Perhe koolla jälleen

Puolentoista viikon saldo oli kaksi hammasta ja kesätukka. Kuopus tuli kotiin ja sain ihanan piiiitkän rutistuksen. Pitkin iltaa halailimme, silittelimme ja minä tuijotin, kuuntelin ja ihastelin - ja olen ihan varma, että tuo kaveri on kasvanut ainakin kaksi senttiä. Illan päälle kuopus istahti kulmasohvaamme ja huokaisi "musta on kiva olla täällä. Oli ikävä." Kun sitten vihdoin laitoin pojan nukkumaan, kävin tämän tästä kurkkimassa oven raosta. Minulla se ikävä toimii näin: se iskee, kun tavataan!

Kuopuksella oli myös mennyt hyvin, siitä huolimatta, että tämä oli pisin aika (puolitoista viikkoa) kun olemme olleet erossa. Itse kertoi kolmena viimeisenä päivänä ikävöineensä ja itkeneensäkin haluavansa kotiin. Odottelen isänsä raporttia asiasta. Juttelimme ikävästä, ja kovin tasapainoiselta tuo lapsi kaikesta huolimatta vaikuttaa. Nyt olemme tosiaan yli viikon kotosalla ja sitten on vielä viikon pätkän isällään ja puolitoista viikkoa kotona, ennen kun palaamme normaaliin tapaamisrytmiin. Luulen, että tämä ensimmäinen kesä eron jälkeen sujuu kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti.

Lauantai meni todellakin leppoisissa - ja tutuissa - merkeissä. Sadetta ja aurinkoa, terassillekin pääsi välillä istumaan. Vähän pelaamista (pojat), lukemista ja löhöilyä (minä, paitsi että esikoinen sai eilen kuopuksen isältä kaupungista Collinsin Vihan liekit ja aloittelee jo sitä. Kolmas osa, Matkijanärhi, on tilauksessa maanantaiksi kirjastoon), puuhailua, sauna ja Avara luonto. Ystävä kävi vielä luonani illalla parilla lasillisella loman alun kunniaksi. Katsoimme Tangomarkkinoita?!? Ja Pekka Mikkola on söpö! Ja ei, en minä ole ollenkaan keski-ikäinen.

Ja tämä on vasta alkua. Lomalle!