Sivut

lauantai 2. helmikuuta 2013

Säästöliekillä

Lepattaa, lepattaa muttei sammu. Liekki. Kamalasta viikosta huolimatta täällä porskutetaan, mutta onneksi nyt on vapaata. Se tulee tarpeeseen. Kuopus lähti torstaina isälleen ja palaa poikkeuksellisesti vasta maanantaina. Esikoinenkin oli viime yön kaverillaan ja tänään vien hänet junalle ja puksuttelee vielä yhdeksi yöksi mummilaan. Saan jatkaa akkujen lataamista. Jotenkin viime ajat ovat vieneet mehut minusta ihan kokonaan. Jokapäiväinen lämpöily uuvuttaa, esikoisen kasvukivut vaativat minulta empatiaa, jaksua ja sympatiaa ja kuopus myös on ollut aika tarvitseva. Tietysti juuri nyt, kun yhtään ylimääräisiä paukkuja ei olisi. Tai juuri siksi?!?

Tämä viikko vei sitten viimeisetkin voimanripeet: oli lukuisia kokouksia paikoissa joissa saan oireita ja muutoinkin oli yhtä sun toista rassaavaa. Työterveyslääkäri ja vielä Se työterveyspalaverikin. Palaverin lopputulema oli, että ilmanäytteitä otetaan työpaikaltani ja analysoidaan ja terveydentilaani seurataan. Seuraava kokoontuminen on huhtikuussa, ja siihen asti kitkutellaan etätyösopimuksen antamien vapauksien turvin. Mitä se käytännössä tulee olemaan, selviää pikku hiljaa. Ensin anotaan etätyöoikeus ja sitä myötä lupa lähteä työmaalta kotiin jos olo menee huonoksi. Pieniä askelia ja pikku hiljaa. Katsotaan, päivä kerrallaan!




Eilen kävin ystävän kyydillä lähikaupungissa ja se teki kyllä hyvää. Vähän tuulettumista ennen kun rauhoituin yksin kotiin. Kukaan ei pyydä minulta mitään, ei tarvitse tukea, haleja, huomiota. Minun piti vielä mennä tänä viikonloppuna yöpymään naapuritalon myynnissä olevaan kaksioon testatakseni saanko siellä oireita, mutta en millään jaksanut. Nyt pitää vaan saada olla omissa oloissaan, omaan tahtiin ja rauhassa. Sitä paitsi tulin siihen tulokseen, etten uskalla ostaa sähköllä lämpiävää kämppää kaukaa keskustasta juuri nyt: jos sähkön hinta täällä maalla nousee kovin, bensan hinta jatkaa nousuaan ja lainan korotkin jossain vaiheessa, olisin liemessä.

***

Liekki. Kyllä se palaa! Onneksi koti on sentään kunnossa. Taas yksi käsittämätön ja surullinen tarina Hesarissa. Voi itku, näitä on ihan liikaa!

6 kommenttia:

  1. Voimia sulle ja iso halaus!
    Oletko sitten edelleenkin kipeä, sillä häpeäkseni täytyy tunnustaa etten ole "kiireiltäni" ehtinyt poikkeamaan täällä teikäläisen majassa muutamaan päivään. Toivottavasti olosi kohentuu ja pääset nauttimaan vapaasta oikein kunnolla sillä se varmasti tarpeeseen.

    Mitä Hesarin juttuun tulee niin tiesin jo aiemmin noista homemyrkkyjen vaaroista, siinä on yksi tyypillinen esimerkki (homemyrkyt) millä ihmisiä ehditään rahastamaan ennenkuin haitat paljastuvat. Sata varmasti ne haitalliset yhdisteet on tiedetty jo kehittelyvaiheessa mutta se raha...

    Kuiteskin, kunnon pusu ja oikein hyvää lauantaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halista ja pususta! Tästä tulee hyvä lauantai - muutenkin. Ajattelin lötkähtää sohvalle lueskelemaan, ehkä torkahtaakin. Saunan lämmetessä kipaisen pikku lenkin ja illalla sitten vähän viiniä ystävän kanssa. Jollei sillä tokene, ei sitten millään.

      Poista
  2. Oikein hyvää viikonloppua sinulle! Lasi viiniä ystävän kanssa kuullostaa reseptiltä, joka varmasti saa akun latautumaan :) Sähkön hinta nousee kyllä sitä vauhtia, että mää olen jo alkanut epäillä, että maksanko mää naapureidenkin sähkölaskuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole hurjaa, musta tuntuu, että mä maksan koko rivitalomme kulutuksesta. Viidessä vuodessa on tapahtunut ihan huikea hyppäys!

      Mukavaa ja akkuja lataavaa viikonloppua sinnekin, viinillä tai ilman.

      Poista
  3. (Päätin kommentoida tähän uudempaan, kun en nälissäni kestänyt katsella herkkukuvia ;)

    Täältä kauempaa katsottuna näyttää siltä, että asiat kuitenkin etenee. Minusta se on hyvä, koska silloin voi ainakin toivoa ja odottaa, että tilanne ei jatku loputtomiin vaikka altistus jatkuisikin.

    Kivaa kun saat lapsivapaan viikonlopun ja kerätä voimia. Lämpöily on oikeasti niin kuluttavaa, että olet sen ansainnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, asiat etenee, mutta askeleet ovat pieniä. Turhautumisen uhallakin olen päättänyt, että pääasia kunhan etenevät! Lapsivapaa on mahtavaa, ja sitä kautta, kun voi vaan olla, voi myös olla ajattelematta kaikkea hankalaa ja ahdistavaa.

      Herkkukuvista sen verran, että koitan sallia itselleni juuri viikonloppuisin herkkuja ja taas viikolla suhtaudun vähän tiukemmin tähän ruoka- ym. politiikkaan. On olllut ihan toimiva ja minulle riittävä linjaus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana