Mikä mättää?

Nyt on saanut joka lehdestä lukea Oulun yliopiston arkkitehtuurin professorin, puurakentamisen asiantuntijan Jouni Koiso-Kanttilan kommentteja suomalaisen rakentamisen tasosta. Se on hänen mielestään luvattoman huono. Minä olen täsmälleen samaa mieltä. Ja mahtavaa, että asiasta puhutaan.

Laskin tässä, että olen käynyt yhdessätoista näytössä reilun puolen vuoden aikana. (Tämä on aikamoinen siivu 4000 asukkaan paikkakunnan myyntitarjonnasta. Toki osa on seuloutunut pois jo koon, hinnan taikka sitten silminnähtävästi huonon kunnon vuoksi.) Tämän lisäksi olen haistellut muutamia nykyistä halvempia vuokra-asuntoja, eikä yksikään ole ollut siinä kunnossa, että pystyisin muuttamaan.

Kirjo on aikamoinen, vanhin on ollut 60-luvulla rakennettu pieni omakotitalo ja uusin 2003 rakennettu rivitalonpätkä. Ja kaikkea tältä väliltä, mutta ei. Ei mitään jakoa, missään näistä. Missä oikeasti mättää, että 2000-luvulla rakennettu uusi talo on sellaisessa kunnossa, ettei siellä voi hengittää?

Kuopus suljetun päiväkodin pihalla.

Myös julkinen rakentaminen on saanut ryöpytystä: OAJ on tyrmistynyt koulujen ja päiväkotien sisäilman laadusta. Jopa 2/3 kouluista, päiväkodeista ja oppilaitoksista kärsii sisäilmaongelmista. Korjaustarve on valtava, eikä resursseja ole, ei kunnilla sen paremmin kuin valtiollakaan. Minä väitän, että tuo luku on vielä suurempi. Kysely tehtiin rehtoreille, päiväkodinjohtajille ja työsuojeluvaltuutetuille, ja ikävä kyllä osa edellämainituista ei suostu näkemään ongelmia, vaikka niitä olisikin

Meidänkin kunnassamme suljettiin juuri yksi päiväkoti vakavan sisäilmaongelman vuoksi. Uusi uljas kunnantalo rakennettiin vanhan epäterveen tilalle ja sielläkin on jotain häikkää. Terveyskeskuksessa ehdin tulla sairaaksi ennen kun minut saadaan terveeksi. Esikoinen sai oireita ala-asteella mutta ei onneksi yläasteella. Minä saan molemmissa. Kuopus on toistaiseksi säästynyt, ja hänen päiväkotinsa olikin aivan uusi. Nyt hän pääsee konttiin (!) talveksi ja ensi vuonna sitten samalle ala-asteelle jota veljensä kävi.

Kuva täältä. Julkaistu Kalevassa 21.8.2012. Piirtäjä Jari.

Ei näin.
Ei näin.
Eikä näin.


Sylettäisi, jollei tähän olisi jo niin tottunut.

***

Tällä umpitylsällä kirjoituksella koitan häätää kaikki Nollavaimon blogista tänne tunnustuksen perässä eksyneet. Edelleen samaa vanhaa arkea täällä eletään. Nothing to see here, nothing to see here. Kummitus: nyt ymmärrän sinua paremmin!

(Ja te kaikki vanhat tutut, rakastan teitä. Saa tätä toki muutkin seurata, en minä sillä. Arvostan vaan, että jätätte jälkiä käynnistänne! Arvostan toki - ihan oikeasti - myös tunnustusta, en halua vaikuttaa kiittämättömältä ;-) Ja tervetuloa Maija!