Terassikelejä odotellessa

Ei vieläkään terassikauden avajaisia. Ensinäkin on aika pirun kylmää, ja siksi toisekseen löysin paviljongin kattokankaan vasta pitkällisten etsintöjen jälkeen lähempänä kymmentä illalla. Mutta ehkä pian! Muutoin saimme kyllä jo ihan ajoissa paikat kuntoon teini- ja lapsityövoimaa hyväksikäyttäen. Täytyy taas sanoa, että esikoisesta on ihan valtavasti apua tällaisissa asioissa. Minun logiikkani ei olisi taipunut yhtään niin notkeasti kokoamaan paviljonkia ilman ohjeita. Kuopus taas irrotteli nohevana ruuveja pöydänjaloista ja kiikutti sitten minulle.

Minun varjoisa istuskelupaikkani

Nyt puuttuu vaan kasvit terassin reunoilta ja ikkunalaudalta. Täytynee uskaltaa istuttaa krassit ja kehäkukat piakkoin. Samettiruusutkin on vielä ostamatta. Seuraava projekti onkin sitten esikoisen kasvimaa. Toisaalta täällä oli viime yönä pakkasta, joten ei ole ihan hirveä kiire. Tänään on iltavuoro ja huomenna onkin jo perjantai ja kesäkuun ensimmäinen päivä! Mihin nämä päivät oikein karkaavat?

Opin eilen jotain uuttakin: kehuin juuri Sattuma-orkesterin puhaltajaa ja hänen soitinvalikoimaansa. Tarkistin sitten uusimman levyn tiedoista, että käytössä olivat muun muassa mänkeri ja puusarvi. Veikkaan mänkeriksi sitä havannalaisen sikarin näköistä ja virheellisesti tuohitorveksi tituleerattu taisikin olla puusarvi. Oppia ikä kaikki!

Ja aurinkoinen istuskelupaikkani

Lisäksi oli mielenkiintoinen keskustelu kuopuksen kanssa kyseisen konsertin, ja nimen omaan konsertin järjestäjien lapsen, innoittamana. Kuopus kysyi myöhemmin, miksi se yksi poika näytti kieltä ja ilmeili kummallisesti. (Downin syndrooma)

No, tuota... hän on vähän erilainen, koitin valistaa.
Millä tavalla erilainen?
Vähän toisenlainen kuin me.
Miten toisenlainen?
Hmm, vammainen (en tiedä miksi vierastan sitä sanaa, vaikka se ymmärtääkseni poliittisesti korrekti onkin)
Äiti mäkin olen vammainen kun mä olen kasvissyöjä.

Aargh... erilaisuutta on toden totta niin monenlaista.
(Lihansyöntivammainen?)

Illan päälle oli ihana syödä ohrarieskoja sulaneen voin kera. Ihan parasta "älä ruoki hukkaa -ruokaa " päivän perunamuusin jämistä.