Sivut

perjantai 28. syyskuuta 2012

286 euroa ja yhtä monta tekstiä

Tässä tulee kuulkaas vuosi blogia täyteen ennen kun huomataankaan. Uskomatonta, miten aika kuluu. Minulla on ollut niiiiin rattoisaa teidän kanssanne ja toivottavasti toisinpäin myös. Iloitsen ihan jokaisesta kommentista - niitä tippuu välillä harvakseltaan, välillä tiheämmin. Vaikka kommentit ovat tämän bloggaamisen suola, saa toimia niidenkin suhteen juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Niin minäkin teen.

Ja tein eilen kaupungissa. Käväisin ennen iltavuoroani keuhkosairauksien erikois-lääkärillä, joka muuten on aivan mahtava veikko. Hän näyttää Soininvaaran ja menninkäisen risteytykseltä mutta on rautainen ammattilainen. Suomen paras, suorastaan. Hän myös hämmentymättä ja hämmentämättä riisuu keuhkoja kuunnellessa rintaliivit jos ne itse on jättänyt päälle (tuli muuten siinä seistessä mieleen, että on aika pitkän aikaa siitä, kun joku muu on riisunut kyseisiä vaatekappaleita minulta, käääks). Samoin nostaa kursailematta tissin stetoskoopin edestä pois, jos se sattuu keuhkon kohdalla roikkumaan. Aika monella varmasti sattuu?!? Siis roikkumaan.

Näitä syötiin suolaisella ja makealla täytteellä


Sain shuht koht norrrmaalin paperit, ja muutenkin oli ihan mahtava reissu. Säästin 286 euroa! Olen miettinyt oranssin takin ostamista, ja kun lääkärin ja bussinlähdön väliin jäi juuri sopiva shoppailun mentävä kolo, katselin sellaista. Ihastuin Marimekossa palavasti yhteen, mutta 319€ takista tässä tilanteessa tuntui, hmmm, aika pahalta. Minulla on ikävän kallis maku. Katselin kaikki kaupat läpi ja halvempiakin löytyi, mutta mikään niistä ei miellyttänyt. Löysin kompromissiksi viitan vanhan takkini päälle ja vaikka periaatteessa 33€ viitasta voisi tuntua kovalta hinnalta, naisen logiikalla tunsin vaan, että tulipahan säästettyä!

Iltavuoro oli pitkästä aikaa oikein vilkas ja istahdin sen jälkeen hyvillä mielin ystävän kanssa siemaisemaan lasillisen punaviiniä, vaihtamaan kuulumisia ja syömään esikoisen tekemiä tuulihattuja. Minä en ikinä tähän ikään mennessä ole tehnyt tuulihattuja. Liekö edes syönyt? Tästä on hyvä jatkaa viikonlopun uusiin koitoksiin.

Että säästeliästä viikonvaihdetta vaan teillekin!

6 kommenttia:

  1. Yhteen aikaan tuli tehtyä useinkin tuulihattusia, mutta nyt on vierähtänyt pitempi tovi edellisistä. Pitäisikin taas verestää taitojaan. Onnea uudelle viitalle ja säästäväisyydelle:) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, sä osaat kans! Joo mä olen itse säästäväisyys (hehhehheh)!

      Mukavaa ja rauhaisaa viikonloppua sinnekin.

      Poista
  2. Jos miä voitan lotossa ni ostan sulle sen takin! <3

    Onnea 1-vuotiaalle blogille ja sen shuht koht normaalille kirjoittajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna jännätään!

      Mulla on vielä tovi matkaa siihen vuoteen, mutta siihen malliin aika vilistää, että sekin etappi on pian käsillä.

      Poista
  3. On varmasti vaihtelua menninkäisellekin, että voi välillä nostella bosat sivuun, kun varmaan on myös niitäkin tapauksia, joilla on täytettä niin, että oikean reitin löytäminen on työ ja tuska.

    Marimekon takki on iki-ihana, mutta niin on myös tuo poncho, molemmat ihan minun värisiä. Teit hyvän valinnan, reilu kolme saturaista on kyllä hurja hinta takista, johon ehkä kyllästyy parin käyttövuoden jälkeen. Onnea hyvästä valinnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhuu, olet palannut. Oli ikävä!

      Mulla kirpaisee edelleen tuon takin ajattelu, mutta kun ei niin ei. Viitta on hyvä korvike, tuolla linkin takana luki ruskea, mutta osatamani on ihana poltetun oranssin ja kuparinruskean sekoitus.

      Ja menninkäislääkäri on mahtava. Se kerran ehdotti, että (molemmat altistuneina) muutetaan joskus Nepaliin jurttaan asumaan ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana