Hämähäkkimies palasi kotiin

Olin vielä vappuaaton töissä ja vähän oli juhlamielikin hakusassa. Töistä päästyäni riensin kotiin keittämään perunoita ja odottamaan kuopusta kotiutuvaksi. Koristelimme sitten kotia serpentiineillä ja ilmapalloilla ja tulihan se vappufiiliskin sieltä. Koko pesue koolla taas! Ystävä tuli illemmalla kanssamme kippistämään ja teimme vielä iltapalaksi lämppäreitä koko porukalle!

Vapusta on aika veikeitä muistoja lapsuusvuosilta. Ruukasimme käydä vappumarssilla ja olihan siinä pienellä tytöllä ihmettelemistä. 70-luvullahan marssit olivat vielä aika näyttäviä ja kovaäänisiäkin. Samoin vaput ennen lapsia Helsingissä ovat jääneet elävästi mieleen. Siis ovat ovat, muistan kyllä. Kaivopuiston vappubrunssit ystävien kanssa olivat aikas mahtavia, ja vuosi vuodelta on "kilpavarustelu" siellä vielä kiihtynyt. Taitaa olla jo grillit, kristallit ja valkoiset pöytäliinatkin ihan arkipäivää.

Tänään on tarkoitus väsätä se perunasalaatti ja paistaa munkit. Tai oikeastaan munkinreiät. Päätin, että tehdään tänä vuonna vähän pienempiä, niin paistuvat paremmin ja voi syödä monta. Esikoinen ilmoitti, että hän on nyt perheemme munkkimestari - olivat kuulemma harjoitelleet kotitaloustunnilla. Ok, sopii minulle. Olen luvannut tarjota simat ja munkit parillekin naapuruston perheelle, joten mukava päivä varmasti tänäänkin luvassa.

Katsokaa kuka tuli meille vappuaattona!!!

Nautitaan vapaasta ja vapusta!

P.s. Mikä ihmeen pikkupiru minuun pesiytyi, kun jutellessani eilen anopin kanssa puhelimessa(!) en korjanut jostain sivulauseesta siinnyttä (väärin)käsitystä, että minulla olisi jotain romantillista elämää meneillään. No ei ole. Nolottaa!

P.s.s. Maha hieman murisi ja möyrysi, mutta ei mitään sen pahempaa ole ollut seurauksena likaantuneen veden juomisesta. Minulla on - onneksi - peltimaha!