Aurinko paistaa ja vettä sattaa

Minä olen nauttinut tästä kesästä säistä huolimatta. Aurinko on kuitenkin ihan kivasti paistanut aina välillä. Minulla ainakin on muistissa monia iltoja, jolloin olen istunut terassilla ilta-auringossa lukemassa, nauttimassa viiniä tai muuten vaan nauttimassa. Samoin aamuaurinkoa olen saanut silloin tällöin - istun terassin toisessa nurkassa ja kohottelen kahvikuppia. Olenpa kerran tai pari syönyt aamiaisenkin samoissa asemissa. 

Nyt tätä lisää, kiitos! Minulla alkaa nimittäin kahden viikon kesäloma. Vähän hassua on kieltämättä tämä lomailu tänä kesänä ollut - viikko siellä ja toinen täällä, mutta kuopuksen parasta on ollut pakko ajatella. Hän saa tällä systeemillä puolentoista kuukauden tauon hoidosta, ja se tuntuu kyllä olevan tarpeen tämän pitkän ja välillä rankankin kevään jälkeen. Mutta tuntuupa mahtavalta ajatukselta olla vähän pidempi pätkä vapaalla itsekin, palaan töihin vasta kun koulut ja esikoulut alkavat. Sitä ennen ehdimme toivottavasti poikien kanssa tehdä vielä monta mukavaa juttua. (Vähän tähän tyyliin...)

Ja onpa sitten todella vielä viimeinen viikonloppu ennen töihin paluuta sellainen, että molemmat pojat ovat poissa kotoa peräti torstaista sunnuntaihin. Jotain spesiaalia täytyy kyllä silloin keksiä.

Mutta nyt, aurinkoa minulle. Ettei tarvitse lähteä Singaporeen.

***

Cascade pääsi vyyhdiltä keräksi ja nyt iski sellainen neuloosi että oksat pois. Ilta-auringossa oli hyvä aloittaa ja lomalla jatkaa. Luultavasti ne helteet todellakin alkavat myös, kun minä kudon vimmatusti perulaista villalankaa. Takki tulossa, ehkä.