Sivut


lauantai 29. joulukuuta 2012

Kulissien takana

Neo, tämä on omistettu sinulle!

***

Aiempien joululomapostausten perusteella on saanut turhan seesteisen kuvan tästä meidän majamme elämästä. Osataan täällä tapellakin. Kaikki tapahtuneet oikeasti, joululoman aikana.

"Päästä irti siitä kuopuksesta!"
"Päästä irti siitä kuopuksen unikaverista!"
"Irti toisistanne!"
"Eri reunoille sohvaa!"
"On se kumma kun noin isolle sohvalle ei mahdu kahta tuon kokoista poikaa!"
"Omiin huoneisiinne!"

Kuopus pitää hirveää älämölöä esikoisen sylissä.
Esikoinen: "Shhh. Hiljempaa tai äiti ei anna meidän leikkiä."
"Lopettakaa!"
"No niin, mitäs mä sanoin!"

Yh-äiti ajaa ylinopeutta kauppaan ja tekee ostokset hätäisesti, etteivät pelaamaan jääneet lapset ehtisi toistensa kurkkuun tällä aikaa. Hengissä olivat eikä mitään jäänyt kauppaan. Yksi kynttilä tosin löytyi jäätyneenä takapenkiltä pari päivää myöhemmin.

Ja riehuakin osataan. Katsokaa vaikka.




Kuopus yhden tunnin aikana:
"Mullei oo mitään tekemistä."
"Mitä mää tekisin?"
"Päätä särkee."
"Väsyttää."
"Tuntuu raskaalta kävellä." (10 metriä ulko-ovelta autolle.)
"Tänään on jotenkin huono päivä."
(Ai?!?)

Yh-äiti miettii, onko hänellä varaa ilahduttaa esikoista muutamalla raketilla. Kokouspalkkiot näemmä tulevat juuri sopivasti uudenvuoden aattona. Ja lentävät savuna ilmaan. Ei vaiskaan, saadaan me niillä perunasalaattiainekset, sipsit ja juomatkin. Nam!

Kuopus, joka istui alemmalla lauteella saunassa, esikoiselle:
"Älä."
"ÄLÄ."
Kuopus: "Äiti, toi tökkii mun peppua varpaalla."
Minä: LOPETA!
Esikoinen: "Mut kun toi istuu mun varpaan päällä."

Kuopus vähän myöhemmin saunassa:
"Miksen mä muista mitään?"
Minä: "No kyllä sä nyt jotain muistat!"
Kuopus: "Mä muistan oman nimeni ja parhaan kaverini nimen!"
(Onhan se alku. Huokaus!)

Eräänä iltana, kun esikoinen oli yökylässä ja kuopus jo nukkumassa, yh-äiti juuttui koneen ääreen lukemaan vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevää blogia ja sen johdattamana vielä keskustelupalstaakin. Siinä uppoutuneena ja järkyttyneenä hän lurppaisi huomaamattaan illan aikana pullollisen punaviiniä.

Sama yh-äiti nautti eilen täysillä parin tunnin vapaasta. Ainoasta koko viikon aikana.

Aion nauttia jälleen, kun kuopuksen isä tulee ylihuomenna poikaansa hakemaan. Toivottavasti kello 12 reikä reikä kuten sovittu on. Tai sitten on reikä päässä, jollakin.

(Sillä ON reikä päässä. Sain Espanjasta tekstiviestin, että "Sovimmeko me jotain kuopuksen hakemisesta. Mulla jäi kalenteri kotiin. Sorry." Voi v***u sanon minä, joo, on meillä tapana sopia JOTAIN pojan hakemisesta. Laitoin lakoonisen takaisin: Sovimme puoliltapäivin. OK, kuitattiin. Zero killed? Ei pidä paikkaansa. Kohta joku kuolee. Ihan varmasti!)

***

Ja tämä on omistettu teille: Peppone, Partapappa ja tietysti Veera. Saunan jälkeen. Ilman kuvaajaa, ilman kuvankäsittelyä. Ilman meikkiä, ilman hiustenlaittoa, melkein ilman vaatteitakin. Tuon possupuvun alla.


36 kommenttia:

  1. Voi kiitos! Hetki sitten v**** lähteä töihin mutta ei enää, pelastit päivän. Nainen, olet muuten hämännyt, luulin sua ihan erilaiseksi ja nyt kun näin kuvasi niin päätökseni muuttaa sinne teidä suunnalle vahvistui entisestään...;)
    Toi possupuku on muuten monella tapaa kätevä, tiesithän sen? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possupuku oli ennen vielä kätevämpi kun hupun sai vetoketjulla naaman suojaksi, mutta se meni rikki. Mulla oli ihan sua varten kuva, jossa vetskari oli enemmän auki, mutta ilme siinä oli niin jähmettynyt, että julkaisin tämän ;-)

      Tervetuloa, meiltä puuttuu enää se sponsori - luithan täydellisen suunnitelmani edellisestä kommenttilootasta!?

      Poista
    2. Maailman suloisin ja ihanin Marjaana! <3 <3 <3 <3 <3 *Suutelee huulille, niskaan ja kädet vaeltavat levottomasti hyväillen Marjaanan vartaloa...*
      Oot ihan ykkönen - ne suklaat tuli tänään! (ja meni kans, voi vehviläinen mutta olihan hyvää) Tulin aivan hetki sitten kotiin kaupan kautta ja hain postinin samalla kun ostin norttia. Puoli pussia meni ennenkuin pääsin kotiin (kaikki 200 metriä) ja loput nielaisin muutama sekunti sitten. Iso kiitos ja paljon pusuja, olet kyllä kultainen naaras, ei voi muuta sanoa <3 (myös vaimo lähettää kiitoksensa ja Lätkis myös)

      Ps. Vai toinen possupukukuva jossa vetskari auki? Krhm, sinähän tiedät sähköpostini, voit vaikka vahingossa tipauttaa sen sinne ;)

      Poista
    3. Hienoa, että suklaa maistui. Se vaan on maailman parasta suolasuklaata, ei voi mitään! Kiitos terveisistä, takaisin sinne, olkaatten hyvät - ja kädet kuriin! Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä heikkona hetkenä sähköpostista lähtee maailmalle.

      Poista
  2. Vanhoillislestadiolaisilla on kätevä elämänasenne: Äitini kääntyi takaisin lapsenuskoonsa (juuri em.) ja samalla kirosi minut, koska olen eronnut! Onneksi ei Belgaa... Asiaan ei lainkaan vaikuttanut se, että hän erosi isästäni yksipuolisesti jo kymmeniä vuosia sitten. Kätevää siis antaa omatkin syntinsä anteeksi "vanhassa elämässä" verrrrrrressä jne. *tähän rumia kirouksia*

    Possupuku ON ihana! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rakastan tuota itsekin. Ainoa vaan, etten meinaa kehdata edes postilaatikolle se päällä.

      Joo, nuo vanhoillislestadiolaisuuden ristiriitaisuudet mut alun alkaen sinne blogiin vetikin. Joskus on aika vaikea ymmärtää...

      Poista
  3. Ai sä oot leikannu sun hiukset ! No, ei. Kuvittelin vaan, että sulla on pitkät ja vähän tummemmat hiukset. Mutta kyllä kelpaat hienosti noinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä kuvittelit ihan oikein. Tää on mun puumatukka. Pikkuveli sanoi, että kaikki eronneet keski-ikäistyvät (!) naiset leikkaa lyhyen tukan jota kutsutaan puumatukaksi. Niin minäkin ,-)

      Poista
    2. Ennen kuin keskityn mihinkään muuhun, niin on pakko sanoa, että mä aloin kasvattaa tukkaa vasta kun erosin. ;)

      Voiko liitto edes kestää, jos mies tahtoo isotissisen blondin, mutta nai punapäisen siilitukan? Se uskoi ihan tosissaan, että tekisi musta sellaisen. Ja tekihän se, eron jälkeen :D

      Poista
    3. Sä teit sen kiusallasi, ihan varmasti ;D

      Mun eksä tykkäsi pitkätukkaisista naisista, mutta jotenkin se mun liehulettini pikku hiljaa tosiaan rupesi lyhenemään jo suhteen aikana...

      Poista
    4. No enhän tehnyt. Se meni kiusallaan naimisiin punapäisen lyhythiuksisen kampaajan kanssa, jonka luuli voivansa muokata oman muottinsa mukaiseksi. Enkä kyllä alkanut kiusallani kasvattamaan ja vaalenemaankaan vaan ihan pelkästään käytännöllisistä syistä. Sitä on opiskelijana niin paljon harvemmin mahkuja kampaamokäyntiin, että on helpompaa mielenrauhalle olla luomumpi. Lyhyttä tukkaahan joutuu leikkelemään jatkuvasti jotta pysyy mallissansa.

      Nii, ja prinssit ja maailman ihanimmat ja kivat ei välitä siitä tukan pituudesta, joten niitä ei voi ees tahallaan ärsyttää sillä. ;)

      Poista
    5. Okei, mä uskon. Ja perustelut on hyvät. Paitsi että kaikkein halvinta oli ostaa se partakoneen näköinen hiustenleikkuri ja vetää sillä 5mm siili. Toimi 15 vuotta ja 15 kiloa sitten ;-)

      Prinssi nyt ei näe mitään ulkonäköön liityyviä puutteita sen jälkeen kun sen on hurmannut/huumannut mahtavalla luonteellaan!

      Poista
    6. No joo, eihän ne pidennyksetkään ilmaisia ole olleet, joita kasvattamisen onnistumisen takaamiseksi on tarvittu. Mutta sellaiset koneethan mulla on kuitenkin olemassa.

      Nypin muuten tukan päästäni hiukan ennen joulua (siis vaan ne pidennykset) ja olen vieläkin hämilläni rainerin eilisestä hehkutuksesta, kun on niin äärettömän kaunis tukka mulla. En ehkä sittenkään laita niitä jo ostettuja pidennyshiuksia, kerta puumailu onnistuu näinkin ;D

      Poista
    7. Mä oon kyllä kade sun puumailulle. Ja rainerista kans, mutta toisaalta, se ei taida kuitenkaan olla se ihana ja kiva, jos olen oikein ymmärtänyt?!?

      Mä huvitan yhtä miesopettajaa täällä paikkakunnallamme suuresti. Se tuskin oli toipunut tästä pikkuveljeni puumatukkajutusta, kun johduimme puhumaan hierojista ja totesin, että mulla ei oo kovin kauaa enää varaa tähän mun maksulliseen mieheeni. Se tyrskii varmaan seuraavat 2 kuukautta sitten tälle mut nähdessään. Höh!

      Poista
    8. Se on natsi. Ihana ja kivakin, muttei maailman ihanin ja kiva. Kehut tuli kyllä ehkä ekstrana, koska niistä mä en ole maksanut. Tietääkseni. :p

      Voi miesopepoloa. Marjaana sekoittaa sen pään käyttämällä maksullisia miehiä. Vaikka ne on siitä parhaita, että niiltä saa just sen mistä maksaakin.

      Poista
    9. Totta tämäkin! Mä käyn vielä kerran mun maksullisella ja siten vaihdan sen siniseen jumppakuminauhaan, 11.85€. Aika tyly kohtalo!

      Poista
    10. Tarkennettava vielä, että tarkoitin naprapaatin kohtaloa, en omaani ;-)

      Poista
    11. Sininen jumppakuminauha on kyllä kovasti paljon huokeampi. Mä tässä jo mietin, että kuinka jatkossa rahoitan natsin. Toisaalta se oli eilen lähdössä kesken treenien kahville, johon totesin, että "mee vaan, siitähän sulle maksetaan". Ei mennytkään. Mutta saattaisin jopa pärjätä ilman sitä, mutten pelkästään sinisellä jumppakuminauhalla. ;)

      Kyllä se maksullinen tokenee kohtalostaan. Itse asiassa näiden maksullisten työnkuvaan kuuluu myös se, että saavat asiakkaansa pärjäämään omillaan. Se on vähän niinku voitto niille. :)

      Poista
    12. Ei, sun piti sanoa, että se ei toivu tästä koskaan!

      Kuminauha maksoi 6€/m ja mulla sattui olemaan tuo vähän vajaa summa käteisenä. Pyysin sen mittaista palaa. Tuli lapsuus mieleen ja irtokarkkien osto, kämmenet kuprulla ja rahat siinä: "Paljonko tällä saa?!?"

      Poista
    13. Niin siis kyllähän sille tulee ihan järjetön ikävä sua, ja tarjoaa kohta palveluitaan ilmaiseksi, kun ei malta pitää näppejään irti susta.

      Vähänkö suloista. Ollapa taas lapsi irtokarkkiostoksilla. :)

      Poista
    14. No niin, kuulostaa jo paljon paremmalta!

      Se myyjä katsoikin mua kun pikkupenskaa karkkikaupassa. Pöh!

      Poista
  4. Ootpa ihana :-D Minäkin kuvittelin sulle pitkät liehuhiukset, mutta tykkään tuosta lookista :-)

    -Isäni suku on vanhoillislestadiolaista, muakin pienenä raahattiin tilaisuuksiin... Voi, tästä tulisi romaani!!

    -Ja vielä: tuo lasten nujakointi on niin hermoja raastavaa ja ei paljon lohduta äitiä, että kyllä se siitä laantuu... Viimeistään kun esikoinen lähtee opiskelemaan ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot ihana ;-) Mulla on ollut liehuhiukset mutta jotenkin ne vaan rupesi asteittain lyhenemään tässä joku aika sitten. On mulla tosin ollut ihan siilikin, silloin kun esikoinen oli vauva. Eipä tarvinut laittaa!

      Vl-aihe on aika tulenarka, meillä on täällä naapurikunnassasi aika suuri ja aktiivinen yhteisö. Siksi on pakko ottaa selvää, ettei hutkisi ennen kun tutkii. Se on mun luonto...

      Mua yhtä aikaa itkettää ja naurattaa noi pojat. Tuo varvas p***seessä esimerkki on juuri sitä ihtiään. Ettei tiedä kumpaa tekis.

      Esikoinen on kertonut haluavansa pikkusiskon (!) Totesin sille, että ei tule tapahtumaan, ja kysyin, että miten sä sitä sitten kestäisit kun et kestä tuotakaan? "No, sit kun se ei enää ois ihana vauva mä muutan pois kun lähden opiskelemaan" Ovelaa!

      Poista
  5. Kohtaukset vahvisti mulle sen, että on onni, kun tajusin, etten ole äiti-ihminen jo yhden pienokaisen jälkeen. Ei mun närvi kestäis moista kinastelua yhtään. Saan raivarit jo kissojen kinastelusta ja heivaan ne eri huoneisiin jäähylle. :D (Sitä ei sitten tiedä, josko kestäisin vielä toisen pienokaisen, kun tämä eka vekara lentää pesästä ;)

    Olen silti varma, että kuten kissoillakin, niin myös lapsilla on 9 elämää. Ja koska yh-äideillä on vaan yksi elämä, niin ylinopeuden ajaminen on kiellettyä! Lapset on hengissä, vaikka reissulla viipyisi hetkisen pidempään, mutta äidille voi sattua vahingossa jotain, kun kiirehtii. *nuhtelee ylinopeudesta*

    Toivottavasti kaikki osapuolet myös säilyvät ilman reikää päässä. ;)

    Mä haluun kanssa possupuvun. Ja kuten jo sanottu, sulla piti olla tummempi ja pitempi tukka, mutta tuokin on aivan loistava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoo kampaaja - wow! Kiitos!

      Otan nuhteet vastaan, mutta puolustaudun, että oikeasti mun ylinopeus on 43 km/h neljänkympin alueella. Ei ole varaa ylinopeussakkoihin ;-)

      Yli-inhimmillisiä hermoja vaaditaan varmaan kaikilta useamman lapsen äideiltä, mutta tämä 7 vuoden ikäero tuo soppaan omat mausteensa, ja haasteensa.

      Possupukua suosittelen lämpimästi. Jahka tästä aika jättää, suunnittelen pantterikuosia. (Oikeassa elämässä mä en käytä missään olosuhteissa mitään eläinprinttiä, mutta sellainen voisi kotona olla kiva. Tai puuma?)

      Poista
    2. No okei, 3 km/h ylinopeutta sallitaan. Senhän ajelee ihan vahingossakin.

      Mun isoveli (isompi niistä) on mua 8 vuotta vanhempi ja on ollut pikkusiskolle varsinainen ilo. Sen ansiosta olen oppinut pyöräilemään, luistelemaan ja ties mitä muuta. En tiedä onko veljellä yhtä lämpimät ajatukset ajasta pikkusiskonsa kanssa. ;) Mutta varmasti isompi ikäero tuo ihan uusia ulottuvuuksia. Saatan joskus kokeilla, miten vaikuttaa yli 18 vuoden ikäero. Siis muutenkin kuin että oma lapsenlapsi olisi lapseni täti? Öh, ehkä en sittenkään kokeile.

      Luulen, että pantterikuosi olisi minulle ihan liian heviä jopa kotona. Puumaa voisi harkita.

      Poista
    3. Puumapuku. Jes! Mutta on tää mun vaaleanpunainen pantterikin hyvä, harmi vaan, kun pojat kutsuu sitä niin sinnikkäästi possupuvuksi, että mäkin olen ruvennut.

      Sun täytyy kyllä harkita sitä kakkosta tosissaan - mieti mikä duuni seuraavat 17v ja just kun sä oot saanu/saamassa edellisen maailmalle. Mulle teki tiukkaa suostua toiseen vaikka esikoinen oli just aloittamassa koulua. Paluu vauva-arkeen oli aika jäätävä ajatus, semminkin, kun olin edellisen viettänyt 24/7 kaksin esikoisen kanssa. Meinasin tulla hulluksi.

      Toisaalta, mulla oli aika hyvät neuvotteluasemat, koska mulla oli jo yksi eikä toiseen ollut pakonomaista hinkua. Tyyliin "sinä sitten hoidat sen kun sitä niin paljon haluat". Ja mitä ikinä kuopuksen isästä sanonkaan, en voi valittaa, etteikö olisi jaettu lastenhoitovastuu oikeasti fifty/fifty - ja se on todella todella harvinaista mun kokemuksen mukaan.

      Poista
    4. Höh, ihan selvä vaaleanpunainen pantteri. Ehkä teillä katsellaan pelkästään pink panteria niin kauan, että tahti muuttuu. ;D

      Kyllä mä taidan harkita muutaman kerran. Onneksi ei edes ole sitä, joka sellaista vaatimalla vaatisi. Mutta jos ihan totta puhutaan, niin kyllähän tässä äidillä alkaa hiukan hätä tulemaan, kun kohta on ensimmäistä kertaa 17 vuoteen ihan yksin. Jospa sen tyhjyyden kuitenkin täyttäisi jollain muulla kuin vauvalla.

      Pistän kuitenkin korvan taa, että jos neuvottelemaan joudun, niin käytän sun argumentteja.

      Poista
    5. Jep, jos se tilanne tulee eteen, kysy multa apua ;-)

      (Ja tässä postauksessa on tulos: yh-äiti, joka tilittää netissä lastensa riitelystä ja julkistaa pärstänsä kera pos... pink panther-puvun. Esikoinen kuolisi häpeästä jos se löytäisi blogini. Sehän uhkasi muuttaa pyörävarastoon kun ostin pukuni. Nyt se on jo tottunut, kai.)

      Poista
    6. (Äh, ei ne mihinkään muuta vaikka blogin löytävätkin. Tosin mä olen ihan itse tytsyn blogiini tyrkkinyt, kuten monet muutkin läheiset ettei sitten tule puun takaa ja yllätyksenä kenellekään. Ei sitä sontaa enää, kun olen sen kerran kokenut.)

      Poista
  6. IHAN pakko oli vielä tulla vinkkaamaan kaikkia kivoja muitakin kuin possuhaalareita - minä olen jo omani valinnut :D :D

    http://eu.fab.com/sale/4101/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä en kestä. Polga minkä teit!!! En osaa valita ja mun pitää saada kaikki. Varsinkin tuo vaaleanpunainen hamsteri.

      Mikä sun valintasi on?!?

      Poista
  7. Öööö.... monta :) Pinkku tai kilpparit tai, tai... kissa... tai - itse asiassa noi on hianoja kaikki mun mielestä! Ninja vois olla kova sana Malmilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus haluaisi kans ninjan tai luurankopuvun. Pananhinen kun mulla on jo tää, tilaisin saletisti itelleni ja kuopukselle naamiaisasun jollei olisi. (Tai jos olisi ylen määrin rahnaa.)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana