Terassia ja teiniangstia

Upea ilma taas. Kuopus oli jo tarhassa sopinut kaverin kanssa läheisessä leikkipuistossa ulkoilusta. Varmistimme sitten sen toki vielä vanhempien kesken ja minäkin sain kutsun puiston viereiselle terassille. Lasillinen Vinho Verdeä mukavassa seurassa kruunasi kauniin päivän. Ja punainen naama.

Kotiterassilla on pakko käydä monta kertaa päivässä käpsehtimässä. Nyt bongasin jo ensimmäiset auringonkukan alut, ne, jotka linnunsiemenistä joka vuosi innokkaasti puskevat. Pääsevät pian ruukkuihin.

Muuten oli oikein leppoisa päivä, mutta teini angstaa. Hermostui minulle ensimmäisen kerran jo heti koulun jälkeen kun en antanut lupaa hakea kaupasta välipalaa. Kerroin että ruokaa saa kyllä kotona siihen ja siihen aikaan. Sain luurin korvaani. Kotona sitten ruoan jälkeen jäätelö kourassa (!) alkoi omituinen naputus jonka lopuksi sain kuulla, että "Suomessa on sananvapaus". Totesin, että se artikla ei päde meillä kotona täysimääräisesti. Ja kerroin toistamiseen, että sen lauluja laulat kenen leipää - tai jäätelöä - syöt.

Keskustelu päättyi siihen, että esikoinen kertoi, että muuttaisi kotoa pois mutta kun en anna. Hermostuneena jo minäkin kysäisin, että olenko muka joskus kieltänyt? Välillisesti kai, koska sekin on kuulemma minun vikani kun tuon ikäinen ei pääse töihin ja tienaamaan ja sitten muuttamaan kotoa pois. Rautainen logiikka!

Että orvokkeja vaan äidille... Nyt jo vähän hymyilyttää - minua - teinin huoneesta kuului illalla aika rymy. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, mööbleerasi siellä teljetäkseen ovensa. Meinaakohan se tulla ulos ollenkaan kun on onnistunut saamaan tällaisen natsiäidin?