Sivut


tiistai 15. tammikuuta 2013

Tavallinen hetki

"Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista, ohimennen siepatuista."
-O.S. Marden-

Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä. Arki on ihan parasta! Ne tavalliset hetket, joita useimmiten ei edes ajattele saati muista. Varsinkaan, jos hommat hoituvat ja asiat rullaavat. Lähiviikkoina sellaisia hetkiä on ollut paljon. Esikoinen kysyi oma-aloitteisesti onko meillä toista harjaa, kun puhdistin aamulla autoa lumesta. Toisen kerran se tarjosi unikaveriaan kuopukselle lainaan, kun oman luultiin olevan hukkateillä. Yhtenä päivänä kuopuksen rupesi lastenohjelmia katsoessa tekemään mieli muffinssia, kun televisiossa sellaisista puhuttiin. Lahjoin esikoisen leipomaan meille niitä jälkiruoaksi, kun uunikin oli jo valmiiksi lämmin ja kaikki ainekset löytyivät kaapista. Nämä hetket täytyy tallettaa muistettavaksi, kun teiniangsti taas jossain vaiheessa nostaa päätään.




Hyviä olivat ihan sellaisenaan. Joku pikkupossu tosin söi muffinssinsa runsaan vadelmahillon kera. "Tää on niin hyvää että mä keskityn vaan tän syömiseen. En ajattele mitään muuta. (Heiluttaa muffinssia hitaasti puolelta toiselle kasvojen tasalla.) Mun katse pysyy tiukasti tässä muffiinissa." Tietoista läsnäoloa?




***

Tavallinen hetki töissä, kahvipöydässä. Jutut rönsyilevät sinne tänne. Nauru hersyy. Töissä voi toden totta olla rattoisaa.

***

Puhelimeni piippaa tekstiviestin merkiksi. Ystävä, toinen niistä, joiden kanssa tekstaamme aika lailla päivittäin, kyselee kuulumisiani. Kertoo omiaan. Veistelee vitsiä. Sopii seuraavaa tapaamista.

***

"Äiti, mun hampaat jotenkin tutisee."

Tavallinen hetki. Minä olen tottavie onnekas!

8 kommenttia:

  1. Olen sun kanssa aivan samaa mieltä; tavallinen arki on parasta. Ja onhan se hyvä olla arki ihminen kun kuitenkin niitä arjen päiviä on kalenterissa paljon enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollut ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta oikea asenne, meillä kumpaisellakin ;-)

      Poista
  2. Haluan hymyillä sinulle kun luen kirjoituksia. Favallinen hetki - suu hymyssä lueskelemassa blogiasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Nata, ihanasti sanottu! Toivottavasti saan jatkossakin hymyn huulillesi.

      Poista
  3. Minä jo pelästyin sun kommentista Luostarin puolella että sulle oli sattunut jotain pahaa mutta täällähän näyttävät asiat olevan mitä arhain päin. Oikeassa muuten olet, tavan arjestakin voi nauttia ja olla onnellinen - kunhan vain sitä katsoo oikealla tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen arjesta nauttija parhaasta päästä. Nyt tosin huolet painaa, kuten tämän päivän postauksesta näkyy... Mutta etiäpäin sano mummo lumessa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana