Sivut

perjantai 5. lokakuuta 2012

Nyt loppui hoppu

Nyt vetää naisen aika hiljaiseksi. Kävin eilen katsastamassa asuntoa, joka oli "viimeinen toivoni". Ei. Enää en keksi oikein vaihtoehtoja täältä pieneltä kylältämme, jos vuonna 2008 rakennetussa rivitalossakaan en pysty hengittämään. Aikamoinen pettymys!

Minun täytynee asennoitua, että jäämme tähän nykyiseen. Asunnossamme ei todella ole mitään muuta vikaa, kuin että tämä on liian kallis ja liian kaukana, jotta voisin elää autotonta elämää (ja säästää sillä tavalla). Ensi keväänä on siis hommattava uusi autokin, mutta eipä huolehdita siitä nyt.

Meillä ON koti, jossa pystymme sairastumatta asumaan. Meillä, kuitenkin, riittää raha ruokaan ja vuokraan vaikkei paljon muuhun sitten riittäisikään. Ei meillä ole hätää. Vaikka itkettääkin.

***



Meillä on vilahdellut viime aikoina aika usein hämähäkkimies. Tästä on tullut niin suosittu roolileikki, että kuopus tahtoisi pukea puvun päälle myös eskariin. Sanoin, että voidaan ehdottaa, josko siellä taas järjestettäisiin lelupäivän sijasta joku kerta rooliasupäivä. "Niinkun sillon hoppuna, vai mikä se nyt oli!" Ihan hetki meni kelatessa, mutta vappuahan tuo tarkoitti.

Taidan vetää hoppuhuppelit tänään.

8 kommenttia:

  1. Voi itku, Marjaana!! Pidin peukkuja täällä... *Virtuaalinen sympatiahali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Magdaleena. Pettymys on aikamoinen, mutta tällaista tämä elämä välillä on.

      Poista
  2. Voi harmi! Minä niin pidin sormia ristissä sulle... Toivottavasti saat tämänkin käännettyä vielä positiiviseen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mags, melkein tunsin sen!

      Kyllä minä jo vähän tänä aamuna ajattelin, että joku tarkoitus tälläkin on. Ehkä jotain parempaa luvassa?

      Yhtä kaikki, meillä on ihana koti nytkin, viihdyn siellä, joten en minä ihan kamalasti valittaa voi ;-)

      Poista
  3. Jaksamista, vaikka elämä vastustaakin. Se on tuo asuntopolitiikka mennyt aivan päin sitä itseään, varsinkin nyt näiden matala - ja passiivienergiatalojen rakentamisien ja vaatimusten suhteen. Palataan 80 - luvulle kun radonin ja muiden sen hetkisten buumien mukaan tehtiin pullotaloja, aivan niin kun nytkin - syynä tällä kertaa energia. Itse ole ollut kahdeksankymmentä luvun taitteesta asti rakennusalalla joten aika paljon sitä on tullut nähtyä. Vanhaan malliin kun tehtäisiin niin ei olisi home - eikä kosteusongelmia. Syy ei ole pelkästään nykyisten materiaalien vaan ihan ihmisten omaa tyhmyyttä (yksityinen sektori) ja valvonnan puutetta (julkinen sektori). Muovia kun tungetaan joka paikkaan ja unohdetaan tuuletus jaa ilmanvaihto yleensä. Sori pitkä kommenttini mutta harmittaa kun pienet lapset (ja aikuisetkin) sairastuvat ja ylipäätään se, että tehdään tieten tahtoen sutta ja sekundaa jolla vielä yritetään rahastaa. Toivottavasti sua asuntoasioissa onnistaa ja kerro Batmanille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii, mä kerron jahka liitelee taas kotiin!

      Kommentti on asiaa ja pituuttakaan ei tarvitse pahoitella. Nimittäin totta puhut! Täytynee seuraavaksi kääntää katse tuonne edellisten vuosisatojen puolelle ja haistella parit hirsitalot. Huokaus.

      Poista
  4. Voi että... Elämän tärkeät asiat, ne perusjutut, on tietysti kaikkein tärkeimpiä, mutta joskus olisi kivaa, kun saisi jotain ekstraa elämäänsä.

    Aika huisin mahtavaa, että Hämis on majoittunut teille ja makee on kuvakin, kun tuollainen värikäs tyyppi liikuskelee harmaassa maisemassa :) .

    Jaksamista ja voimia, Marjaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, NN, oikein kovasti. Se ekstra olis kivaa, todellakin, ja koen, etten nyt ihan kauheita vaadi. Vaan sitä, että saisin maksaa asuntoa itelleni sen sijaan, että "maksan kuollutta lehmää" kuten eräs paikallinen sanoi.

      Hämis on mahtava, värikäs niin ilmiasultaan kuin ilmaisultaan ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana