Sivut

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Vähemmän on enemmän

Hei, minä olen Marjaana, ja olen huulirasva-addikti. Esittelin ohimennen mikä kosketti minua tänään -postauksessa huulirasvakokoelmani. Ja minä todella käytän näitä kaikkia. Laukussa on ainakin neljä-viisi koko ajan, ja laukunpohjalla sekä meikkipussissakin on aina jämäkappaleet siltä varalta, että nuo jostain syystä hukkuisivat (siis kaikki viisi?!?) Auton hanskalokerossa on ainakin yksi ja työpöydän laatikossa toinen, varuulta. Keittiössä on kolme-neljä putelia, joista yhden nostan käden ulottuville aina kun istun iltaa jonkun kanssa. Ei vara venettä kaada.

Ei ehkä venettä, mutta nyt meni kuppi ainakin nurin.

Nämä löytyivät pikaisen penkomisen tuloksena

Kun olen muutenkin koittanut minimoida kemikaalikuormitustani, niin miksen sitten tässä asiassa? Osa - suuri osa? - huulirasvan lukuisista valmistusaineista päätyy taatusti suoraan vatsaan, ja minä ihan oikeasti käytän huulirasvaa kymmeniä jollen jopa satoja kertoja päivässä. Huulien kuivuminen ja kutina on toki yksi homeoire, mutta tästä on tullut minulle enemmän tapa kuin tarve.

Niinpä ostin ystäväni kehotuksesta noiden kolmentoista tilalle yhden kunnolla rasvaisen mehiläisvoiteen, Munken's bisalvan. Paitsi että se on vedetön ja sen valmistuksessa käytetään ainoastaan luonnon omia raaka-aineita (kasviparafiinia, mehiläisvahaa ja -propolista, oliiviöljyä, neilikkaöljyä ja B2-vitamiinia) tuntuu, että sitä tarvitsee jankimman koostumuksen ja paremman keston vuoksi oikeasti laittaa vähemmän ja harvemmin. Sivelen tuota huuliini enää ehkä kymmenen kertaa päivässä...

Mutta entäs jos tämä menee hukkaan?


Väittäisin, että olen päässyt aika pitkälle. Peukut pystyyn että pysyn tällä tiellä!

***

Kuopus pohtii itsekseen:
Väittäminen on sellaista, että sanoo: "Usko nyt mitä mä sanon".
Eikö niin, että on tuskasta jos joku ei usko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana