Sivut

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kun halvalla saa...

Tämä on löyhää jatkoa eilisen vihreälle. Nykyisin, kun saan ihan itse päättää kotimme päävärit, ovat ne kyllä kovasti oranssiin ja ruskeaan kallellaan. Ja punaiseen, tällä haavaa. Omistan tämänpäiväisen kirjoitukseni Rozille, joka omituisuuksia listatessani kommentoi, että hänellä ei ole värisilmää eikä sisustusintoa. Eikä juuri ymmärrystä, miten joku väri voi kiinnostaa kodin sisustuksessa. Oi, ole onnellinen, koska mikäli on luonteeltaan toisenlainen - vaikkapa sellainen kuin minä - se voi tulla yllättävän kalliiksi. Ja työlästä se joka tapauksessa on. Ja hankalaa. Värineurootikon elämä.




Kävin hiihtolomalla pitkästä aikaa kirpputorilla, kun joka tapauksessa jouduin ajamaan lähikaupunkiin tulehdusarvoja tarkistuttamaan. Löysin kaksi koristetyynyliinaa a' 2€. Hinta oli niin edullinen, että ajattelin ottaa riskin. Pesin ne 60 asteessa etikan kanssa eivätkä menneet miksikään, en myöskään saa niistä oireita. No, kotona tietysti huomasin, että vanhat sisustustyynyt eivät istu noihin, kun liinat olivat vähän suurempaa sorttia. Piti käydä ostamassa paikallisesta käsityöliikkeestä uudet. Eikä tässä vielä kaikki, taisin tulla siinä samalla tilanneeksi koristetyynyihin täydellisesti sopivat uudet paneeliverhotkin. Ne jo tuossa kotiin toimitettiinkin ja pääsivät ikkunaan. Voi jestas, ei tässä näin pitänyt käydä!

Lisäksi löysin toiselta kirpputorilta tuikkulampun 50 sentillä. Tämä ei onneksi aiheuttanut enempää rahanmenoa, mutta kauhean mööbleeraamisen kyllä. Se oli nimittäin punainen, ja kaipasi aivan selvästi seurakseen jotain muutakin punaista. Siispä kaappeja kaivelemaan ja uudelleenjärjestelemään. Nyt minulla sitten on ihan oma punaisten lyhtyjen alue.

Ennen ja jälkeen

Vaikka olihan minulla jo ennestään ruokailutilan puolella toinenkin punaisten lyhtyjen keskittymä. Nyt nämä keskustelevat aika mukavasti keskenään. Esikoinen päästelee syviä huokauksia tullessaan ilta-aikaan olohuoneen ja ruokailutilan puolelle. "Äiti, millon sä otat nuo jouluvalot pois?" En kyllä yhtään ymmärrä miksi. Juhannuksena?





***

Tänään opin. "Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, mitä tänään maailmasta koit tytär silkkihapsinen." Pelle Miljoonan paatoksellinen biisi nuoruudestani. Jotenkin ajankohtainen silti.

10 kommenttia:

  1. En muuten matkinut sua sitten. Mulla on näitä 'päivän sana'-postauksia luonnoksissa valmiina vaikka kuinka monta. Ettäs tiedät. :)

    VastaaPoista
  2. Mä uskon! (Ja mullakin on luonnoksissa nää ajastumassa seuraavalle aamulle, joten mäkään en matkinut sua)

    Me ollaan saman aikakauden tuotteita. Tuota levyä veivattiin niin, että osaan sen ulkoa etu- ja takaperin vieläkin. Huhhuh ;-)

    VastaaPoista
  3. No mutta sullahan on tunnelmallista, etten sanoisi jopa viettelevän kaunista. Enkä tarkoita mitään Punaisten lyhtyjen meininkiä vaan oikeasti kauniin viettelevää. Silmää sulla on, se täytyy myöntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutku mä just sitä punaisten lyhtyjen tunnelmaa haen... No ei vais, kiitos kaunis kehuista. Kotona tulee oltua niin paljon varsinkin tän sairauden (ja mun laiskan luonteenlaadunkin) takia, niin sitten siellä kyllä pitää viihtyä.

      Poista
  4. ...mistä tulikin mieleen, että uudet ikkunaverhot olis ihan kivat. Sitä sitten aiheutetaan rahanmenoa myös muille näillä ostosten esittelyillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihanaa, että se tarttuu! Ja etten ole ainoa selkärangaton. Nimittäin uudet verhot tosiaan on ihan kivat, mutta ei millään muotoa mikään välttämättömyys ;-)

      Poista
  5. Hahaa, kiitos omistuksesta, olen otettu ja imarreltu =)
    Odottakaas, jahka saan kameran käteeni ja esittelen karmeaa värisilmätöntä kotiani. Nyt on taas elämä niin hektistä, ettei ehdi mitään.
    Mutta siis: sinulla on aivan ihanan näköistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInä jaksan odottaa ;-)

      Ja ihanalta näyttää aina kuin laittaa valot pois ettei tahrat näy ja rajaa oikein. Ei vais, kyllä mä täällä viihdyn ja tykkään. Nyt, kun olen saanut laittaa ihan mieleisekseni, eikä ole tarvinut tehdä kompromisseja (paitsi rahallisesti).

      Poista
  6. voi miten kodikasta ja naisellinen on sinun koti ja nyt vielä on lunta maasaa ja iltaisin tummenee ja valot näy ihanasti .... poikani olis sanonu sama juttu että milloin otan jouluvalot pois , ne on vaan niin realistisia ... ne pojat .... hehe mutta me ollaan naisia ja haluamme kauneutta ympärille koko ajan jouluna ja arkena ... ihanat kuvat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nata! Minä rakastan kynttilöitä ja poltan niitä joka ilta. Siitä tulee ihana tunnelma (eikä pölyt ja sotkut näy niin selvästi ;-)

      Pojat on poikia, ne ei ymmärrä...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana