Sivut

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ympäri mennään...

Tämän päivän sama on ympyrä.

Tiesitte varmaan, että ymmärtäminen tulee alun perin sanasta ympäri, mennä jonkin asian ympäri, kierretään ympäri ja ymmärretään. Jos ymmärretään. Se on samalla tavalla konkreettista kuin käsittääkin: ottaa käteen, käsitellä, käsittää. Minusta suomen kieli on niin ihana ja monivivahteinen. Olen taas katsonut ja ajatellut sitä uusin silmin, kiitos uuden ystäväni Natan. Myös kuopuksen kanssa tulee kieltä pohdittua hyvinkin usein. Juuri tuossa muisteli, kun pienenä kysyi, saako katsoa DVD:tä ja minä vastasin - on muuten vakiovastaukseni vieläkin, kun en ihan heti samassa hetkessä osaa päättää ja sanoa kyllä tai ei - "katotaan". Kuopus oli jo innoissaan telkkarin kimpussa ennen kun ymmärsin mokani.


Ruokaympyrä

On niin hirvittävän helppoa ymmärtää toinen ihminen väärin. Pitäisi opetella kysymään, varmistamaan, tekemään jatkokysymyksiä. Tämä pätee niin parisuhteeseen kuin muihinkin ihmissuhteisiin. Jotenkin vaan toimimme omien oletustemme pohjalta ja sitten tuleekin konflikti.

Kaksi asiaa menee yli ymmärrykseni: miksi nimenoman Kohtalokas samba -kirjoitukseni imuroi roskapostia, jossa toivotaan minun klikkaavan p(opc)orn -aiheisia linkkejä? Ja mistä blogilistan mainokset ovat keksineet tarjota minulle eliittitreffejä? (Kuka piru muuten kehtaa ilmoittautua tuollaiselle sivustolle, määritellä itsensä eliitiksi, kysyn vaan?) Toinen hyvin kummallinen mainos oli Miehet Ostetaan. Niin, ja tarjottiin minulle putkimiestäkin tuosta lähikaupungista. En kyllä tunnusta muuta kuin kirjoittaneeni naprapaatista. Enkä klikannut noita mainoksia. Ihan tosi!

Tästä tuli ympäripyöreä kirjoitus.

***

Ympyrä. "Substantiivi ympyrä tunnetaan vasta vuodelta 1835", kertoo Suomen filosofisen yhdistyksen julkaisu nimeltä Ymmärrys.

10 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus.
    Kielen parissa voi viettää hienoja hetkiä; lukien, keskustellen. Varsinkin esikoiseni kanssa olemme sekä ihastelleet että inhonneet kääntäjien osuutta vieraskielisen tekstin saattamisessa suomeksi.

    ***
    Siskoni antoi eilen minulle selityksen kaikkeen (aivan kaikkeen): "tavikset". Päädyimme yhteisymmärrykseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jotenkin nautin eniten siitä lapsen tuoreesta näkökulmasta kieleen. Mikään ei ole itsestäänselvää, kaiken voi kyseenalaistaa. Jos luistimilla luistellaan niin miksi hiihdetään suksilla eikä hiiksillä? (Esikoinen niimittäin suksia sinnikkäästi hiiksiksi vaikka kuinka pitkään.)

      Teinin kanssa voi sitten jo hienovireisemmin leikitellä kielellä, kun ensin on säännöt ja sanat opittu. Nyt ei tule mieleen muuta esimerkkiä kun se jonka muistaakseni olen kirjoittanutkin, kun lehmät paloivat poroiksi...

      Ihanaa, kun voi omien lasten kanssa nauttia kielestä.

      Ja olen sun ja esikoisesi kanssa samaa mieltä suomenkielen raiskaamisesta: seuraan kauhua tuntien vierestä!

      Poista
  2. Suomen kieli ON loistava! Sen loistavuutta jaksaa imetellä myös afrikkalainen ystäväni näiden perinteisten monimerkityksellisten sanojen kanssa, mutta myös meidän puhetavan kanssa. Me kun kuulemma tuskaillaan asioita niin, että puhutaan vetämällä henkeä sisäänpäin (?) .

    Äitini taas varoittelee minua jatkuvasti tuosta ympyräsiasta, kun on ikääntymässä. Siis että aikoo kuulemma palata kohta siihen lapsuusvaiheeseen takaisin ja odottaa siihen kuuluvaa palvelua :D . Ymyrä on kuulemma sulkeutumassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tähän inspiroituessani sanontoja ja yksi oli tuo ympyrä sulkeutuu. Se jäi sitten kuitenkin pois - joten kiitos kun toit sen mukaan.


      Nautin suunnattomasti nokkelasta sanailusta ja sanojen vääntelystä. Minulla on pari ystävää jotka ovat tässä aivan mestareita. Esikoisesta on kehittymässä kovaa vauhtia taitava myös. Ihanaa!

      Nautitaan kielestä!

      Poista
  3. Hyvää juttua jälleen, tosin olisit saanut jättää tuon ruokalautasen kuvan laittamatta. Ehdin nimittäin juuri hetki sitten Polgalle valitelemaan nälkääni ja eikös- Whum!- täällä olekin lisää kuvia ruoasta;D

    Suomen kieli on siitä jännä että se pistää kuulijansa (kuin myös esittäjänsä) koville, asian kun voi ymmärtää haluamallaan tavalla mitenkään vääristämättä toisen sanoja (vrt. lukee kuin piru raamattua) tai sitten olla ymmärtämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa jo yllä kerroin, miten nautin sellaisesta pilke silmäkulmassa heitetyistä kaksimerkityksisistä täkyistä (juuri kieleen liittyen) ja sitten vaan odotetaan huomaako vastapuoli. Tai sitten vahingoista, jotka voi sitten kääntää vakavankin keskustelun aivan hulvattomaksi nauruksi.

      Yksi esimerkki tästäkin tulee mieleen. Se on blogissani jo esiintynyt: keskustelimme ystäväni kanssa vakavasti siitä, kun kouluunmenoikää pitäisi kuulemma madaltaa ja lapset eivät saa olla lapsia. Kerroin millaista eskarissa on ja kritisoin, että pitäisi leikkiä enemmän ja tehdä tehtäviä vähemmän, koska tuohan on juuri sitä koulun aloittamista aikaisemmin. Ystävä puuskahti, että "kohta varmaan perustetaan joku esileikkikoulu" ja se (vakava) keskustelu päättyikin sitten siihen ;-)

      Ja sorry ruokakuva, se oli ainoa ympyräaiheinen, jonka arkistoistani keksin ;-)

      Poista

      Poista
    2. Eikä aivan turha koulu oiskaan tuo viimeksimainittu, nimenomaan 'siinä' merkityksessä ;-D

      Poista
    3. Joo, me heti akkaporukassa oltiin yksi jos toinekin sitä mieltä, että sinne voisi miehensä lähettää (jos olisi sellainen ;-) Suorastaan pakolliseksi voisi sellaisen miehille - ja miksei naisillekin, sen puoleen - määrätä!

      Poista
  4. Kiitos Marjaana. Olen melkein tullut herkäksi - tuli kyynel silmiini kun kirjoitit, että olen uusi ystävasi. Kiitokset ja halit sille ja se esileikki(koulu)heheh juttu taas nauratti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on parhaimmillaan kyyneleitä ja iloa, naurua, eikös vaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana