Sivut

maanantai 14. tammikuuta 2013

Jotain keltaista

Viikonloppu meni taas kerran leppoisissa merkeissä. Olen ennenkin sanonut, että kuopuksella taitaa isänsä luona olla aika toiminnallista ja aktiivista olemista, minä sitten rauhoitan meiningin täällä päässä ihan totaalisesti. Vetelehdimme pyjamassa päivät pitkät ja elelemme tasaista arkea. Työnjako sopii minun laiskalle ja introvertille luonteelleni erinomaisesti. Nytkin taisimme vain piipahtaa kaupassa pikimmiten ja muuten touhusimme kotona rauhalliseen tahtiin. Mitä nyt minulle tuli pakonomainen tarve vaihtaa verhot keväisimpiin, kun kurkin ystävän blogiin. Noissahan on melkein jotain keltaista!




Lauantaina toinen ystävä piipahti päiväkävelyllään kahville ja kutsuin sitten vielä illaksi istuksimaan ja vaihtamaan kuulumisia ihan kunnolla ilman lapsia. Esikoinen kun lähti kaverille yökylään ja kuopus menee niin varhain nukkumaan, että sitten vielä jaksaa ja ehtii. Ennen ystävän tuloa saunoimme kuopuksen kanssa ja katselimme Avaraa luontoa, kuten lauantaisin tapana on. Saunassa kanssamme oli todellakin jotain keltaista. Minä havahduin löylyissä siihen, kun Pikku Nälkä, joka on kuopuksen ehdottomasti rakkain unikaveri, "soitti varpaitani". Jessus, missä se on se lanseeraamani saunarauha?!?




Sunnuntaina vietimme digiviihdepäivää, pojat pelasivat ja minä surffailin. Iänikuisen blogisurffailun ohella suunnittelin ystävänpäivän reissua Tampereelle. Meillä on ollut tapana tehdä kivoja irtiottoja arjesta ja ystävänpäivän teatterimatkasta on jo tullut pienimuotoinen traditio. Tällä kertaa varasin meille liput Tampereen teatterin Vadelmavenepakolaiseen. Täytynee lukaista Nousiaisen kirja ennen sitä. Vai sen jälkeen, hitsi, nyt en osaa päättää.

Minulla kun on ollut vähän lukufiilis kadoksissa. Viikonloppuna tosin luin loppuun yhden dekkarin (Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa, aika keponen niin tunnelmaltaan kuin juoneltaankin, minusta, mutta plussaa aurinkoinen ympäristö). Mistähän se lukuinto löytyisi uudelleen? Ehkä se syttyisi kun keksisin jonkun oikein vetävän kirjan niitä kevään uutuuksia odotellessa. Olisiko vinkkejä?


***

Jotain keltaista. Minulla on tänään päälläni keltainen hame ja paita. Ihan vaan päivän teeman kunniaksi. Ja auringon. Ihanaa, kun se viikonloppuna vilahti! Seuraavat kymmenen päivää näyttävätkin sitten Forecan mukaan harmailta ja pilvisiltä. Rupesin jo haaveilemaan kesäkuun Kreikan matkastamme.

4 kommenttia:

  1. Pikkunälkä on ihana, vaikka saunarauhaa hiukan ehkä pilasikin. Tosin jos tuollainen soittelisi minun varpaitani, en voisi kuin nauraa. :D

    Vadelmavenepakolainen kannattaa ehdottomasti lukea. Sitä en osaa sanoa, että pitäisikö se nauttia ennen vai jälkeen teatterin, mutta hauska lukukokemus se on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta puhuen minuakin nauratti saunassa aikalailla. Mikä mielikuvitus!!!

      Olen tainnut tulla Vadelmavenepakolaisen kanssa siihen tulokseen, että luen sen sitten jälkeenpäin. Jotenkin sitä yleensä on vähän pettynyt elokuvaan (tai näytelmään) kun on jo muodostanut valmiit mielikuvat kirjan perusteella.

      Poista
    2. Olen samoissa mietteissä. Jos aikomus on mennä katsomaan jotain, niin lukeminen pitää tehdä vasta jälkeenpäin. Muuten tulee kiukku, kun olisin itse ohjata ja toteuttaa sen paljon paremmin. ;D

      Mutta mitäs lukemista me sulle sitten keksittäisiin ennen uutuuksien ilmestymistä? Mulla näyttää olevan yöpöydällä tällä hetkellä kirja nimeltä Muita hyviä ominaisuuksia (http://bit.ly/VXw1qY). Se on yhtä aikaa naurattavaa ja vakavaa luettavaa, koska kertoo kirjailijan ujoudesta ja millaisiin hassuihin tilanteisiin se hänet on johtanut.

      Poista
    3. Nappasin heti tuon Tammisen, kiitos!

      Ja eilen mulle suositeltiin yhdessä kokouksessa Tuomas Kyrön Liittoa, varasin senkin, joten nyt taitaa alkaa suomalaisten mieskirjailijoiden kevät. Niin, ja tulihan mulle se miesten määrittely- ja tunnistusopas, jota esittelit!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana