Lahjoja?

Meillä on suvussa kulkenut jonkinnäköistä matemaattista lahjakkuutta. Isäni laski päässä mitä moninaisempia laskutoimituksia - ja nopeasti vielä. Tykkäsin testata häntä laskin kourassa. Yleensä hän pamautti vastauksen - oikein - ennen kun minä ehdin painaa on yhtä kuin -nappia. Minulle matematiikan tunnit olivat helppoja enkä edes lukion pitkän matematiikan kanssa joutunut kovin paljoa töitä tekemään. Vain avaruusvektorit ja todennäköisyyslaskenta menevät yli hilseen. Taisin kirjoittaa Magnan juurikaan harjoittelematta.

Kuopuksen syntymäpäivälahja

Mutta esikoinen tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa. Toki olen huomannut, että hän on perinyt matematiikkageenimme, mutta nyt taitaa olla niin, että hän sai muumimukissa isältään vielä lisäpontta tälle osastolle. Esikoisen nykyinen matematiikan opettaja rupesi heti syksyllä yläasteen alkaessa systemaattisesti testaamaan häntä ja poika on paukutellut testeistä melkoisia tuloksia. Erään (onneksi aika lailla kai vain matemaattista ajattelua ja loogista päättelykykyä mittaavan) testin perusteella hänellä on parempi ÄO kuin minulla (prkle) ja 98% maailman (aikuis)väestöstä. Auts!

Seiskaluokan syksyllä esikoinen opetteli sekä oman luokkatasonsa että kahdeksannen luokan oppimäärän. Kevätlukukaudella siirtyi yhdeksännen luokan laskuihin ja nyt juuri teki heidän kanssaan valtakunnallisen kolmiosaisen matematiikan kokeen. Hän sai siitä paremman tuloksen kuin yksikään ysiluokkalainen, vaikka ei ollut vielä ehtinyt käydä läpi kaikkia asioita opettajan johdolla. Tulevana syksynä kahdeksannen luokan alkaessa hänelle kuulemma tehdään oma opetussuunnitelma ja koittavat aloittaa lukion lyhyttä oppimäärää. Lukion pitkään matematiikkaan päässevät sitten yhdeksännellä luokalla. Hui!

Ystävän lahja esikoiselle

Tämä on aika mielenkiintoista ja vähän pelottavaakin. Olen kiitollinen opettajalle, joka jaksaa nähdä noin paljon vaivaa yhden oppilaan vuoksi. Minulla nimittäin ei ole resursseja eikä kyllä kompetenssiakaan tarpeeksi tukea tuota poikaa. Pelottavaa tässä ehkä on se matemaattisen lahjakkuuden stereotyyppinen kuva, joka minulla ainakin on. Se sosiaalisesti kyvytön nörtti, joka tulee paremmin toimeen koneiden ja numeroiden kuin ihmisten ja todellisen arkielämän kanssa. Onneksi esikoisella on matematiikan lisäksi niin monenlaisia käytännöllisiäkin kiinnostuksen kohteita, ettei kai tarvitse olla huolissaan. Kelpo kaveri siitä varmaan tulee!