Kesän tuoksu

Oi, eilen ajellessamme tarhaan, kouluun ja töihin, sukeutui hyvä keskustelu siitä, mikä on kesän tuoksu. Tai mille kesä tuoksuu. Matkalla oli leikattu ruohoa ja kostean vastaleikatun ruohon tuoksu on minulle ainakin niiiin kesän merkki kuin olla ja voi.

Kuopuksen mielestä "kesä tuoksuu raikkaalle ilmalle".
Esikoinen mietti tuomia "niitä valkokukkaisia puita, ne tuoksuu ihan kesälle".
Ja onhan näitä vaikka mitä.
Jopa vammaisten kasvissyöjien perheessä naapurista kantautuva grillimakkaran tai vaan pelkkä sytytysnesteen ja grillin tuoksu tuo veden ja kesän kielelle.
Kesä tuoksuu myös aurinkorasvalle, vaikka niitä ei meillä juurikaan käytetä.
Ja mansikalle, sitten vähän myöhemmin. Tosin minun, mansikka-allergisen, kesäherkkuni onkin kirsikka. Niin, ja herneet, oi herneet, tietysti - ja vähintään kaksi litraa kerralla. Kesä tuoksuu torille!
Tänä viikonloppuna kesä tuoksuu raparperipiirakalle. Esikoinen on luvannut leipoa piirakan ja tehdä itse vaniljakastikkeenkin. Nam!
Ja kyllä kesä taitaa vähän siiderille, roseelle ja valkoviinillekin tuoksua. Kippis!

Ja minun synteettinen kesätuoksuni on ehdottomasti Elizabeth Ardenin Green Tea. Olin niin onnellinen, kun alkuviikosta päätin, että nyt on kesä, ja kokeilin tuota suosikkiani, enkä saanut siitä oireita. Täytyy muuten tässä muistaa testailla luomutuoksuja. Luulen, että olisin valmis vaihtamaan niihin, jahka jäljellä olevat putelini vajenevat ja loppuvat. Yksi tutustumisen arvoinen merkki lienee Acorelle, jota ainakin tämän artikkelin kirjoittaja, homealtistunut, saattaa käyttää vaikkei muita kestäkään.

Kuva täältä

Kesäntuoksuista viikonloppua.
Mikä sinun kesän ykköstuoksusi on?