Sivut

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pieniä iloja

Voi tämä aurinko saa minut niin onnelliseksi!


Ja muutkin pienet asiat:

Sain Konnadonnalta tunnustuksen



Lämmin kiitos!
(Tätä pitäisi myös jakaa...linkkini löytyvät ihan postauksen alalaidasta)

Lapioin työpäivän jälkeen terassilta lunta vähemmäksi. Sellaisen pienen lämpäreen, että jo naisten päivänä voisi melkein kuvitella asettuvansa vällyn alle lasilliselle ystävän kanssa iltapäiväaurinkoon.

Räystäiltä tippuva vesi ja kuorossa huutavat linnut. Näin parven varpusia tielle sulaneessa lammikossa kevätpesulla.

Asvaltti näkyy jo isommilla teillä ja on ihana painaa kaasua ja laulaa mukana aurinkolasit päässä: "Ei huolia ei murheita, ei kiire mihinkään!" (Kyllä, Robinia ;-)

Vaeltelin kerrankin rauhassa S-markettimme käytävillä ja mitä kaikkia uusia luomutuoteitta sinne olikaan tullut: kasviskeitto töihin evääksi otettavaksi, sipulipussikeitto rauhalliseen yksinäiseen viikonloppuun, pastat ja kikherneet ihan päivittäiseen käyttöön. Ei tarvitse enää raahata lähikaupungista niin valtavia määriä.


Luova ruoanlaitto: piilotinkin sittenkin tuon sipulikeiton pojilta jääneeseen perunamuusiin, liiskasin sekaan luomupapuja, sekoittelin mukaan korppujauhoja, kermaviiliä ja kanamunia sekä oliivin ja juuston jämät ja paistoin pihveiksi. Nam!

Kuopuksen pienet kädet jotka kiertyvät kaulaani. On niin hyvä olla sylikkäin.

Ja ne mietteet: "Kun hengitän taaksepäin (sisään päin, toim.huom.) ilma on kylmää ja kun eteenpäin (ulos päin) se on lämmintä. Miksi?"

Rastojen rassaus esikoisen kanssa. Meillä on uusi salainen ase: huovutusneula, jolla tökitään rastoja parempaan kuosiin. Se on rentouttavaa ja koukuttavaakin hommaa. Ja lähentää erityisesti nyt, kun esikoinen on viime päivinä saanut aika tiukkoja teiniangstikohtauksia. Eräänä iltana tässä viikolla oli ihan pakko kertoa yksi elämän suurista totuuksista: kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Tässä tapauksessa minun!
(Ja ei, en tökkinyt kostoksi neulalla päänahkaan...)

Ja kukat. Kauniit keväiset kukat keittiön pöydällä. Kyllä jokaisen naisen pitäisi opetella hemmottelemaan itseään.



Aurinkoa teillekin!



(Näistä pidän, kovasti, olkaa hyvät, ottakaa jos mielitte:

Amarian kotikolossa
Mags-koruja
a small thought
Pienen naisen rukouskirja

ja pakko mainita vielä nämä blogistanian tukipilarini:
Konnadonnan kotona ja puutarhassa ja Omapäinen arkeilija, vaikka he ovatkin omansa jo saaneet )

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olepa hyvä, Mini, olet tunnustuksen ansainnut!

      Poista
  2. Kiitos :-D Tykkääminen on molemminpuolista;
    en tällä kertaa jatka tätä tunnustusta etiäpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman mielen mukaan oli tarkoituskin toimia, Mags!

      Sinä ja korusi (en tiedä oliko todellinen vai kuvitteellinen koru mutta kaunis se oli, ja "sydämellinen") tulitte jopa viime yönä uniini;-)

      Poista
  3. Tuosta kukastasi innostuneena, no tosin ostelen itselle kukkia useinkin, nappasin monta pientä narsissi-ruukkua ja vien kohta äidillekin pari ;-D

    Ja jihaa! Minunkin unissa seikkailee usein blogi-tuttuja, joita en livenä oo nähnykään ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uni oli muuten varsin kummallinen: sinulla on kaksoissisar joka oli vasta aikuisiällä löytynyt äitisi kohdusta ;-)

      Äidillekin lämpimiä ajatuksia

      Poista
  4. Vastaukset
    1. "Tukipilari" on sellainen, jonka edesottamuksia blogistaniassa seuraa, sitten rupeaa miettimään uskaltaisiko itsekin, ja sitten - tukipilariudesta rohkaistuneena - perustaa kuin perustaakin oman blogin ;-)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Niin minustakin, tämä on ihan mahtavan hauska harrastus!
      Jatketaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana