Maapallo pyörii radallaan (ja kiekko kaukalossa)

Kuopus sanoi tässä eräänä iltana sängyssä tuntevansa, kuinka maapallo pyörii. "Nyt se pyörähti vähän. Ja nyt taas." Ihan tosissaan. Pitäsiköhän tästä huolestua?

Toisaalta nämä maa, maailma, Suomi, kotipaikkakunta -käsitteetkin ontuvat vielä vähän. Hän saattaa puhua Suomesta kun tarkoittaa lähintä isoa kaupunkia. Tokihan se maalaispojalle isona näyttäytyykin. Viikolla myös ihasteltiin työpaikkani eteisaulasta löytyvää pienoismallia, joka kuvaa kotipaikkakuntaamme 1900-luvun taitteessa. Kuopus kömpi sen alle ja totesi, että nyt olen avaruudessa, maapallon alla...

***

Ja sitten eilisen jääkiekkonautintoon. Joka ei sitä todellakaan ollut. Ensimmäistä kertaa katsoimme koko porukalla pelin, ja mitä sähellystä! Ei pelkästään kaukalossa vaan myös kotisohvalla. Istuin ensimmäisestä minuutista alkaen kulmasohvassa erotuomarina veljesten välissä. Tämä iso ikäero on toisinaan ihan hemmetin rasittava - tai sitten sisarukset nyt vaan taistelevat ja temuavat joka tapauksessa? Kuopus on jo siinä iässä, että jaksaisi seurata koko pelin, mutta minulla paloi pinna toisessa erässä ja ajoin pojat jäähylle huoneisiinsa ja valtasin sohvan kokonaan itselleni. Erätauolla tuli joku hetkellinen hellyyspuuska ja lupasin, että saavat katsoa kolmannen erän niin, että kuopus istuu omassa huoneessaan ovi auki ja esikoinen toisella puolella olohuonetta eteisessä ja pitävät suunsa kiinni. Melkein toimi.

Tässä pari kuopuksen huomiota silloin kun vielä sai puhua: "Pesonen ryntää perään. Kenen perään, Viirunko?" "Ai ei, no ehkä Viiru on jahtaamassa hiiriä."

Maalivahdin patjoista: "Nuo näyttää vähän liukumäiltä." "Ja jos sitä rupeaa väsyttämään, se voi otta tuon irti ja ruveta lepäämään!"

***

Arki alkaa, jippii!

Ja kyllä, viikonloppu oli muutoin ihan rentouttava, paitsi että meidän vesikatastrofi ei ole vieläkään helpottanut. Onneksi on lähde lähellä.

En muuten tiennyt, että muurahaisleijona on oikea otus - olen aina pitänyt sitä Tove Janssonin mielikuvituksen tuotteena. Avara luonto avartaa!