Katinkontit

Asumme muuttovoittokunnassa. Täältä on kivat 35 kilometriä suureen kaupunkiin, jossa moni muuttajista on ennen asunut. Niin minäkin. Toki kuntaan virtaavat uudet asukkaat tuovat veroeuroja, mutta toisaalta investointitarpeet ovat yllättäneet kuntamme tyystin. (En sivumennen sanoen ymmärrä sen enempää yllätysvauvoja kuin sitäkään, että jos kuntaan houkutellaan uusia asukkaita, vaikkapa päivänhoidon lisääntynyt kysyntä tulisi yllätyksenä. Yksi plus yksi on kaksi, eikö vaan?) Lisäksi meillä on tuplasti suurperheitä koko maan keskiarvoon verrattuna.

Siispä varhaiskasvatus on pulassa, eikä vähiten siksi, että yksi päiväkoti jouduttiin vielä sulkemaan sisäilmaongelmien vuoksi. Alkusyksy on pusattu vuokrakontteja koulun ja suljetun päiväkodin viereen ja yksi eskariryhmä on aloittanut koulun jumppasalissa. Kuopuksen. Kohta koittaa muuton aika. Ensi maanantaina pitäisi päästä muuttamaan ja eilen kävimme tutustumassa tiloihin. Arvaatte, että kontit näyttävät ankeilta ulkoapäin (enkä ole ihan vakuuttunut niiden toimivuudesta talvipakkasilla taikka pitemmän päälle ylipäätään), mutta sisälle on varmaan mahdollista saada suht viihtyisät tilat. Vielä oli hommat aika lailla kesken.

Jotain konteissa kuitenkin on vialla jo heti alkuun: vietin kontissa 15 minuuttia ja olin ihan poissa pelistä. Poskionteloita tykytti, limakalvot kutisivat. Paska! Jokunen vuosi noilla on kuitenkin tarkoitus sinnitellä, onneksi minä vain vierailen niissä Ja onneksi kuopus on siellä vain tämän syksyn ja kevään. Oloa auttoi vähän, kun lähdimme iltapäivällä ihanassa auringonpaisteessa ulos ja kävimme kuopuksen kanssa läheisessä metsässä etsimässä eskareiden geokätkön. Kivoja läksyjä heillä.

Ihania syksyn värejä!

Lupaan, ettei tämä blogini ole pysyvästi muuttumassa aiheiltaan näin raskaaksi, mutta nyt vaan on ollut poikkeuksellisen paljon isoja ja mietityttäviä asioita.

Tänään menen töiden jälkeen haistelemaan ja mittailemaan sitä kaksiota. Kerron lisää huomenna!