Sivut

maanantai 13. elokuuta 2012

Loma lopuillaan

Kuopus tuli eilen ja esikoinen saapuu tänään. Ja arki alkaa huomenna, työt, koulu, eskari. Se on mukavaa, mutta mukavaa oli myös vapaalla. Kaikennäköistä pientä tuli tehtyä: kävimme todellakin vapaan alkajaisiksi ystäväni mökillä, Jyrsis ja minä. Aikamoisen kylmää oli illalla ja yöllä, ihan hengitys höyrysi ulkona. Taisi lämpötila käydä reippaasti alle kymmenen asteen, mutta hyvin silti tarkenimme takkatulen lämmössä.

Lauantain kaupunkireissu peruuntui ystävän sairastuttua, mutta se ei ollut mikään katastrofi. Naapurin rouva koitti usuttaa minua ties mihin tansseihin taikka joukkokokouksiin, mutta minäpä menin sienimetsään ystävän kanssa. Kanttarelleja ei löytynyt likimainkaan niin paljon kun viimeksi, mutta sain kuitenkin iltapalaksi sieni-sipuli-luomugouda-leivät. Namskis! Paluumatkalla eksyimme paitsi reitiltä myös paikalliselle kesäkirpputorille. Hörpimme kahvit ja taas niin ihanasti nautin yhteisöllisyydestä ja siitä, että aina törmää tuttuihin tai puolituttuihin nyt ainakin. Tiedän, että joitakuita se ahdistaa täällä maalla, muuta minä saan siitä kiksit ja tunteen, että kuulun tänne. Tämä on minun paikkani!

Ja minä aina vaan nautin yksin saunomisesta, kotisohvalla löhöilystä ja rauhaisasta olosta. Aivan parasta kuitenkin on se, kun herää aamulla, mutta voi kurkata kelloa, kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan. Vielä tämän jälkeenkin voi napata kirjan ja heräillä rauhassa lueskellen - ja nousta sängystä vasta puolilta päivin. Ja koko ajan on hiljaista. Juttelimme erään äitiystäväni kanssa, miten raskasta joskus on, kun lapsen suu aukeaa jo ennen kun omat silmät ovat auenneet. Ja sulkeutuu vasta illalla sängyssä nukahtamisen aikoihin (tai parhaassa tapauksessa vähän jälkeen).


Nukkuva lapsi on kauneinta mitä tiedän!


Kampaajallakin kävin, ja nyt kelpaa palata töihin uusien helppohoitoisten kiharoiden kanssa (bää-ää). Se kampaaja muuten halasi minua taas. Ihana ihminen!

***

Mikä siinä on, että vaikka kuinka aikuiseksi (muka) kasvaa, ei sitten millään voi ohittaa känsätuhkeloa kokeilematta saako "savun pöllähtämään"?

2 kommenttia:

  1. Kanttarellit on herkkua ja niiden poimiminen mukavaa. Itse olen tosi huono tunnistamaan sieniä, mutta kanttarelleja kerään, jos on tukihenkilö mukana. Uudet hiukset, wow, otitko permiksen? Mä en ole koskaan saanut halauksia kampaajaltani, vaikka ollaan yhdessä kyllä itkeä tihuutettu monet kerrat :( .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä näytän tätä nykyä lampaalta, mutta se on kuitenkin astetta parempaa kuin se edeltävä perolinnun pers*.

      En mäkään juuri muita sieniä kerää, vaikka suppilovahverot tunnenkin ja orakkaat. Ei ole muut niin mun makuun.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana