Yksi pitkäaikaisimmista suosikeistani on ollut upean taitavan, värejä rakastavan Villasukan Bits of Yarn/ Langanpätkiä -blogi. Nyt uusimmassa päivityksessä lukee, että Villasukka on siirtynyt pehmeämpien villojen ääreen 3.7.2012. Minulla on käsittämättömän surullinen olo. Vaikka en Heliä itse koskaan tavannut, tiedän, että hän oli minun ikäiseni. Samalla tavalla lähelle on "vieraan" ihmisen kuolema tullut, kun lähikunnan kollega kuoli vuonna 2008. Hänkin oli iloinen, pirteä, elämänhaluinen nelikymppinen punapää. Elämä tuntuu välillä epäreilulta. Joskus on vaikea uskoa, että kaikella on tarkoituksensa.
 |
| Krassit aukesivat sopivasti syntymäpäiväkseni |
Levätkää rauhassa, ajattelen teitä.
***
Tänään on myös Hirosiman pommin vuosipäivä. Tänään saa olla apea!
Nii. Tänään on myös isäni kuolinpäivä. Siitä on jo niin kauan, mutta muistan isää lähes päivittäin.
VastaaPoistaJa olen samaa mieltä; epäreilulta monesti tuntuu lähtöjärjestys :-(
Voi, miten sattuikaan samaan päivään tämä postaus? Ajatelkaamme edelleen, se kertoo, että joku välittää, vieläkin.
PoistaJuttelin taannoin erään viisi vuotta sitten leskeksi jääneen asiakkaani kanssa. Hän kertoi vähän nolostellen edelleen käyvänsä päivittäin puolisonsa haudalla "kertomassa päivän tapahtumat". Minusta se on upeaa ja sanoinkin sen hänelle. Ei se, että muistaa kuolleita ole tältä elämältä automaattisesti pois.
Kävin juuri läpi suosikkineuleblogejani ja törmäsin tuohon Bits of Yarnin suruviestiin. Myös täällä käsittämättömän surullinen olo valtasi mielen. Voi että :'( Villasukan blogissa on ihania värejä, ihania kissoja ja niin mukavia rauhoittavia kirjoituksia.
VastaaPoistaSurullista.
Sanopa muuta! Elämä on yllätyksellinen, eikä aina lainkaan positiivisessa mielessä.
PoistaKoitetaan olla onnellisia siitä mitä itsellä on!