Sivut

maanantai 10. syyskuuta 2012

Lakritsaa ja loikoilua

Viikonloppu vierähti mukavasti flunssasta huolimatta. Uskaltauduin lauantaina jopa pienelle visiitille lähikaupunkiin. Vein esikoisen mummille, täydensin luomuvarastojani ja kävin ystävän kanssa nauttimassa caecarsalaatin. Sitten nautinkin hiljaisesta ja rauhallisesta kodista koko illan. On se muuten mahtavaa, kukaan ei tarvitse, ei ole mitään vailla eikä vaadi mitään. Vain minä, kynttilät, kutimet, kaukosäädin ja kirja. Ah!



Niin, ja luomulakritsi, uusin löytöni, ihan käden ulottuvilla ja näkyvillä, eikä siitäkään kukaan kärtä osinkoja. Pussin takana lukee "Säilyy parhaiten kuivassa paikassa pussi hyvin suljettuna". Juu, kyllä varmasti olisikin säilynyt, mutta kun piru vie menin avaamaan pussin, kuten kuvasta näkyy. Se olikin sitten menoa se. Eikös lakritsilla ollut joitain ööö... terveysvaikutuksiakin?!? Vilustumista parantavaa ja sen sellaista?

Sunnuntaina sain heräillä rauhassa ja paitsi "uusia aamuja" rakastan myös sitä, kun voi herättyään jäädä sänkyyn lueskelemaan. Ihan niin pitkäksi aikaa kun huvittaa. Ystävä ehti käydä päiväkahvilla ennen poikien paluuta. Luksusta on sekin, kun voi jutella keskeytymättä ja sensuroimatta, ilman pieniä ja vähän isompia korvia. Iltapäivällä olinkin jo sitten ihan valmis ottamaan pojat kotiin. Vähän oioimme siivouksessa, koska kuopuskin oli ollut hieman sairaana isällään. Enimmäkseen siis vietimme rauhaisaa aikaa. Pääsemme kuitenkin kaikki arkiaskareisiimme kiinni jo tänään.

(Ette muuten arvaa... rautakatastrofi jatkuu. Kuopuksella oli ollut lievä vatsaflunssa ja nyt ei pysty syömään niitä purutabletteja, koska oli sellaisen jälkeen tullut oksennus. Plääh. Tilasin sitten vanhan kunnon Kräuterblutsaftin, johon minun olisi ihan ensimmäisenä pitänyt tukeutua. Se on tuttu jo esikoisen varhaisvuosilta. Kasvissyöjinä varmistelimme raudansaantia kuuriluontoisesti ottamalla tuota "rautamehua" pari kertaa vuodessa, syksyisin ja keväisin. Ajattelin - väärin - että tällä kertaa mennään ihan lääketieteen eikä hörhöilyn keinoin.)

***

Kuopuksen tarhassa oli viime viikolla käynyt hammashoitaja. Liimasimme häneltä saadut hampaidenpesuohjeet vessan seinälle. Kuopus katsoi kuvaa ohjeita antavasta Hamsu-hiirestä, jolla näkyi kaksi isoa etuhammasta, ja totesi: "Tuon hampaidenpesu on kyllä epävaivaista".

Ilmeisesti hänen versionsa siitä, kun joku ei ole vaivalloista tai on vaivatonta.

Että epävaivaista alkavaa viikoa vaan meille kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana