Sivut

tiistai 6. elokuuta 2013

Mitä koululainen osaa?

Kuten eilen kirjoitin, olemme uuden edessä molemmat kuopuksen kanssa. Hän aloittaa koulun ja minä lyhennän työpäivääni. Tänään hän tulee illalla kotiin ja vietämme vielä viimeiset kesälomapäivät porukalla. Esikoistakin olen jo patistanut vähän lähemmäs koulurytmiä. Sama on edessä kuopuksella. Mutta on paljon muutakin. Saimme kesälomaksi läksyjä - pitää opetella koko nimi ja osoite, koulumatka, repun pakkaaminen, kengännauhojen sitominen. Kengissä on tarrat ja nauhatkin kuopus oppii varmasti sitomaan ennen lumia ja hiihto- sekä luistelukelejä. Koulumatka on työmaani parkkipaikalta lyhyt ja turvallinen. Yksi tien ylitys on, mutta siinä on suojatie ja koroke, ja se on ihan koulun kupeessa. Kaikki varovat tässä. Kerran se ehkä harjoitellaan vielä ennen kun loma loppuu. Ja ekana päivänä kävellään yhdessä.

On tässä paljon pohdittukin. Minun suuresti arvostamani Jesper Juul antoi todella paljon ajattelemisen aihetta aikoinaan, kun ensi kerran luin hänen kirjansa Viisas lapsesi. Siinä kyseenalaistetaan monia itsestäänselviä asioita, kuten se, että lapsi olisi kasvatuksen kohde. Juul ajattelee, että lapsi on viisas, ja hänellä on henkilökohtainen oikeus päättää monia itseään koskevia asioita. Mutta oikeuksien mukana tulee myös vastuu. Piintyneiden ajatusmallien horjuttaminen ja niiden pohtiminen on aina hyvästä, vaikkei sitten täsmälleen samaan tulokseen itse kaikilta osin päätyisikään. Joka tapauksessa tuo vastuuosio aukaisi silmäni ainakin muutamassa käytännön jutussa esikoisen kohdalla. Hän on ensimmäisestä koulupäivästä lähtien herännyt itse omaan herätyskelloonsa ja huolehtinut lisäksi vaikkapa läksynsä itse. Autan toki jos on vaikeaa ja apua tarvitaan, mutta vastuu on hänen. Myös seuraukset kantaa hän. Lapsihan sitä koulua käy, en minä.




Nämä kaksi lasta ovat niin erilaiset, että saa nähdä miten vanhat temput toimii kuopuksen kohdalla. Joka tapauksessa ostin hänelle nimipäivälahjaksi herätyskellon. Ja vaikka vannoin, että minusta ei koskaan tule hysteeristä ja ylisuojelevaista äitiä, menin sitten tilaamaan esikoisen vanhaan kännykkään liittymän ja nyt on kuopuksellakin oma puhelin koulumatkoja varten. Säännöt sen käyttöön täytyy vielä miettiä, ja muutenkin sitä, mitä ekaluokkalaisen osaa ja mitä ei. Mitä häneltä voi vaatia. Kotitöistä nyt ainakin olemme jutelleet, ja siitä, että ekaluokkalainen saisi euron viikkorahaa olettaen, että auttaa kotihommissa. Astianpesukoneen haarukka- veitsi- ja lusikkaritilän hän ainakin saa vastuulleen ja roskapussin viemisen vissiin myös. Esikoinen jatkaa muun astianpesukoneen ohjaimissa ja hoitaa kierrätyksen. 

Minusta olisi mielenkiintoista tietää kuinka teillä muilla lapsia orjuutetaan. Vai orjuutetaanko. Entä omatoimisuus koulun suhteen - onko se luonnekysymys vai opittavissa? Minulla kun on kokemusta toistaiseksi vain tästä yhdestä, aika erikoislaatuisesta esikoisesta.

***

Tänään on Hiroshiman vuosipäivä.

12 kommenttia:

  1. Mä olen paha äiti sillä tavoin, että en maksa lapselle kotitöistä. Mun mielestä kotityöt kuuluu ihan meille kaikille tässä kodissa asuville, eikä niistä makseta erikseen kenellekään. Mies kyllä kerran alkoi puuhata tuota maksamisasiaa, mutta lopetti, kun mä aloin laskea, mitä mulle kuuluu maksaa :-D.

    Mitä omatoimisuuteen tulee, nyt en enää edes muista. Oma kännykkä ostettiin, kun lapsi oli tokalla luokalla, koska oma lähikoulu lopetettiin ja lapselle tuli kouluun bussimatkaa yms. ja lisäksi mä en voinut olla aivan varma, olisinko kotona aina, kun se tulee koulusta. Mä kun en ole koko lapsen kouluaikana ollut vieraalla töissä, ja olen pyrkinyt olemaan kotona aina, kun lapsi lähtee kotoa kouluun ja tulee koulusta. On se nyt teininä (menee ysille) kyllä omatoiminen :-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun esikoinen on samanikäinen!

      Toi viikkoraha ja kotitöistä maksaminen on aika hankala juttu mustakin Täysin vastikkeetonta viikkorahaa en suostuisi maksamaan, koska haluan, että lapset oppii ettei se raha kasva puussa ja tule ilmaiseksi. Toisaalta olen smaa mieltä, että kotityöt kuuluu kaikille. Hmmm.

      Esikoisen kanssa meillä oli aiemmin sellainen systeemi, että viikkorahaa sai vitosen jos teki oman osuutensa kotitöistä ja käyttäytyi ihmisiksi. Äitille haistattelusta (tai ei meillä ole ikinä haistateltu mutta tiedät mitä tarkoitan) viikkoraha lähti laskuun. Sitten taas jos leipoi tai laittoi ruokaa, se saattoi nousta. Keppiä ja porkkanaa siis.

      Meillä esikoinen sai kännykän vasta 11-vuotiaana kun oli aina tavoitettavissa joko opettajan tai iltapäiväkerhon ohjaajan kännykästä. Katsoin, ettei tarvinut tuota ennen, mutta näköjään olen tullut vanhaksi ja höpsöksi ;-)

      Kiva muuten, että käyt täällä!

      Poista
  2. Ei ole meilläkään kotitöistä maksettu enkä ole kyllä vaatinut lapsia niitä tekemäänkään. Ja sen on sitten näköistäkin! Mutta toisaalta olen sitä mieltä, ettei pakolla tule mitään hyvää. Joskus innostuvat imuroimaan ja yksi pojista leipookin välillä. Nyt kun kaksoset saivat ajokortit perjantaina ja eilen, ei taida nuoria herroja paljon kotona näkyä lähiviikkoina. Varmasti aina jonnekin päin ollaan menossa. Esikoinen on nyt vuoden pitänyt omaa talouttaan ja kyllä sinne asuntoon sentään sopii, kun menee kylään. Tosin siivous on vähän sitä ja tätä, mutta itsepähän hän siellä asuu.
    Kouluja meillä on käyty vaihtelevasti. Välillä kaikki ovat olleet hyvin omatoimisia, mutta kyllä tarvittaessa on autettu ja opetettu. Herätys on aina ollut äidin hommia ja koska matkat kouluihin ovat olleet suhteellisen pitkiä ja vilkkaan liikenteen joukossa on kännykät olleet vakiovarusteita jo vuosia. Itselläni vain oli yksi työnantaja joka kielsi lasten soittamiset, kun ne kuulemma häiritsevät häntä. Tähän onneksi puuttui lapsen lääkäri, ettei niin saa tehdä. Ja aika pian sen jälkeen vietin lähes vuoden sairasloman ja sitten vaihdoin työpaikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MIelenkiintoista kuulla (paitsi tuosta sikamaisesta esimiehestäsi!). Mun on pakko valjastaa poikia tekemään kotitöitä kun en itse jaksa kaikkea. Koitan kuitenkin antaa vähän väljää ja ajankohdan voi koittaa valita itselleen sopivaksi. Sitten lisäaktiivisuudesta yritän palkita kans. Oppisivat vähän oma-aloitteisuuttakin siinä samalla.

      Meillä on tosiaan sen verran matkaa että kuljetaan mun autolla koko porukka ja jakaannutaan sitten työpaikkamme parkkipaikalta kukin omille tahoillemme. Koulumatka on kuopuksella niin lyhyt, että kännykkä on hätävarjelun liioittelua. Totean uudelleen, että minusta on hyvää vauhtia tulossa vanha höpsö!

      Poista
  3. Meilläkään ei ole kotitöistä maksettu -ei minulle eikä mukuloille ;-) Olin pitkään kotona, mutta kun lähdin töihin, jokaiselle jaettiin tehtäviä iän mukaan sortattuna ja nuorimmaisen -ekaluokkllainen - kohdalle osui tiskikoneen tyhjennys. Vanhin - 17-kesäinen rakskautettiin pyykinpesulla. Kaikenlaisia kokeiluja niin viikko-kuin kuukausirahojenkin kanssa vuosien mittaan tehtiin, parhaaksi meidän muksuilla todettiin pieni viikottainen vakiosumma, joka kattoi namirahan ja vähän ylimääräistä, jota saattoi laittaa säästöön (nuorimmainen oli ainoa joka säästi). Lisäksi hyvin perusteltuna saattoi saada esim diskoon lisäbudjettia.
    Kouluun joutuivat suoriutumaan omin avuin, nuorimmaisen nouti kolmannelta luokalta lähtien taksi vaihtelevasti 7.05 tai 7.10 ja siihen piti herätä itsekseen ja suoriutua itse aamupalasta ym. Lapsi oli tunnollinen, joten myöhästymisiä ei sattunut kuin pari kertaa koko peruskoulun aikana - toisella kerralla olisin antanut luvan jäädä kotiin, kun matkaa oli 15 km ja keli jäätävä, tuulinen pakkanen ja ainoa kulkuvälinen oli fillari. Muilla kerroilla taisi soitella isältään tai sedältään apua.
    Kännykät ei tuolloin olleet vielä "jokalapsen" tavaroita, mutta pitkien etäisyyksien vuoksi ne lapsille hankittiin aikaisemmin kuin olisin ehkä muuten taipunut. Edellytin, että tekstiviesti tulee, kun ollaan koulusta kotona ja kun väline oli, niin lupa/ilmoitus oli tultava, jos oli suunnitelmissa muuta kuin mitä oli aikaisemmin nenäkkäin sovittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on tullut ihan löperö ja pöhkö tässä kännykkäasiassa, myönnän ;-)

      Mäkään en muuten ole saanut kötitöistä rahaa, hmmm... Tätä aihetta pitää vielä vähän miettiä.

      Mun työt on aina onneksi ollut niin, että olen ollut laittamassa lapsia kouluun. Kaikille tää ei todellakaan onnistu. Me jopa kuljetaan samalla kyydillä kylille, kun kerran joka tapauksessa itsekin sinne suunnistan aamuisin. Iltapäivälla esikoinen suoriutuu kotiin omin neuvoin, mutta eskarilainen oli pakko itse hakea.

      Nythän tämä muuttuu, ja kuopus rupeaa hakemaan mut töistä koulupäivänsä jälkeen. Sitten kurvataan kotiin.

      Poista
  4. Meillä on vähän erilainen tilanne, kun meillä on lapsi vain joka toinen viikonloppu. Isänsä periaate on, että vietetään pääsääntöisesti ihan normaalia elämää, mutta aika usein siitä tavalla tai toisella sitten kuitenkin lipsutaan. Viikkorahan maksaa äiti, mutta isältä on mahdollista saada/nyhtää lisää, joskus mielestäni vähän turhan paljon vastikkeettomasti. Esiteinillä on äidin luona omat kotityönsä, mutta me olemme säännöllisesti törmänneet siihen tilanteeseen, että jos vaikka pyydetään imuroimaan oma huoneensa tai viemään roskapussi, siitä pitäisi maksaa saman tien käteistä ja esiteini osoittaa, ettei yhtään kiinnosta tällaiset hommat meillä ollessa. En sitten tiedä, onko joka askareesta maksaminen äidin käytäntönä, mutta tästä asiasta on muutamankin kerran keskusteltu meillä. Ovathan nämä tietenkin hankalampia asioita "kakkosvanhemman" luona kuin "kotona"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä suostu maksamaan "joka askareesta" eikä varmaan kenenkään muunkaan pitäisi. Totta kai se on myös häilyvä raja, kun sisällyttää kotitöiden tekemisen siihen diiliin, että saa viikkorahaa jos ne on kunnialla hoidettu. Silloinhan tosiaan periaatteessa maksaa siitä työnteosta... Kinkkistä!!!

      Kakkoskodilla on tosiaan omat haasteensa, tekee varmaan mieli vähän antaa löysää ja hemmotella, kun lapsi on kuitenkin harvemmin ja vähän enemmän niin kuin kylässä.

      Poista
  5. Omatoimisuus koulun suhteen; häpeillen tunnustan terottavani kynätkin valmiiksi :D Ja nuorempana kun oli paljon tee sininen sitä ja punainen tätä, niin laitoin sopivan väriset värit esille tyrkylle :D Puolustaudun sillä, että olen kotosalla kaiket aikaa. Olen myös useampana kesänä kerännyt miehen kanssa kouluun kasvion ja aina kiitettävällä numerolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sä käyt koulua toista kertaa!!! Onko arvosanat paremmat vai huonommat kun edellisellä kerralla?

      Mutta meitä on moneksi, niin aikuisissa kuin lapsissakin. Mä olen muuttunut auttamattomasti nössöksi, kun hommasin kuopukselle kännykän. Esikoinen sai omansa vasta 11-vuotiaana. Se tulee repimään pelihousunsa kun se kuulee tästä.

      Poista
    2. Tämä toinen kierros on ehdottomasti parantanut arvosanoja :D Saiskohan ne korjattua siihen alkuperäiseen todistukseen :D Sun täytyy sanoa, että olet huomannut miten hyvä se kännykkä on jos tulee hätä niin saat sitten mielenrauhan kun kuopus saa sut kiinni :)

      Poista
    3. Se ois kyllä kätevää, jos saisit uusittua omankin todistuksen tässä samalla. Ehkä mä vielä toivun tästä höperöydestäni - en tosin vielä ole kehdannut paljastaa esikoiselle enkä kuopuksellekaan, että kännykkä ois pöytälaatikossa...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana