt pyöräytin omenapiirakan. Söimme sitä vaniljajäätelön kanssa. Ihanaa kun herkuttelee harvemmin, voi sitten todellakin hyvällä omallatunnolla ja kaloreita laskematta sitä toisinaan tehdä! Nam!

14 kommenttia:

  1. Kyllä minullakin ainoa oikea tapa saada kiloja pois on jättää herkut vähemmälle. En ole koskaan moisia dieettejä uskonut, enkä paastoihin tai puolipaastoihin usko, enkä pysty. Kun jätän suklaan ja muut herkut kauppaan, niin ei tule syötyä, muuten käy samoin kuin sinulle: jos kotona jotain on, se myös on syötävä ja mieluiten samana päivänä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras herkku on kaupan hyllyllä ;-) Ja joskus harvoin kotona, mutta silloinkin aika vähän aikaa - ennen kuin joutuu parempiin suihin. Minä liikun niin onnettoman vähän, että ihan ruokaruoan syömisessäkin saa olla tarkkana tällainen kevyen konttorityön tekijä.

      Poista
  2. No voi hitsi! Siis ettei sulle käynytkään tuo 5:2!
    Minä aloitin sen myös (uudelleen kesätauon jälkeen) ja olo ihana ok, kilojakin tippunut. Eikä vielä mitään hurjaa ahmintaakaan... En kyllä voi pitää mitään herkkuja kaapeissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei vaan jotenkin multa luonnistu - itsekuri on vissiin sitten sellainen joko-tai -tyyppinen. Onhan tämä munkin systeemi yhdenlainen 5:2 - arkena lasketaan ja viikonloppuna sitten ei niin tarkasti ;-) Se toimii!

      Mutta hyvä, jos sulla auttaa, se on aina niin palkitsevaa kun askel alkaa tuntua kevyemmältä ja olo muutenkin!

      Poista
  3. Voi huokaus ja vielä syvempi huokaus heti perään. Miksi te jumalaiset naiset veivaatte noiden dieettienne kanssa? Ei se perse eikä se muutama hassu kilo tee teistä sitä, mistä me miehet olemme kiinnostuneet vaan se, mitä niiden silmien takaa löytyy. Se on se juttu - kaiken A ja O.
    Hittolainen, taidankin muuten huomenna julkaista Luostrin suuren persedirektiivin jossa tullaan määrittelemään naiseus aina päästä varpaisiin ;D

    Hyvää alkuviikkoa rakas, muista syödä karkkia koska sä olet hemmottelusi ansainnut! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokaus täältäkin, niin tasoissa ollaan! Tiedätkö, Peppone, että me naiset ei laihduteta tai haluta parempaa oloa teidän miesten vaan ihan oman itsemme takia? Että olisi kivempaa kulkea kun etureppu olisi pienempi ja persus ei painaisi niin paljoa. Ja on tässä ihan terveysnakökulmakin olemassa, ei vain tämä esteettinen.

      Karkkia napsin viikonloppuisin mutta tänään voisin tehdä lisää tuota nougatia!
      Ihanaa alkuviikkoa sinnekin ja innolla odottelen persedirektiiviä!

      Poista
  4. Mullakin on kuivattuja banaanilastuja, njam! :) Mä otan niitä pyörälenkeillekin varaenergian lähteeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on hyviä, kevyitä (kantaa) eikä hirveän epäterveellisiäkään!

      Poista
  5. On se hyvä, että luin tämän postauksen näin 8 aikaan. Tässä alkoi herkuttaa ja vielä ehtii hyvin kauppaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, jos oisit lukenut vasta ysiltä - voi kauhistus! Mutta voista puheenollen, jos sitä ja kaurahiutaleita ja sokeria on talossa, voi aina tehdä omenien päälle laitettavaksi sen hyveen ja jättää omput pois ;-)

      Poista
    2. Saatiin iso satsi luumuja ja tein niistä sellaista hyvettä kun ajattelin, että ompuistakin tulee hyvää. Tuli ihan hirveetä. Ja jos mää en syö jotain jossa on voita ja sokeria niin se on todella hirveetä :D

      Poista
    3. Ei ei ei ei ei luumu- vaan omenahyvettä. Mutta taisitkin huomata sen itsekin ;-)

      Poista
  6. Mmmmm, Viinitarhurin juusto kuulostaa hyvältä. Pitää pistää muistiin ja katsella, jos kaupasta löytyisi.

    Pikkumakean napsiminen on minun paheeni. Sain keväisen, överiksi menneen suklaansyöntiputken poikki (taisin siitä kirjoitella joskus), mutta ihan kokonaan en suklaasta pysty luopumaan. Tosin nyt syön lähinnä tummaa suklaata, ja yritän pysyä kohtuudessa olemalla ostamatta sitä liikaa. Ei kai siitä haittaa ole, kun sehän on suorastaan terveellistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomaan, että jos antaa pikkusormen, se tosiaan vie koko käden - herkuttelu. Siksi on helpompi olla yleensä herkuttelematta (ne putket on mullekin tuttuja!) ja sallia silloin tällöin itselleen jotain.

      Tumma suklaa on muuten oikeasti oivallista, paitsi, että se on terveellistä, (hih) niin sitä ei voi syödä sellaisia övereitä kun maitosuklaata. Tai mä en ainakaan voi. Pirkalta saa luomuna sellaisia pieniä levyjä, ne on aika hyviä mulle niin ei tuu syötyä liikaa kerralla.

      Niin, ja viinitarhurin juusto. Slurps! Juustoportilla on kaikkea namia, mm. muistaakseni pähkin'-brandy-juusto. Tuo Viinitarhuri sopii arvetenkin punaviinin seuraksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana