Sata salamaa

Tai tuhat, montakin tuhatta. Heräsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hurjaan ukkoseen ja rankkasateeseen. Piti oikein nousta ikkunan ääreen ihailemaan luonnon omaa ilotulitusta. En ole moista koskaan ennen nähnyt! Aamulla herätessä koko terassi kalusteineen, mattoineen ja pehmusteineen oli litimärkä. No, kesä kuivaa.. Kuuma ilma jatkuu ja ukkosiakin pienemmässä mittakaavassa kai vielä luvassa. Me nautimme lämmöstä ja pakkasimme kimpsut ja kampsut jo aamupäivällä ja suuntasimme rannalle. Kuopus ja minä, siis. Esikoinen nukkui vielä pitkälle iltapäivään. Nukkukoon, pian muuttuu rytmi kun koulu alkaa.

Terassielo jatkuu ja tylsiä uhkaa tulla näistä lomapäivityksistä. Taas kutomista, edelleen olympialaisia, vetelehtimistä ja lueskelua. Siis ihan parasta. Olen tuijotelut puutarhaa ja mietiskellyt muuttoasioita. Ehkä minä pärjäisin ruukku- ja amppelikukkien voimalla, uudessa talossa ei kummoistakaan pihaa ole. Toisaalta ruukkukukkia minulla etupäässä nytkin on. Ne eivät ole oikein tämän kesän säästä innostuneet, mutta kohta saan nauttia krasseista, jotka ovat melkein lempikukkiani. Ainakin värinsä puolesta.

Täytän tällä viikolla vuosia (komeat 42 - joku, joka uskoo 7 vuoden sykleihin elämässä, sanoo, että uusi elämä* alkaa tässä kohtaa) ja aion herkutella oikein kunnolla. Esikoiselta on jo tilattu Tiramisu ja markettireissulta löytyi myös Brie luomuna, samoin uusia suklaita. Eiköhän näillä eväillä jonkilaiset bileet saada aikaiseksi?!?

*Niin, minä siis olen kyllä ihan tyytyväinen tähän nykyiseenkin!