Vierai(s)ta virtaa

Meinasin aloittaa, että "saatamme normaaliarjessa viettää viikonkin niin, ettei juuri ketään käy kylässä", mutta hoksasin kirjoittaessani, että se ei enää ole totta. Näin saattoi olla, kun emme vielä olleet eronneet. Ei ollut tilaa eikä aikaa ystäville samassa määrin kun nyt. Nyt kuluu tuskin viikkoakaan, ettei teeystäväni kävisi ja viiniystäväni ainakin näen kerran tai jopa kaksi.

Kuopuksella käy ystäviä harvemmin, koska koitan vähän rauhottaa varsinkin niitä viikkoja, jolloin on pitkästi isällään. Mutta kyllä kaverivierailuja kuitenkin harrastetaan. Esikoinen taas on siinä teiniyden vaiheessa, että ystävyys on sellaista paita ja peppu -mallista. Jolleivät vietä aikaa yhdessä, ovat skypen tai jonkin pelin kautta yhteydessä toisiinsa. Puhumattakaan, että näkevät päivittäin koulussa. Ja nyt siis vielä mökkeilevät koko pääsiäisen yhdessä.

Sunnuntai oli oikein supersosiaalinen päivä. Saimme ystävän poikansa kanssa kylään jo melkein heti aamupalan jälkeen. Samanikäiset pojat viihtyivät leikeissään ja me äidit saimme melko rauhassa päivittää kuulumiset pitkästä aikaa. Lounastimme yhdessä ja juttua riitti kaikesta maan ja taivaan välillä moneksi tunniksi. Illan suussa kävi teeystävä tyttärensä kanssa. Illaksi vielä raavimme viiniystäväni kanssa kokoon kaiken mitä pyhien jäljiltä kodeissamme oli jäljellä ja istuimme niitä tuhoamaan. Teeystäväkin pistäytyi illanvietossamme vietyään lapsen kotiin. Mikä rikkaus, että eri ikäiset ja erilaiset ihmiset viettävät iltaa keskenään. Tänään tulee paitsi esikoinen kotiin myös yksi kuopuksen kaveri leikkimään.

Ystävät ovat todella tärkeitä, huomaan, ja saan heiltä hyvin paljon. Kun kalenterimme aiemmin näytti tältä, ahdistuin. Se johtui siitä, ettei parisuhteelle jäänyt riittävästi aikaa. Nyt tämä ei ole mistään pois, vaan päin vastoin tuo vaihtelua arkeen, joka kuitenkin on aika rauhallista ja perhekeskeistä - juuri sellaista kun haluan!