Sivut

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hapanta kermaa?

Onhan se paljon asenteesta kiinni, miten vastoinkäymisiin suhtautuu ja kuinka niistä selviää. Mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Kaikki ei ole omassa kädessä, ei likimainkaan. Eilen tuli tätä kovastikin pohdittua, kun pistäydyin työpsykologilla juttelemassa jaksamisestani työpaikalla, altistuksestani ja tämän sisäilmatutkimuksen aiheuttamista hyökyaalloista. Omaa käytöstään voi miettiä ja muuttaa, mutta toista ei voi. Ei sen enempää työyhteistössä kuin parisuhteessakaan. Toisenkin tanssiaskeleet saattavat muuttua, kun itse vaihtaa lähestymistapaa tai näkökulmaa, mutta mitään takeita siitä ei ole. Käyn tuolla vielä työnantajan kustantamat kaksi kertaa, ja katsotaan saanko eväitä jaksamiseeni. Haittaa siitä ei ainakaan ole.

Oma asenne näkyy ulospäinkin ja muokkaa myös sitä kuvaa, minkä annamme ihmisille itsestämme. Luin tässä vasta ainakin alun Sami Sykön kolumnista Hyvä ja paha esikuva, ja minuun kolahti tämä lause: "Vähän siihen tapaan, että kun toinen kulkee maidon ohi, se happanee, mutta toisen seurassa sama neste muuttuu herkulliseksi kermaksi." Wow, arvatkaapa kumpi leideistä minä haluaisin isona olla? Kerma on niin hyvääkin... Niin, jotta ehkä tässä taas koitetaan sitä asennetta keräillä ja kasvattaa ja katsella maailmaa vähän positiivisemmasta vinkkelistä. Onnistuisikohan se?



Vappu on tulossa!


Ilta menikin ihan positiivisissa merkeissä. Toin myös naapurin lapset kotiin ja porukalla siliteltiin pupuja. Sitten, kun oltiin vaan oman porukan kesken laitettiin sima tulemaan, oltiin kaikessa rauhassa. Kuopus katsoi dvd:tä kun minun oli ihan pakko saada pienet päivätorkut. Vie muuten mehut naisesta, kun koittaa ajatella positiivisesti avautuu tunnin psykologille ja itkee siinä samalla silmät päästään ainakin kolme eri kertaa. Miksi pitää olla tällainen onneton itkupilli? Koko illan olin kuin halolla mätkitty. Koitettiin siten vielä saunassa pehmitellä päätä ja lihaksia esikoisen kanssa kun kuopus oli jo nukahtanut. Ja tänään onkin jo viikko puolessa! Ainakin työviikko.


***

Kukku. Eikös kukku ole sama kuin puppu? Kokeilkaapa Puppulausegeneraattoria vaikka sanoilla kestävyysvaje, synergia tai asiakaslähtöisyys. Aiheesta tai sen vierestä on julkaistu myös kirja: Hevonpaskabingo. Suosittelen tylsien kokousten tai seminaarien piristykseksi.

Ehkä käkikin kohta kukkuu?

12 kommenttia:

  1. Se on totta, että loppujen lopuksi sitä voi vaikuttaa pääasiassa vain itseensä. :)

    Itku on tärkeä siinä mielessä, että se helpottaa oloa - ihmisille on onneksi luotu sellainen paineiden purkamismekanismi.

    Sami Sykön ajatus on osuva! :)

    Kukku taitaa olla sama kuin puppu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi itkusta, ja se on oiva kanava purkaa. Välillä vaan tuntuu, että vähempikin riittäisi. Mutta eipähän jää mitään puppua tai kukkua sisälle hautumaan ;-)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kukkuu,

      ihanaa, että ilmoitit itsestäsi <3

      Poista
  3. Happamasta kermasta saa ihania Hanna-tädin kakkuja :D Ja muutakin, joten ehkä siinä happamoitumisessa on hyvätkin puolensa... *kuk-kuk-kuk, käet ei enää osaa kukkua*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kuules Polga ne etelän citykäet jotka ei kireeltään enää ehdi loppuun asti kukkua. Meillä täällä maalla vielä kuulee ihan kuk-kuuta, usko tai älä!

      Poista
  4. Se on tosiaan hyvä muistaa, että muihin voi vaikuttaa hyvin rajallisesti. Jos sen unohtaa, itsetunto voi kärsiä, kun kuvittelee, että on itse syynä kaikkeen ikävään. Tätä voi se vastapuolikin joskus väittää itsensä pelastamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja toinen puoli asiassa on, että viime kädessä sitä on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään (jos nyt lasketaan lapset pois tästä yhtälöstä). Ja omista teoistaan.

      Poista
  5. Onhan se niin ettei paskassa rypeminen kannata mutta joskus on hyvä puhaltaa ne huonot fiilikset pois. Negatiivisuus luo negatiivisuutta mutta ei kukaan tervepäinen voi aina (eikä jaksa) hymyillä. Toki se täytyy muistaa ettei asiat murjottamalla parane joten kohtuus kaikessa.

    Siksipä lähetänkin täältä Luostarista oikein lämpöistä ja hyvää mieltä sekä tietysti isot pusut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo on hyvinkin totta, jotkut asiat eivät vaan vatvomalla parane. Joitain täytyy sitten taas haudutella ja käännellä ja kuulostella ja sitten koittaa muuttaa. Hyvä on minusta se AA.n tyyneysrukous jossa pyydetään tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa, rohkeutta ja voimia muuttaa ne mitkä voi ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Bingo!

      Poista
  6. Itse parin vuoden terapian käyneenä tiedän miten raskasta terapia on. Mutta toisaalta niin voimaannuttavaa. On hyvä, että on paikka missä itkeä ja purkaa pahaa oloaan oikealla tavalla. Positiivarien aamiainen on minun positiivisen ajatukseni perusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tulee Positiivarien Ajatusten aamiainen! Asenteella tekee paljon, koska kaikkiin juttuihin ei vaan itse voi vaikuttaa. Voi vaan koittaa hyväksyä ja elää niiden kanssa niin iloista ja täyttä elämää kun mahdollista.

      Tämä työpsyologi tavataan kolme kertaa ja se on sitten siinä. Minulla on kokemusta parisuhdeterapiasta, ja sillä terapeutilla kävin yksinkin. Psykoanalyysihaastatteluissa kävin aikanaan mutta aika oli väärä ja kyseessä oleva tyyppi varsinkin oli minulle väärä. Haaveilen, että ehkä jonain päivänä kun on varaa, palaan tuolle pariterapeutillemme yksinään ja käyn lapsuuden haavojani sekä käyttäytymismallejani parisuhteissa ja elämässäkin läpi. Toivotaan, että toteutuu!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana